Hallijuoksua

Joulun tavoite oli juosta reippaammin ja radalla, ei kuitenkaan hevoskuurimaisesti. Joululomalla ehdimme käydä kolmesti hallissa. Lyhyemmät vedot menivät mukavasti, mutta vauhtikestävyysalueella on vielä epämukavaa. Tehoviikon harjoitusvaikutus toivottavasti tuntuu jo 5.1. Talvijuoksussa.

Kuopiohalli on remontissa saanut uuden ilmeen. Ilmanvaihtoa on tehostettu alapohjaa parantamalla ja juoksurata on saanut uuden Mondo-pinnoitteen. Kyllä pohjois-savolaisten kelpaa.

Täytyy kuitenkin ihmetellä hallin toimintaa. Kahdella kerralla ei tarjottu minkäänlaista kuittia. Vasta hölmistyneen odotuksen jälkeen pyytämällä tarjottiin tosite. Kyllä on hankala valvoa ovatko käyttäjät maksaneet.

Väentungosta hallissa ei ollut. Treeneistä selvittiin, olisi kuitenkin ollut mukavampaa, jos salibandyä olisi pelattu juoksuradan verhot alhaalla. Ei olisi pahaksi myöskään tehdä ratajärjestystä. Määrättyä vauhtia tietyillä radoilla. Kyllä pitäisi hieno halli saada toimimaan. Kaikki voittaisivat.

Reippaamman juoksun lomassa toinen tavoite oli rentoutua jouluna. Kevätlukukauden kursseille on ilmoittauduttu, mutta lomaa on vielä viikko jäljellä. Lautapelit etenivät nyt perinteiseen Monopoliin. Useamman tunninkaan jälkeen ei voittaja selvinnyt. Uudenvuodenaattona Maaningalla juostaan kilpaa. Satu on viivalla ja siellä voittaja varmasti ratkeaa.

Joulu

Kalle saapui Siilinjärvelle maanantaina. Alkuviikko kului rauhallisesti lomaillen ja lenkkeillen. Tiistaina käytiin ulkoiluttamassa piikkareita Kuopiohallissa. Molemmat juoksivat hyvän treenin 3x6x200m ja tuttuja riitti jututettavaksi.

Torstaina herättiin joulunviettoon. Kiireen aikataulun vuoksi joulupuuro syötiin jo ennen aamuyhdeksää. Lahjat availtiin ja pakkailut saatettiin loppuun. Liekkö syytä huolestua, kun kumpikin oli ostanut toisilleen muistilappuja eri muodoissa. Alettiin laittaa juoksuvaatteita niskaan ja valmistautua aamun koitokseen.

Viime vuonna perinteisellä jouluaaton pitkällä lenkillä pakkanen oli suorastaan pelottava. Tänä vuonna ei onneksi joutunut miettimään paleltumia. Lämpömittari pyöri kivasti nollan paikkeilla eikä tuulikaan ollut ikävä.

Kova ratatreeni tuntui jaloissa. Alkumatkan oli tuskainen, pohkeet ja reidet eivät suostuneet yhteistyöhön. Kilometrit kuitenkin etenivät mukavasti ja kohta oli jo 10km ohitettu. Jo kolmannes takana. Seuraavaksi saavuimme matkan merkittävimmälle etapille, Kallansilloille. Siitä matkaa jäljellä enää reilu kymppi.

Kun minun jalat alkoivat vertyä, Kallelle alkoi tulla jano. Keskustan lähestyessä löytyi aukioleva huoltamo ja yhdenpysähdyksen taktiikalla matka jatkui. Hiljalleen maisemat alkoivat olla tutumpia ja tutumpia. Kohta oltiin perillä. Ei ollut kivaa, kun matka loppui ihan kesken, olisi ollut kiva juosta pitempäänkin. Yhteensä matkaa ovelta ovelle kertyi hieman vajaa 32km.

Lenkin jälkeen oli vuorossa joulusauna sekä -ateria. Loppupäivä meni mukavasti aikaaviettäen ja uusiin lautapeleihin tutustuen. Blogikaksikko osoittautui voittamattomaksi. Port Royal- korttiprli ansaitsee Toimitus suosittelee merkinnän.

Mielluummin överit kuin vajarit

Joululoma alkoi reilu viikko sitten perjantaina. Minä otin heti lauantaina suunnan kohta Savoa Kallen jäädessä odottelemaan joulua Etelä-Karjalan puolelle. Pakkaaminen osoittautui yllättävän hankalaksi, sillä laukkuun ei meinannut mahtua mitään enään lenkkareiden lisäksi.

Kaikki kengistä ovat kuitenkin tulleet tarpeeseen kuluneen viikon aikana. Kun on loma, kouluhommista ei tietoakaan ja omaa aikaa vähän liikaakin, on kai luonnollinen ratkaisu juosta. Paljon. Kun siihen kerrankin on täydet mahdollisuudet. Tiedän, että harjoituksellisesti touhu ei ehkä ihan pysynyt järkevyyden rajoissa, mutta minulla oli oikein kiva viikko. Halusin testata, mitä tapahtuu, kun juoksee paljon ja siinä sivussa tehdä ennätysviikkokilometrit.

