Ratatreeni!

Tänään kävin kuluttumassa lähes kaksi tuntia päivästäni Kuopiohallissa. Sinne mennessä en ollut vielä päättänyt, mitä tekisin. Verryttelyn aikana hahmottui suunnitelma juosta satasia. Ideana tässä oli saada edes vähän varsinaisesti juostua, ettei nyt itseään totuta ihan pelkkään lyllerrykseen, mitä peruslenkkini varovaisista vauhdeista johtuen epäilemättä nyt ovat. Treeniksi muodostui 5x100m+5x noin 20m esteellä. Juoksin koko treenin lenkkareilla, mutta ihan yllättävän hyvin nuo jalat silti liikkuivat. Huomasin, että 60m jaksaa juosta tosi hyvin, mutta sitten alkaa jo hapottaa, vaikka vauhdit eivät päätä huimanneet, eikä ollut tarkoituskaan. Silti tuntuu, että parempaan suuntaan oltaisiin menossa!

Ajatus 5x20m estejuoksuun syttyi samantien nähdessäni aidan. En vaan malta olla hyppimättä, jos eteen joku este sattuu, oli se sitten aita, kanto, kaatunut puu tai vaikka polun ylle laonnut heinä! Mutta ei kai se väärin ole? Vaikka urheiluun kuuluukin suhtautua tietyllä vakavuudella, on aina oltava jonkinlainen pilke silmäkulmassa, oli tavoite sitten piirinmestaruus tai maailmanmestaruus. Kukaan kestä tätä maailmaa, jos ottaa kaiken liian tosissaa, urheilusta nyt puhumattakaan. Tiedän toki, ettei tästä osasta treeniä tässä vaiheessa kautta mitään harjoituksellista hyötyä ollut, mutta hauskaa ainakin oli, ja eikö se loppujen lopuksi ole pääasia? En usko, että kukaan voi saavuttaa mitään, jos ei pidä tekemistään hauskana.

Golf-kenttäkin tarjoaa mahdollisuuden estetreenille, jos vain osaa katsoa oikealla tavalla.

Tänään koulussa sain palautettua jakson viimeiset työt ja treenattua Vanhojen tansseja varten, ja nyt ei tarvitse koulua miettiä neljään kokonaiseen päivään. Mahtui tälle päivälle vielä Ponnistuksen treenitkin, joissa pidin 25 lapselle temppurataa. Aina yhtä hauskaa katsoa, miten onnessaan lapset liikkuu! Nyt kun saan vielä iltapalaa nenän eteen, voi sanoa että hyvä päivä!

Urheilu palkitsee, siitä on vain otettava kaikki irti

Running is a mental sport. Blogin nimi kuvastaa kilpajuoksun hulluutta. Töissä kuukausikokouksessa kävimme kierroksen läpi kuulumisia ennen itse asiaan siirtymistä. Kun sanoin, että lukion oppimäärä on ironisesti pakollista liikunnan kurssia vaille valmis, tuli puheeksi reilussa kolmessa vuodessa saavutettu 10 000km rajapyykki. Työkaverini kysyi säpsähtäen anteeksi miten oli?

Näen kerran kuukaudessa työnantajaa ja on aina yhtä mieltä lämmittävää saada positiivista palautetta työstä, joka on täysin omalla vastuulla. Kilometrejä kerätessä tulee usein miettineeksi mistä urheilussa on kyse. Keneltä saa hyvää palautetta ja mielihyvää.

Sekuntikello on armoton. Kellojen pysähdyttyä käy selväksi milloin harjoitus on mennyt huonosti. Heikot kilpailutulokset vielä kasataan Tilastopajaan kaikkien nähtäville. Kipu on hetkellistä, tilastot ikuisia. Hyvässä ja pahassa. Hyvä tulos ei aina takaa tyytyväisyyttä. Tyytyväisyys vaatii tavoitteita ja niiden täyttymistä. Urheilussa tavoite voi olla itsensä ylittäminen, oma ennätys tai ennakkoon asetettu odotus.