Tällä viikolla juoksua tuli siis 160km ja kaikki meni hyvin. Päivät koostoivat pääasiassa kevyistä aamulenkeistä sekä illalla tehtävästä harjoituksesta. Viikko ei kulunut väsyneesti kilometrien perässä laahustaen, vaan sain tehtyä kyvyiden lenkkien lisäksi kolme kovaa harjoitusta, pitkän lenkin sekä useamman reippaan pk:n.

Kokeilun ihmiskokeellinen osuus antoi ihmeellisiä tuloksia. Tiistaina alkoi väsyttää ja keskiviikkona oli ehkä kaikkein väsyneintä. Makasin päivät olohuoneeseen pesineenä ja katsoin piirrettyjä. Arvelin, että en selviä viikon loppuun asti. Tuntui, että pää kävi puolet tavallista hitaammalla ja ajatus ei luistanut.

Torstain tullessa olo alkoi hiljalleen parantua ja tulla virkeämmäksi. Viikonloppuna ei ollut enään mitään heikkoa. Aamuisin pomppasin ennen kahdeksaa ylös täysin levänneenä ja lenkkivalmiina, mikä on sinänsä ihmeellistä sillä välillä liikkellelähtö tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä vielä yhdentoista maissa. Nyt sunnuntai-iltana olo on edelleen mitä parhain, väsymyksestä ei ole tietoakaan ja mihinkään ei edes koske. Ainoana todisteena kuluneesta viikosta on muutama mitä ihmeellisimpiin paikkoihin tullut hankauma ja jatkuva nälkä.

Säät onneksi todellakin suosivat juoksemista tällä viikolla. Lämpötila pystytteli lähellä nollaa yhtä pakkasaamua lukuun ottamatta. Hieman jäisetkään tiet eivät päässeet yllättämään nastarien ollessa mukana.

Vaikka nyt tuntuu, että juoksussa olisi varsinainen flow päällä, huominen pitää silti varmaankin pyhittää lepäämiselle. Tylsää ei silti varmasti pääse tulemaan, sillä suunnitelmissa on kavereiden kesken vietettävät pikkujoulut ja illalla Kallekin jo liittyy joukkoon.

Välitilinpäätös

Yliopiston syyslukukausi on paketoitu tenteillä. Eilisen Teekkarilaulajien joulukonsertin saattelemana aloimme virittäytyä lomatunnelmaan. Miten syyslukukausi on siis mennyt? Kaikenkaikkiaan hyvin. Kuvat alla kertovat enemmän.

Kahden nälkäisen ihmisen lounas, 80snt

Arkea on rytmittänyt ruuanlaitto. Yliopistolla on syöty lihapatoja notkuvista pöydistä, mutta kotona kaikki ruoka on laitettu itse. Harapaisen penthousessa on ruuanvalmistusta jaettu ydinosaamisalueiden mukaan. Pääpiirteittäin minä ostan ruokaa ja Satu valmistaa. Pienessä keittiössä ylimääräiset kädet lähinnä hidastaisivat. Parhaimmillaan reppuun on ylipakattu hyvää ruokaa, tai toisinaan on haettu vain purkki ananasta pitsan täytteeksi. Ruoka on ollut aina hyvää, ja lähes aina edullista ja terveellistä.    

Kuvan kauppareissu maksoi n. 12e

Tammikuun saapumiserä armeijassa on hieman hankala yhdistää yliopisto opiskeluun. Toisaalta saa aloittaa heti lukion jälkeen, ensimmäisenä syksynä ahertaa, mutta toisena on pääosin täytekursseja; kieliä ja muita yleisopintoja. Kuvissa on tilastomatematiikan välikoe ja Solidworks-ohjelmalla mallinnettu hammasvälitys. Syksyn saldoksi kirjattiin kuitenkin riittävä määrä opintopisteitä. Kaikenlisäksi Blogikaksikko puhuu ja kirjoittaa venäjää. Кто вы па профессии? Я студент.  

Viikonloput ovat menneet jäähallilla. Tänä syksynä reippaat parikymmentä vihellettyä peliä. Miesten Suomi-sarjassa parhaimmillaan viisisataa katsojaa. Kyllä pitäisi yleisurheilussa ottaa mallia jääkiekosta. Jääkiekko-ottelussa pyritään aina ammattimaisuuteen aina pienistä junioreista lähtien.  

GPS-signaali löytynyt jo kenkiä solmiessa sisällä

Myös lenkille on lähdetty. Lähtiessä naureskallaan aina Satun Polarin GPS-kellolle, jonka sateelliittien löytyminen kestää kohtuuttoman pitkään. Harjoittelua on ollut vaihtelevaa. Aina ei ole jaksanut. Kunto on kuitenkin parantunut joulua kohti. Viime viikolla 80km juoksua ja 70km pyöräilyä. Kohtuullisesti. Nyt joululomalla on tarkoitus harjoitella tiukasti, reippaammilla vauhdeilla. Hyvä peruskunto on kuitenkin jo saavutettu.

Keskustassa on hyvä asua. Kaupat ja juna-asema ovat kävelymatkan päässä. Aamupakkasten jälkeen vajaa 20km koulumatka vaatii kuitenkin jo urheilumieltä, etenkin kun vettä on satanut kahden viikon jaksoissa.

Itsenäysyysmaraton 2015

Viimeinen puolitoista viikkoa on ollut taistelua ihmeellisen flunssan kanssa. Voimat ovat olleet aivan pois ja jatkuva lamauttava kokovartalohapotus on vaivannut. Tästä huolimatta hyppäsin perjantaina bussiin varpaat ja sormet ristissä toivoen, että sunnuntaiaamuna olisin Itsenäisyysmaratonin lähtöviivalla.

Bussilippuja ostettaessa aikainen bussi kuulosti vielä hyvältä, mutta 06.55 autoon kiirehtiminen ei ollutkaan niin kivaa. 8.50 saavuin Mikkeliin, jossa kulutin kahden ja puolen tunnin verran aikaa kävellen ja kaupoissa haahuillen. Kuopioon päästyä kevyt kymppi herätti toiveita, ehkä tässä oltiin tervehtymässä! Illalla tuli kuitenkin taas takapakkia, hengittäminen kävi raskaaksi ja ahdistavaksi, jokin kaihersi kurkkua ja henkitorvea.

Lauantaina lepoa ja puolentunnin verkka liukkailla teillä. Uusi jännityksen kohde oli, ehtisikö yön aikana tulla vettä riittämiin sulattamaan kisareitti juoksukelpoiseksi. Nastarit jäivät tietenkin Lappeenrantaan.

Sunnuntaiaamuun heräsin seitsemältä painajaisten saattelemana. Unessa olin heränny vasta yhdeksältä, kun startti oli jo tuntia myöhemmin. Onneksi todellisuudessa asiat olivat kunnossa ja selvisin ajoissa aamupuurolle.

Vaille yhdeksän saavuin Väinölänniemelle. Kisareitti oli sula, jes. Ei kun vaan numeron hakemisen kautta verkalle. Verkka tuntui ihan ookoolta, ei mitään huippulentoa, mutta parasta kuitenkin pitkään aikaan. Kohta kiitettävän suuri osanottajapoppoo kerääntyi lähtöviivan tuntumaan kajauttaakseen vielä Maamme-laulun ennen lähtölaukausta.

Juoksu lähti liikkeelle ja olin aivan kärjen tuntumassa. Ensimmäinen kilometri tuli höntyiltyä, mutta sitten ymmärsin rauhoittaa. Pian hyvä tuntuma alkoi haihtua ja rupesi olemaan kovin ikävää. 2,5km kohdalla aloin olla varma, etten pääsisi maaliin. Hengitys meni aivan lukkoon. En tiedä johtuuko taudista vai kovin jumisesta yläselästä, mutta juoksusta tuli hyvin vaikeaa. Kun henki ei kulje, eivähä toimi muutkaan paikat. Jalat tyhjenivät ja hapot nousivat käsivarsiin saakka.

Seuraava 5,2km lenkki oli aivan tuskaa. Hengitysongelmat pahenivat ja mietin kuinka mukavaa olisi vaan jättää leikki kesken. Jälkeenpäin se olisi tosin se kaikkein tuskallisin ratkaisu. Toisen kierroksen aika oli 2min edellistä heikompi ja toiveet aikatavoitteen saavuttamisesta murenivat.

Kolmas kierros alkoi tuntua paremmalta, juoksu oli jo hetkittäin kivaa. Matka eteni yllättävän ripeästi ja pian alkoi viimeinen lenkki. Yhtäkkiä kova jano yllätti, mutta kovasta yrityksestä huolimatta kuuma mehu päätyi nenään ja silmään.

Nyt alkoi koskea mahaan ja pallea kävi jotenkin kramppaamaan. Mietin, että luoja miten pitkä matka puolikas on, jos sattuu tarpeeksi vastoinkäymisiä matkan varrelle.

Pääsin maaliin. Olin väsynyt. Hengittäminen sattui kamalasti. Kuitenkin olin äärimmäisen iloinen maaliin pääsemisen johdosta ja siitä, että juoksu oli välillä tuntunut jopa hyvältä. Aika jäi reilut 3min puolentoista tunnin alituksesta. Sinänsä olen aikaan pettynyt, sillä harjoitukset ovat lupailleet parempaa. Silti olen jollain tasolla tyytyväinen, tulos olisi voinut olla paljon huonompikin, kun ottaa huomioon vaikeudet ennen juoksua sekä juoksun aikana.

Nyt kohti kotia ja tulevaa tenttiviikkoa, hyvää Itsenäisyyspäivää!

Talvijuoksu osa 3

Kolme viikkoa kestänyt hyvä harjoitusjakso huipentui viime keskiviikkona alkaneeseen kuumetautiin. Taudinkuva oli sinänsä kovin ihmeellinen, ei flunssaa, ei yskää eikä kunnon kuumettakaan. Silti voimat oli täysin poissa monta päivää, eikä olo ole vieläkään täysin normalisoitunut.