Toisinaan juoksemisen sietämätön keveys valtaa mielen. Maliin tullessa tuulettaa on kyseessä sitten harjoitus yksin, porukassa tai kilpailu välittämättä muista tai omasta sijoituksestaan. Puhekykyiseksi palauduttuaan ei malta olla hehkuttamatta. Ja näin pitääkin olla. Omista suorituksista on lupa nauttia!

Voittaminen hyvän kilpailun jälkeen on erittäin palkitsevaa. Philippe Gilbert taisteli koko menneen kesän voittaakseen maailmanmestarin sateenkaaripaidassa. Lopulta Vueltan 12. etapilla hän onnistui ja tuuletus oli sen mukainen. Itse katkaisin vuoden kestäneen kuivan kauden voitolla Lappeenrannan talvijuoksu sarjassa. Reippaat neljäkymmentä osallistujaa ja kovimmat maratoonarit kilpailivat pidemmällä matkalla, mutta kaikkensa antaneena ei ole tärkeää ketä samassa sarjassa on kilpailuillut. Voittaminen tuntuu hyvälle.

Rehti kilpailu herrasmiessäännöin on kuitenkin voittamista tärkeämpää. Vuosi takaperin Tampereen SM-halleissa olimme jääneet kaverin kanssa ilman tilastoaikaa ja haimme vauhtia C-erästä. Sovimme vuorovedosta, hän aloittaa ja vetää välin alkukiihdytyksen jälkeen puolimatkaan. Innostuksissaan vielä muutaman sekunnin aiottua kovempaa, mutta sovittu pitää. Kyynärpään heilautus ja piikkipaikalle vetämään. Liian kovaa ja kangistuminen loppusuoralle. Kaveri kuittasi erävoiton, mutta on vielä vetovuoron velkaa.

Urheilu ei siis itsessään palkitse, vaan siitä on otettava itse irti kaikki mitä se tarjoaa. Parhaimmillaan unohtumattomia elämyksiä! Kilpailuihin ilmoittauduttaessa kerran juostu PB-sarake pysyy muuttumattomana koko loppuelämän. Jo sen eteen kannattaa ulosmitata kaikki mahdollinen itsestään. En ole kuullut kenenkään sanovan, että urheilulle annettu aika olisi mennyt hukkaan!

Hymy ja juoksu herkässä!

Pyhänä palauttelin kisasta ja kävin ulkoilemassa latupohjia ja polkuja pitkin kevyet 15km. Ilahduttavasti pikkupakkasesta oli nauttimassa sankoin joukoin muitakin ja suosituimmilla pätkillä sai mennä vinkkari päällä koko matkan. Maanantaina jalat alkoivat tuntua jo niin hyvältä, että mittariin kertynyt kymppi kulki 4.45min/km. Hallikaudellakin täytyy pitää peruslenkeistä kertyvät kilometrit kohtuullisella tasolla.

Tänään sovittiin kaverin kanssa treeniä hallille. Omassa ohjelmassa oli aina kunnioitettavat 3x600m/4min käv-hölkkä, joissa molemmissa palautuksissa tuli vähintään pari minuuttia hölkättyä. Hallissa ei ollut tälläkertaa muita jalkapallo junioreitten lisäksi, joten sai rauhassa lasettaa menemään.

Posti kantoi uudet tossut kotiin, jotka oli pakko vetää alkuverryttelyyn jalkaan. Nike Lunarspider LT yllätti positiivisesti olemalla samalla kevyt, hyvin vaimennettu ja vielä sopivalla n. 6mm dropilla. Näillä reippaat vk-lenkit tulevat olemaan yhtä nautintoa tuulen suhistessa korvissa.

Kuussataset lähtivät kulkemaan suorastaan erinomaisesti ja alusta lähtien hymy oli korvissa. Kahden ensimmäisen jälkeen tiesin jo treenin onnistuvan. Sekuntikello napsahti aikoihin 1.38 - 1.38 - 1.36 ja viimeiselle 200m kellotin 31s. Reippaasti kovempaa kuin kilpailussa lauantaina!