Loppu viikon vietin lenkillä syviä turhautumisen hetkiä kokien, vielä muutama päivä aiemmin juoksu oli kulkenut paremmin kuin toivoa sopi, mutta yhtäkkiä ei enää jaksanutkaan yhtään. Pakko on uskoa, että syy löytyy taudista, ei kuntokaan voi aivan varoittamatta hävitä.

Pienen arpomisen jälkeen lähdin kuin lähdinkin eilen illalla viivalle Talvijuoksuun. Verryttelyn alussa olo oli vetämätön ja tuntui kuin joka lihasta olisi särkenyt. Lähdön lähestyessä alkoi tuntua terävämmältä ja mieliala koheni huomattavasti. Myös vuodenaikaan nähden loistava, sula, plussan puolella oleva ja tuuleton sää, piristivät.

Lähdön tapahduttua juoksu tuntui ihan asialliselta ja juoksimmekin Kallen ja Roopen kanssa koko liki nelikymmenpäisen joukon kärjessä. Oma menoni kuitenkin tuntui tyssäävän ensimmäiseen nousuun. Jäin kaksikon matkasta, mutta ei juoksu vieläkään mitenkään huonolta tuntunut, ei vaan päässyt lujempaa. Koko matka taittui oikeastaan samansuuntaisilla tuntemuksilla ja ajattelin tekeväni ihan ok juoksua. Maalissa kuitenkin selvisi, että kello ei ollut samaa mieltä.

Jäin nelisenkymmentä sekuntia kahden kuukauden takaisesta ajastani, mikä on viiden kilometrin matkalla aivan todella heikko suoritus. Ihmetystä lisää myös se, että miten tämä on edes mahdollista, kun takana on kuitenkin pari kuukautta hyvää treeniä. Mitä järkeä tässä on, että mitä enemmän yrittää, sitä huonommaksi kunto menee. Täytyy vain toivoa, että voimat eivät olleet palautuneet kuumeen jäljiltä, muuta järkevää selitystä en oikein keksi.

Tästä pienoisesta flopista huolimatta ensi sunnuntaina on tarkoitus startata Kuopiossa perinteiselle Itsenäisyysmaratonille. Toivottavasti muutamassa päivässä tapahtuu ihmeitä ja viikonloppuna neljä kertaa pidempi matka taittuu samaa tahtia kuin eilinen kisa.

Kallen Talvijuoksusta sen verran, että ajallisesti juoksu oli muutamia sekunteja edelliskertoja heikompi, mutta ainakin nimi komeilee 5km juoksijoiden tuloslistan kärjessä. Myöskin Kallen taakkana on viime viikkoina ollut mystinen voimattomuus, liekkö sama tauti molemmilla.

Loppuun vielä maininta sunnuntain iltalenkiltä. Olin oman lenkkini jälkeen lenkittämässä Kallea pyörän kanssa. Keskustan läpi juostessa paikallisen juottolan kohdalla muutama mies osasi antaa asiantuntentevaa palautetta meidän toiminnasta. Tää on niin tätä, taas on emäntä pistänyt miesparan lenkille. Näin meillä.

Miten minulla menee?

Kuten Kalle jo edellisessä kirjoituksessaan totesi, on Blogin päivittämiseseen tullut luvattoman pitkä tauko. Ihmisen aika ja jaksaminen on kuitenkin kovin rajallinen, ja siitä syystä tästä touhusta on joutunut viime aikoina tinkimään.

Miten minulla menee? Kuluneet viikot ovat olleet raskaita, sitä on turha käydä kieltämään. Koulu on ollut välillä tarpeettoman työlästä ja siitä saan kiittää ihan itseäni. En tiedä, mikä ahneus iski tämän periodin kurssivalintoja tehdessä, mutta nyt näyttää siltä, että minulle olisi jouluun mennessä tulossa 45 opintopistettä. Suositeltu vuosiannos on vain viisitoista pistettä enemmän.

Käytännössä minulla on siis monta luentoa päällekkäin ja joudun opiskelemaan kovasti itsenäisesti normaalin opetuksen seuraamisen lisäksi. Kotitehtäviä, harjoituksia sekä harjoitus- ja ryhmätöitä saa tehdä tiiviisti niin koulussa kuin kotonakin -viikonlopuista puhumattakaan. 

Minulla on paha tapa stressata, välillä turhaankin. Turhan raskas koulunkäynti tunnin kestävine koulumatkoineen yhdistettynä treenaamiseen ja kotihommiin on ollut pätevä syy stressitasojen nousuun. Pari viikkoa takaperin stressi ja väsymys valtasivat niin kokonaisvaltaisesti, että urheilu piti pistää käytännössä kokonaan jäihin noin viikon ajaksi. 

Talvijuoksu jäi väliin väsymyksen ja flunssan oireiden takia. Näin jälkeen päin pistän nekin oireet stressin piikkiin. Ehdin jo kovasti huolestua, kun sykkeet hyppivät pilvissä, koko ajan särki joka paikkaan, koulumatkalla tai portaita kiivetessä meinasi tukehtua, itketti ja nauratti yhtä aikaa. Lepo ja viimeviikonloppuinen Savonreissu, 11-tuntisesta bussissa istumisesta huolimatta, rauhoittavat tilanteen. 

Tällä viikolla olen opetellut ottamaan rauhallisemmin opiskelujen kanssa ja treenaaminenkin on taas lähtenyt luonnistumaan. On helpottavaa tietää, että joululoma odottelee jo kolmen viikon päässä ja enään ei tarvitse pitkään jaksaa

Myös harjoittelu on saanut uuden suunnan. Nykyisen valmennusfilosofian mukaan viikot ovat kevyitä, mutta viikonloppuna sitten juostaan ja paljon. Kuluvaan kaksi päiväiseen on kertynyt ihan kohtalaisessti treeniä, 45km. Näistä kilometreistä 8 taapersin ihan kevyesti, 27 pk:ta sekä 10 vk:ta. Kuten olen jo aiempina vuosina todennut, minulle tällainen rytmitys sopii. Tänä iltana tuntui kuin juoksusta olisi vihdoin löytunyt jo kuukausitolkulla hukassa ollut keveys ja pomppu. Tämä sotii kaikkea järkiajattelua vastaan, kyllä kovien lenkkien jäljiltä olisi pitänyt olla ennemminkin väsynyt. Hyvä näin, mutta huomenna kuitenkin taas kevyesti.

Loppuun vielä pari vihdoin julkaistua kuvaa SK10:ltä.

Sosiaalista urheilua

Kaikessa kiireessä Blogin päivittämiseseen on tullut luvattoman pitkä tauko. Kyllä ihmetyttää vaahtoaminen sosiaalisista medioista, puhelimista ja internetistä. Pohjois-Savossa vallitsevan konsensuksen mukaan kehitystä kestävyysjuoksijana ei tapahdu, jos puhelimessa on internetominaisuus. Juoksemisen pitäisi olla kurjaa, ei saisi olla yhtään kivaa. Kilpailuissa ei lähtö- ja maalialueella saisi soittaa musiikkia, koska silloin olisi jo hyvä tunnelma, ja kurjuus kärsisi. 

Nykyään kaikilla on kiire. On opiskelua, töitä, treenejä, ruuanlaittoa, treenivaatteiden pyykkäämistä. Internetissä on helppo kysyä toiselta juoksijakaverilta mitä kuuluu, onko harjoittelu purrut ja onko ollut kisoja. Kyllä tulee hyvä mieli molemmille. Toisinaan lukee blogeja, tai vain ihmettelee aamupuurokuvia maailman toiselta puolen. Siinä sitten miettii, että illalla keitän varmasti paremman marjapuuron.

RaKaS, eli Raja-Karjalan Suunnistajat, järjestää yhdessä LUM:in Lappeenrannan Talvijuoksun joka kuukauden ensimmäinen tiistai. Niin myös marraskuussa. Tiistaina Pallon aikuiskoulutuskeskuksella 32 juoksijaa otti itsestään ja toisistaan mittaa 1,3,5 ja 7km maantiejuoksuissa. Kehitystä oli tapahtunut. Vauhti oli tasaista 3.40min/km koko matkan.

Tiukassa otatuksessa jäin aina alamäissä muutamankymmentä metriä ja jokaisessa ylämäessä sain taas kiinni. Tukkikadun maalisuoralle ylämäkeen olin 30 metriä jäljessä. Parempaan matkavauhtiin ei pystynyt, mutta kiri irtosi. Tälläkertaa voimasuhteet kääntyivät toisinpäin minun kokiessa muutaman metrin loppukiritappion.

Alisa ehdotti heti, että juostaan kotiin. No tottakai. Kotiin tullessa Tulokset oli jo täräytetty eetteriin. Rakkaan sivulla tulee aina hyvä mieli. Aktiivisesti päivitetään pieni kuvia ja tunnelmia yhteisharjoituksista. Tapahtumakalenterissa on jokapäivälle tekemistä. Välittyy todella hyvä kuva, kun ollaan ylpeinä seuranverkkareissa hymy korvissa asti. Ne ovat niitä some-nuoria.

Facebookissa kiertää kovasti #mäolentässä - kampanja rakkauden puolesta. Kaikille urheiluseuroille tekisi hyvää laittaa internettiin kuva #meolemmetässä. Hymyssä suin, mutta tosissaan. Pienellä kuvalla antaa suuren positiivisen viestin urheilusta. Etelä-Karjalan Suunnistajat ovat erinomainen esimerkki.