26.1.2014

Tänään kävin olevinaan parin tunnin kevyellä sauvakävelyllä. Alku lenkki menikin sopivan rauhallisissa merkeissä, mutta sitten alkoi tehdä mieli kokeilla vähän juosta. Pakko myöntää, että vähän lähti homma lapasesta ja loppu lenkistä jouduin toteamaan sauvakävelyn muuttuneen sauvajuoksuksi. Ei ollut välttämättä viisain ratkaisu, kun nyt pitäisi vain malttaa ja itselleni olen monesti mennyt lupaamaan etten enää hölmöile. Toisaalta olen lenkkiin tyytyväinen, koska ei voi olla huono merkki, että jaksaa vapaaehtoisesti vaihtaa juoksuksi. Pakkasiin pukeutumaan tottuneena tuli vähän ylipukeuduttua ja koskaan varmaan ole lenkillä tullut niin kuuma kuin tänään.

Lenkin aikana tulin miettineeksi ensi kesää ja tavoitteita sinne. Haluan pystyä kilpailemaan kesällä, ja uskonkin että se onnistuu, vaikka pari kertaa olen epäilyjä tullut kuulleeksi. Ehkä suurimmaksi tavoitteeksi kesälle nousi Kuopiossa järjestettävät Kalevan Kisat, joissa itselläni olisi tarkoituksena juosta 3000m esteitten kanssa. Tuolla olisi tarkoitus saada ensimmäistä kertaa onnistunut Kalevan Kisa -juoksu. Ei pitäsi olla ainakaan vaikeaa parantaa edellisten vuosien noteerauksiani, sillä kyseiset kisat ovat poikkeuksettomasti menneet penkin alle pahemman kerran.

Ensimmäistä kertaa sain startata Kalevan kisoihin 2011 Turussa, jolloin olin 15-vuotias. Olin vähän ennen kisoja rikkonut kisarajan ihan reilusti 3000m ej -debyytissäni, ja odotin, että aika paranisi reilustikkin. Turussa juoksu ei sitten kuitenkaan kulkenut ja aika jäi lähes minuutin tuosta ennätyksestäni. Kisan jälkeen kurkku tuntui kipeältä ja pian nousi muistaakseni myös kuume.

Seuraavan vuoden kisat järjestettiin Lahdessa. Minun piti periaatteessa olla kunnossa, mutta lopputuloksesta tämä ei kyllä taas näkynyt. Kisan aikaan minulla oli pahat penikat, mutta ne eivät haitanneet niin pahasti kuin liian kova alkuvauhti ja taisin vesiesteeseenkin mennä kaatumaan. Muutenkaan juoksu ei tuntunut hyvältä. Tuloksena kuitenkin 10. sija, johon olen melkein tyytyväinen.

Viime kesän kisaan lähteminen oli jo sinällään tyhmä temppu, sillä kunto ei ollu sen edellyttämällä tasolla. Tämän lisäksi minulle tuli kisaa edeltävänä yönä kramppi vatsaa, mikä vei yöunet ja esti aamuverkan. Silti lähdimme aamulla kohti Vaasaa. Päivän mittaan kramppi hellitti, mutta sitten tuli sellainen pieni ongelma, etten vaan jaksanut juosta. Taas jäin lähes minuutin ennätyksestäni ja juoksu oli aika varmasti elämäni tähän astisista juoksuista hirvein. Ylikunnon vika. Vieläkään ole tuota kisaa pystynyt katsomaan nauhalta. Ensi kesänä kuitenkin aion murtaa tämän Kalevan kisojen kiroukseni ja juosta senhetkisen kuntoni edellyttämän juoksun!

Käynnistysvaikeuksia

Astelin Jyväskylän Hippos-halliin toiveikkaana. Olin tiistaina juossut valmistavana harjoituksena 6x200m/1.5min käv-hölkkä. Kellot pysähtyivät veto vedolta lupaavampiin aikoihin. Ensimmäisen ollessa 29.5s oli viimeinen jo 26.9s. Torstaina herkistelin vielä 2x4x100m vedoin. Kaikki vaikutti hyvältä.

Todellisuus iski lyhyellä radalla viimeiselle kierrokselle lähtiessä vasten kasvoja. Tarkemmin siis "kasin juoksussa" tutuksi tullut seinä. Kellonsoitosta maaliin vei tuskastuttavat 35s ja lopulta maaliviiva pelasti jälleen kerran ajassa 2.04,61. Hallikausi on kuitenkin avattu ja heti ensi perjantaina uutta yritystä Kuopiossa eurooppalaisella maililla.

Ensimmäiset kilpailut ovat olleet aina vaikeita. Kesän 2012 kaksi ensimmäista kilpailua olivat täydellisiä epäonnistumisia. Tiesin kuitenkin olevani kunnossa. Nurmijärven Nuorten Eliittikisoissa pankki räjähti. Kymmenen sekunnin parannus ensimmäisiin kilpailuihin ja niukka tappio loppukurotuksessa loppukesän SM-kisojen viidenneksi tulleelle.

Kausi 2012 on ollut tähän astisistani paras. Juoksin lopulta SM-kilpailujen alkuerissä 2.00,35 ja aikavertailun kautta finaaliin. Uskon, että alkaneesta kaudesta tulee vähintään yhtä hyvä. Kovaa yritystä ja vaikeuksien kautta voittoon!

Valoa näkyvissä?

Tasan viikko sitten torstaina oli epätoivoinen päivä, kaikki oli hukassa. Syke oli levossakin lähempänä tuhatta kuin normaalia neljääkymmentä, treeni ei maistunut, päässä heitti ja kaikki oli enemmän ja vähemmän kurjaa. Tuon päivän jälkeen tapahtui kuitenkin jotain mystistä. Olo alkoi tuntua normaalilta, treenin jälkeen ei enää "hämärtänyt" päässä ja minulle normaalitilaksi laskettava pohjaton nälkä teki comebackin. En uskalla mennä vieläkään vannomaan, että kaikki olisi ihan ok, mutta pitkästä aikaa tuntuu siltä, että jotain toivoa on.

Tästä parantuneesta tilasta innostuneena päätin sitten vetää piikkarit jalkaan ensimmäisen kerran viime elokuun ja Petroskoin alueottelun. Olihan se juoksutekniikka lievästi sanottuna hukassa, mutta ei se nyt niin pahalta tuntunut kuin mitä pelkäsin. Juoksua näillä jalkineilla kertyi yhteensä suurin piirtein huikeat 400m, mutta silti pohkeet ovat neljättä päivää sellaisessa kunnossa, että kävelykin tuottaa vaikeuksia. Mutta kärsin kyllä mielellään kipeistä pohkeista useamminkin, jos se on piikkarijuoksun hinta! Tosin pelkkiä piikkareita en voi pohkeiden kipeydestä syyttää, sillä korkeakorkoiset kengät vanhojen tanssien treeneissä ovat varmasti kantaneet kortensa tähän kekoon.

Ei vissiin paras yhdistelmä yhdelle aamupäivälle pohkeille, joilla ei ole tehty aikoihin mitään :D

Äsken tuli lenkki heitettyä lämpömittarin näyttäessä -24c, mutta tosi hyvä oli kyllä silti hölkkäillä.

Viime viikonloppuna bongasin läheisen järven jäältä hiihtoladun, jota olisi tarkoitus käydä testaamassa. Vielä sinne en ole selvinnyt, sillä tämän viikon treenit ovat koostuneet pääasiassa juoksusta sekä ihan kuivalla maalla että vedessä. Muutenkin on pitänyt vähän kiirettä mm tänään alkaneen koeviikon seurauksena. Tänään kävin espanjan kokeen tekemässä, ja huomenna pitäisi selvyityä hengissä ulos matikan kokeesta.