Leiriläiset #KaaSu #suunnistus @skvuoksi @LappeenRiento @rakassuunnistus @JKullervo @KSsuunnistajat #LuuRa #ORa pic.twitter.com/vaUR4bZgR2

— E-K Suunnistus (@EKsuunnistus) 1. marraskuuta 2015

 

SK-10 2015

Aloimme Satun kanssaTalvijuoksun jälkeen odottaa SK-10, Skinnarilan kymppiä, hölkkäkilpailua kuin lapsi joulukalenterin avaamista. Tänään SK-10 aloitti LTKY:n hyvinvointiviikot. Uudistuneella reitillä kilpailtiin nyt illalla. Lähtö ja maali olivat yliopiston pihalla. Tunnelma oli kuin Venäjän aluemaaottelussa. Oli oltava ennakkoluuloton, koska ei voinut tietää miten salatieteenharjoittajien, kauppatieteen opiskelijoiden, järjestelyt toimisivat.

Puoli tuntia ennen lähtöä, 15.30, musiikki soi lähtöpaikalla ja ilmoittautuminen kilpasarjaan aukesi. Pienen jonotuksen jälkeen saimme hiihtonumerot. Aukaisuvedot ja valmiiksi lähtöpaikalle. Eye of the Tiger soi ja juoksijoilla oli hyvä meininki. Matkaan lähdettiin niin innokkaasti, ettei kärkeen ollut asiaa.  Enklaavin instagram-tilillä on video lähdöstä.

Lenkki kierrettiin vastapäivään

Kahden kilometrin jälkeen käännyttiin Tilsalankadulle. Kyllä oli mäkistä. Ylämäissä vauhti ei pysynyt alle 4.30min/km, eikä alamäkiin enää jaksanut loikottaa tarpeeksi kovaa. Onneksi mäkirynkytys loppui, kun käännyimme kohti ravirataa. Ylämäissä olin saanut Satuun jo merkittävän eron, mutta puolen matkan jälkeen Satu alkoi näyttää kantapäitä.

Hetken jo ajattelin vain juoksevani maaliin. Skinnarilantielle käännyttäessä olin palautunut sen verran, että aloin päästä taas kilpailun makuun. Kiihdytin vauhtia tarkoituksena ottaa Satu kiinni Punkkerimäkeen. Hermotuksissaan Satu oli todennut, että Kalle pitää jättää ennen Punkkerimäkeä, tai käy kuin Talvijuoksussa.

Vauhti parani, ja olin parhaimmillaan enää muutamankymmenen metrin päässä. En kuitenkaan saanut kiinni, eikä Harapaisen urheilukommuunin välistä kiriotatusta nähty. Satu voitti 41.35 ajalla naisten sarjan ja tulin muutamankymmenen sekuntia perässä. Usean GPS-mittauksen keskiarvona reitin pituudeksi arvioitiin 10.2km. Tiistaina 3.11. Talvijuoksussa on kuitenkin jo revanssin paikka!

Maaliin tullessa sai juotavaa ja Gainomax-palautumisjuoman. Kahdella eurolla vielä haalarimerkin. Kyllä oli hyvin järjestetyt ja hyvät kisat, vaikka ei ollut yhtään vanhaa jäärää järjestämässä. Kymppi paljasti ikävästi vielä kovin puutteellisen kunnon.

Satu: Kisa lyhyesti vielä toisestakin näkökulmasta. 16.00 tapahtunut lähtö oli haasteellinen. Luennolta joutui kiirehtimään kesken pois ja väsymys meinasi painaa päälle. Kisaan lähdettiin silti hyvällä fiiliksellä ja hyvässä hengessä.

 Määrällisesti aika raskas pariviikkoinen treenijakso tuntui jaloissa, vaikka viimeiset päivät otinkin kevyesti. Rentous ja helppous oli hukassa. Alkumatka oli täyttä tuskaa. Vuoristoratamaista reittiä edetessä juoksu ei ajoittain enään juurikaan juoksua muistuttanut. Mäen päällä oli vaikea jatkaa väsyneillä jaloilla. 4km kohdalla totesimme Kallen kanssa yhteen ääneen, että eihän tästä taaskaan mitään tule. Kun reitti kääntyi takaisin päin, juoksu alkoi kuitenkin muuttua iloksi. Tasaisemmassa maastossa askel alkoi taas vetää ja matka edetä ihan uudella tavalla.

Maalissa sain ensimmäistä kertaa katkaista maalinauhan naisten sarjan voittajana. Hyvä kisa ja kivaa oli. Aikaan en ole yhtään tyytyväinen, mutta kyllä mäkisellä reitillä on osuutensa asiaan.

X-Run 2015

Perjantaiaamuna otimme suunnan kohti Imatraa.  Syksy oli tullut siihen pisteeseen, että viikonloppuna kisattaisiin perinteisesti X-Run. Kalle toimi kyseisessä kisassa jälkijuoksijana jo neljättä kertaa, minä toista. Kuten pari viikkoa sitten Hard runissa, nytkin matkana oli 23km.

Saavuimme lauantaiaamuna kisapaikalle yhdentoista jälkeen. Lasten sarjat olivat jo täysillä käynnissä. Tapahtuma oli houkutellut paikalle ilahduttavan määrän pieniä, osallistujia Mini X-Runilla oli pitkälti päälle sata. Lapset saivat maaliin tultuaan pussukka, joka näytti sisältävän ainakin kokis-tölkin. Kaikille jäi kisasta varmasti hyvä maku, ja toivottavasti osallistujia saapuu paikalle jatkossakin.