Aamulla kello 9.00 starttaa matikan koe, toivottakaa onnea! :D

Pakkanen puree

Lauantaina pakkanen pakotti matolle juoksemaan 4x2km reipasta. Pyhänä auringon paistaessa uskaltauduin hölkkäämään erittäin kevyttä puolipitkää lenkkiä. Tänään elohopea on tippunut jo kahteenkymmeneen pakkasasteeseen eikä ulos lähtemistä tarvitse enää edes harkita. Liikuntatunnilla tunti salibandyä ilman vaihtomiehiä lihaskunnolla höystettynä saa tänään riittää.

Ennen juoksumaton ja monitoimihallin saamista paikkakunnalle korvasin lenkit kaavalla 5min aerobista mallia crosstrainer, kuntopyörä tai soutuergo ja minuutti lihaskuntoa. Kierroksia lenkin pituuden mukaan riittävän monta; kymmenestä kahteenkymmeneen. Salin seinää tuijottaessa psyyke oli ajoittain arvatenkin koetuksella.

Eräs parhaista harjoituksista tuli juostua kuin vahingossa hallikisoihin valmistavana 2x1km ja 600m. Tavallinen harjoitus, mutta aamuun asti valvotun yön jälkeen pikkupakkasessa pilkkopimeällä pyörätiellä piikkareissa! Sunnuntaina vielä valoisan aikaan kamera ikuisti muutaman kuvan lenkkimaisemista.

Kuvan liikenneympyrässä alasti juosseet kaverit päätyivät Poliisit- sarjaan tempauksellaan. Väitteeltä "kestävyysjuoksu ei ole enää muodikasta" putosi samalla pohja pois. Pojat juoksivat vaatimattomat 73 kierrosta ympäri! Ensi kesäksi on parhaillaan kehitteillä alkuperäistä henkeä kunnioittava maantiejuoksu. Imatralla osataan!

Poliisit- Alastonjuoksu liikenneympyrässä

"Pitkä lenkki"

Olen nyt tehnyt jo jonkin aikaa viikon pitkän lenkin kävellen, ettei käy homma liian rankaksi. Tänään siis oli jälleen vuorossa pitkä lenkki, joka toimi kyllä varsinaisena päivän piristyksenä, sillä sain reilun kahden tunnin ajan nauttia loistavasta säästä ja vielä loistavammasta seurasta. Mutta ei siitä sen enempää, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja kahdeksan kuvaa sitten varmaan enemmän kuin kahdeksan tuhatta sanaa ;).

Hehe, nyt voin valehtelematta sannoo istuneeni muurahaispesässä! ;)

Hallitonnit 2014

Ensinnäkin en voi olla hehkuttamatta tulevaa Gran Canarian matkaani, kun se kerran tuli tänään maksettua. Eli viiden viikon kuluttua nousee kone Helsinki-Vantaan lentokentältä, nokka kohti Gran Canariaa. Tarkoituksena siellä olisi saada vedettyä kahden viikon treenileiri kunnialla läpi. Odotan reissua innolla ja toivon, että pystyisin treenaamaan siellä pitkästä aikaa kunnolla.

Maspalomaksen rantahietikot 2012

Kamelisafari viime vuoden leiriltä.

Ja sitten varsinaiseen aiheeseen, eli eilen illalla Kuopio-hallissa juostuihin perinteisiin hallitonneihin. Itselläni kisat menivät jo toistamiseen katsojan tai oikeastaan toimitsijan näkökulmasta. Tunnelmat olivat vähän kaksijakoiset. Toisaalta oli kiva olla vaan katsomassa, soittelemassa vikakiekan kelloa ja jakamassa palkintoja, ilman paineita omasta juoksusta, mutta toisaalta oli vaikeaa katsoa vierestä, kun muut seisovat lähtöviivalla, sillä lähtöviivalla, jossa itsenikin kuuluisi olla. Välillä meinasi väkisin olla vähän tippa linssissä.

Itse olen kyseisen kisan juossut seitsämän kertaa, ja pidän sitä yhtenä vuoden parhaista kisoista. Se on yleensä ensimmäinen ratakisa syksyn pitkän harjoituskauden jälkeen. Koskaan ei tiedä, missä kunnossa oikeastaan on, ja ennen lähtöä on aina hirveä paniikki päällä! Yleensä juoksu on kuitenkin mennyt hyvin ja ennätyskin parantunut monesti, joskus reilustikkin. Hyvin menneen ensimmäisen kisan jälkeen voi lähteä jatkamaan hallikautta hyvillä mielin.

Hallitonnien jälkeen 2012 (3.02.1)

Lisäksi nämä hallitonnit ovat aina olleet kovatasoisia. Harvoin on joutunut yksin juoksemaan, lähes aina on ollut jotain vetoapua tarjolla. Tänäkin vuonna taso oli kova, ja osallistujia löytyi niin hiihto-juoksu- kuin suunnistuspiireistäkin. Kisassa rikottiin monia omia ennätyksiä, juostiin korkeille sijoille Suomen tilastoissa ja nähtiimpä sitä myöskin yksi Suomen ennätys, eikä toinenkaan ollut kaukana.

Pitää vielä sanoa omasta tämänhetkisestä treenaamisestani sen verran, että se on kyllä vähän epämääräisessä tilassa, välillä treenaan, välillä en. Välillä on hyviä päiviä, välillä huonoja. Huonoina päivinä olen jättänyt treenit väliin ihan vain varmuuden vuoksi. Tässä vaiheessa ei ole mitään järkeä treenata väkisin, jos tuntuu pahalta. Tämän aamun aamutreeneissä oli pitkästä aikaa hyvä päivä, vaikka treeni ajautuikin vähän sivuraiteille aitajuoksun, korkeushypyn, kilpakävelyn ja jalkapallon myötä. 

Hallikisoihin valmistautuminen alkaa

Joululoma oli pyhitetty urheilulle. Ei töitä tai koulua. Kaksi harjoitusta päivässä ja 125km juoksua viikossa. Syksystä asti nousseet määrät saavuttivat huippunsa vuodenvaihteeseen tultaessa. Pajulahden leiriviikonlopusta alkaneet akillesvaivat ja joulupyhät pudottivat kuukauden harjoituskertymää, mutta tossut kuluivat silti n. 315km edestä joulukuussa.

Kuluvalla viikolla alkoi valmistautuminen hallikisoihin. Tiistaina 10x100m, jossa vauhtia haettiin jo piikkareilla ja torstaina 1000m-600m-400m-200m, pyramidi alaspäin. Tiistaina sataset osuivat 13s molemmille puolille ja torstain vedot kulkivat hyvin; 3.01-1.39-66s-28s. Kisoja on tarkoitus kiertää ainakin Jyväskylässä, Pajulahdessa ja nuorten SM-halleissa Liikuntamyllyssä.

Lenkit saivat myös uutta piristystä postin tuodessa uuden otsalampun. Lampun merkkiä tai mallia en osaa sanoa, mutta kotona aitoon Led Lenseriin verratessa eroja ei tuntunut liiemmin löytyvän. Hintaa lampulle tosin kertyy vain viidesosa alkuperäisen hinnasta! Kyllä kelpaa käydä polkulenkkejä talvipakkasilla, kunhan pakkanen asettuisi inhimillisiin lukemiin.

Led Lenser h7 kopio- otsalamppu

Hallissa on sentään 6-10 astetta lämmintä. Kovemmissa vedoissa siis shortsi ja T-paita keli. "Oot siekii yks hullu", ilmeisesti olosuhteiden mukainen pukeutuminen herätti ihmetystä, vaikka hikinoro valui otsaa pitkin palautuksien aikana.

Toinenkin kirjoittaja esittäytyy

Kaksi toimeliasta valopäätä saivat kaverien edesauttamana idean, joka jalostui blogiksi. Blogin tavoitteena on säännöllisesti kertoa pääasiassa kirjoittajien elämästä urheilun saralla, mutta myös sivujuonteita voi teksteihin putkahdella.

Putouksen uuden tuotantokauden alkajaisiksi taitaa olla kunniakasta tunnustaa olevansa Imatralainen! Olen abina viimeistä vuotta lukiossa ja postista kolahtavat mainokset alleviivaavat kaikkien mahdollisuuksien olevan avoimia jatkon suhteen.