13 vuotiaat tytöt ja pojat lähdössä 2km matkalle

Kellon tullessa 12.30 syysaamun usva alkoi hälvetä ja aurinko tuli esiin. Kärkipään juoksijat asettuivat viivalle shortsit jalassa. Lähtölaukauksen pamahdettua odottelimme rauhassa, että koko kaksisataapäinen kilpailijajoukko alittaa lähtövaatteen. Matkaan lähdettiin hyvää vauhtia, kaikki juoksivat.

Oli kivaa juosta loistavassa säässä mukavalla reitillä. Ilmeisesti liiankin mukavaa. Pidimme jutellessamme vissiin niin pahaa ääntä, että viimeisenä matkaa taittava kilpailija pyysi laskemaan volyymia tai pitämään vähän välimatkaa. No, tuskin kisassa toisille kilpailijoillekaan sanotaan ole hiljaa, mutta tottakai kunnioitimme hänen päätöstään.

Matka taittui mukavasti ja puolentoista tunnin kuluttua aloimme tehdä lähtöä toiselle kierrokselle. Ehdimme juuri sopivasti kannustamaan Alisan maaliin hänen ollessa taittunut jo kaksi kertaa pidemmän matkan. Tällä kertaa emme joutuneet juoksemaan 23km peränpitäjää kiinni vaan saimme jatkaa matkaa saman juoksijan kanssa kuin ensimmäisellä ringillä.

Alisa tulee maaliin X-Run voittajana

Vauhti pysyi loppumatkan lähes muuttumattomana ja kohta olimmekin jo urakkamme suorittaneet. Maalissa meitä odotti talteen otetut makkarat, täytetty patonki ja urheilujuomaa enemmän kuin jaksoi juoda.

Jälkikärki lähdössä toiselle kierrokselle

Kaikille kilpailijoille ja toimitsijoille jaettiin kylpyläliput. Kiva päivä huipentui siis Rauhan kylpylässä, joka ei ihan odotuksia täyttänyt. Pukuhuonejärjestelyt eivät toimineet, palju ei ollut toiminnassa, saunassa tuli lämmin vaan, koska sai heittää niin kovasti löylyä, lasten saunassa oli kylmä ja siellä pyörivässä Mikki Hiiren kerhotalossa ei ollut ääniä.

Liikunnallinen viikonloppu saa tänään jatkoa. Aamulla kävimme jo kiertämässä 10km Vuoksen ympäri ja nyt istun jäähallissa katsomassa Kallen tuomarointia. Eiköhän sitä illalla vielä olo lenkki edessä. Menneellä viikolla molempien kilometrit ovat päässeet jo ihan kiitettävälle tasolle, 100km rajapyykki on lähellä.

Pyöräilykausi

Parin viikon takainen Onnibuss-matkamme pitkine kävely- ja juoksuosuuksineen pisti paikat jumiin. Kovasta venyttelystä ja pilatesrullarullailusta huolimatta ei ollut toivoakaan, että saisi kämmenet, tai edes sormet, lattiaan. Muutaman päivän jälkeen tilanne normalisoitui. Vasemmanpuoleinen lonkankoukistaja jäi kuitenkin oikuttelemaan.

Alkuun lonkka oli vain jäykkä, seuraavaksi se alkoi temppuilla lenkillä. Liikkellelähtö kotipihasta tai vaikka liikennevaloista oli hankalaa. Sängystä nouseminen aamulla oli varsinaista taaperrusta. Toivoin, että vaiva katoaisi itsestään, kuten muutkin jumit. Kun parannusta ei alkanut viikkoon kuulua, totesin, että on yritettävä olla juoksematta.

Tiistaina juoksin vielä Talvijuoksun. Sen jälkeen en ole ottanut askeltakaan. Suunta on hyvä. Enää ei kiristä, aamuisin en muista koko asiaa ja ainoastaan yksittäiset "vihlaukset" muistuttavat asiasta kerran pari päivässä. Osasin ehkä kerrankin rauhoittaa ajoissa, ja ehkä pääsen jo lähipäivinä juoksentelemaan.

Juoksuton vajaa viikko on kulunut pääasiassa pyörän selässä. Valehtelisin, jos sanoisin, että kivaa on ollut. Pyöräilykelit loppuivat mielestäni siinä kaksi kuukautta sitten. On ikävää, kun joutuu pelkäämään sormien ja varpaiden jäätymisen puolesta. Kylmä viima, vastatuuli joka suuntaan, jäinen tihku ja loputon pimeys ovat myös kuuluneet lajiin kiinteästi. Lisäksi olen uudella paikkakunnalla jatkuvasti hukassa, tuntuu että jokainen opaste näyttää Pietariin ja vaikka olevinaan ajaisin aina samaa tietä, päädyn joka kerta eri paikkaan. No, jos nyt juoksisin väkisin, pyöräilykausi olisi edessä ennemmin tai myöhemmin. Eikä ne olosuhteet tästä ainakaan paranemaan päin ole.