Valitsin 15-vuotiaana lajikseni kestävyysjuoksun. Jääkiekkourani huipentui Pikku-Pohjola leiriin, joilta ikäluokkamme parhaat etenivät varsinaiselle Pohjola-leirille. Turnauksen ensimmäisessä vaihdossa mursin kylkiluuni ja tie jääkiekon parissa nousi pystyyn.

Nyt takana on reippaat kymmenentuhatta harjoituskilometriä, kaksi 800m SM-finaalia ja maajoukkueverkkarit (tosin mallia Sydney 2000), jotka jääkiekossa jäivät haaveeksi. Viimeviikon tärkeimmät harjoitukset olivat 4.8km Lappeenrannan talvijuoksusarjassa 16.55 ja 4x600m 1.48-1.44-1.42-1.40.

Kuvakollaasi kertoo omalta osaltaan tarinaa allekirjoittaneen matkasta paremmaksi. Alkavalla hallikaudella on vakaa aikomus siirtyä "kahdenminuutinmieheksi". Viime kesänä huipputulos jäi puuttumaan ja kellot pysähtyivät parhaimmillaan aikaan 2.00,09.

Loppuun tunnustan olevani pyöräilyfani. Blogin taustakuvana komeileekin legendaarinen Col de la Croix de Fer, rautaristin nousu, joka kohoaa yli kahteen kilometriin ja on ollut säännöllisesti mukana Ranskan ympäriajon ohjelmassa. Innostus pyöräilyyn kumpuaa aina ala-asteen ensimmäisiltä luokilta lähtien. Kahdeksanvuotiaana ajoin ensimmäisen yli 100km yhtämittaisen lenkin.

Tervetuloa!

Aloitus

Moikka, täällä kirjoittaa Pohjois-Savolainen ylikunnosta toipumassa oleva 18v kestävyysjuoksijatyttö. Vihdoin selviydyin nyt ihan ”oikean” blogin puolelle kirjoittelemaan, entisiä kirjoituksiani pääsee lukemaan osoitteesta http://teamvarpikkaat.sporttisaitti.com/jasenten-blogit/satu/

Urheilua on tullut harrastettua suunnilleen 7-vuotiaasta lähtien, lajeina vähän kaikkea hiihdon, juoksun ja seiväshypyn väliltä. Näistä selkeäksi päälajiksi valikoitui jo aikaisin kestävyysjuoksu, mutta kaikkea muutakin tulee kyllä sen lisäksi puuhasteltua. SM-mitaleita on vuosien varrella palkintokaappiin kertynyt kahdeksan kappaletta, kaikki yleisurheilun puolelta. Tässä linkki, josta saa aika hyvän kuvan yleisurheiluhistoriastani http://www.tilastopaja.org/db/fi/atw.php?ID=14202 .

Tällä hetkellä olen juuri saanut lusittua lähes kolmen kuukauden liikuntakiellon ylikunnon taltuttamiseksi. Voin sanoa, että kun on kymmenen vuotta treenannut käytännössä päivittäin, tällainen totaalilepo ei ole helppo paikka, vaikka toisaalta myös opettavainen. Nyt olen treenaamista aloitellut kevyillä lenkeillä.Vähän tuntuu huonolta ja sykkeet huitelevat pilvissä, mutta ei kai sitä voi muuta odottaakkaan!

Kun tässä nyt mennään tammikuun puoltaväliä, olisi pikkuhiljaa kiva päästä myös hiihtämään. Vaikka toisaalta en mikään lumen ja pakkasen ystävä olekaan, kyllä hiihto kuuluu talveen ja tuo mukavaa vaihtelua harjoitteluun! Toisaalta ovathan sulat metsäpolut olleet pelkkää plussaa lenkkeilyn kannalta ja harvoin sitä tammikuussa pystyy takapihalle juoksemaan estetreenin piikkarit jalassa. Tämäkin tuli viikonloppuna koettua, ja voin sanoa, että hauskaa oli!