Eilen sitten tuntui, että alkaa pyöräily riittää. Aamulla kävin kävelyllä syksyisellä pururadalla. Oli mukavaa ja kaunista, mutta ohi kirmailevat lenkkeilijät aiheuttivat kateudentunteita.

Iltapäivällä päätin lähteä koeajamaan Lappeenrannan uimahallin. Halli oli pieni ja kiva. Kuopion uimahallista poiketen täällä sai räpiköidä ihan yksin. Kuopiossa ei voi olla kuulematta koko kaupungin mummojen kuumimpia juoruja täpötäydelle vesijuoksuradalla. Altaassa oli osoitettu radat "Vyöjuoksijoille", joka terminä oli kovin häiritsevä, kyllä se on vesijuoksu, sekä "Liikuntarajoitteisille". Nauroin itsekseni, että kummallekkohan nyt kuulun. Vaikka moni valittaa, että aika vedessä kuluu kovin hitaasti, oma puolitoistatuntinen vierähti kuin siivillä.

Illalla olin laittanut kellon vahingossa tuntia liian aikeiseen soimaan, joten nyt löytyi pitkästä aikaa sopiva hetki Blogikin päivittelylle. Seuraavat viisi päivää menee toivoessa, että jalka on viikonloppuun mennessä kunnossa. Silloin olisi tarkoitus jatkaa jälkijuoksijan roolissa, tällä kertaa Imatran X-runissa ja matkana jälleen 23km. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Lappeenrannan talvijuoksu osa 1

Syksyn harjoituskausi on lähtenyt hyvin liikkeelle. Tänään tartuimme tilaisuuteen suorittaa lähtötasotesti Lappeenrannan talvijuoksussa. Kisassa oli mahdollisuus valita taipaleekseen joko 3km, 5km tai 7km. Ilman suurempia pohdintoja valitsimme molemmat keskipitkän matkan.

Sää oli vuodenajalle tyypillinen. Toppatakki oli aiheellista kaivaa kaapin periltä. Siitä huolimatta vielä ei kisa-asuksi valikoitunut pitkät trikoot, puolipitkillä pärjää aina nollakeleihin saakka. Kylmä viima kiusasi juoksijoita etenkin alkumatkasta. Peesailusta oli kovasti hyötyä, vaikka Kalle on sitä mieltä, ettei se maantiekisoihin kuulukaan.

Kellon tullessa 18.00, asettuivat juoksijat, joita paikalle oli kerääntynyt kiitettävästi viitisenkymmentä, lähtöviivalle. Heti lähtömerkin jälkeen pystyin huomaamaan pienen treenijumin vaikutuksen. Juoksun rentous oli hukassa, ja vauhti ei alussakaan päässyt oikein kiihtymään. Vähän väsyneet jalat pistivät vastaan eikä itsestään saanut irti aivan parhaalla mahdollisella tavalla.

Tyytyväinen on kuitenkin oltava. 5km mäkisessä maastossa eteni jokseenkin tasaisella vauhdilla ja ihan mukiinmenevään aikaan. Tuntuu, että taas on otettu askel tai parikin kohti parempaa tasoa. Kyseinen kisa toistuu läpi talven kuukauden välein, joten ensi kerralla on jälleen mahdollisuus pistää paremmaksi ja nähdä, onko syksyn treeni tehonnut.

Vaikka tapahtumasta jäi hyvä maku suuhun, pienenä miinuksena on Harapaisten juoksuherruuden jääminen Kallelle. Taitoin matkaa parikymmentä metriä perässä. Pitkällä ylämäkeen juostulla loppusuoralla ero kuitenkin moninkertaistui Kallen taistellessa myös Lipiäistenmestaruudesta.

Kallekin oli suoritukseensa tyytyväinen. Kisa oli tiukkaa kamppailua ja siitä jäi kaikin puolin hyvä mieli. Tästä on hyvä jatkaa syksyä ja treenejä eteenpäin.

Tulokset

Maksimireissu minimibudjetilla

Kuukausi sitten alettiin suunnitella syyslomaretkeä. Muutaman puhelinsoiton jälkeen maksettiin jo Onnibus-liput torstai aamusta sunnuntai yöhön. Keskiviikkoiltana pakattiin reput, ja torstaina tukevan aamupalan jälkeen lähdettiin Lappeenrannan bussiasemalta Helsinkiin, suureen maailmaan. Heti Kampissa todettiin maailman olevan kuitenkin pieni, nähtiin tuttuja kestävyysjuoksijoiden pyhiinvaellusmatkalla Lidingöön.

Kampissa ostettiin välipalaa. Nyt jatkettiin jalan. Suunnistin meidät pois keskustasta Lauttasaareen, siltojen yli ja suuryritysten konttoreiden ohi Tapiolaan. Tapiolassa lähdettiin Taikan matkaan. Oopperan kummitus myytiin loppuun Cheekin jäähallikiertuetta nopeammin, ei saatu lippuja. Haltioituneina kuuntelimme Taikan versioita laulutunnilla - My angel of music. 

Matkaa oli vielä jäljellä. Kahdenkymmenen kilometrin jälkeen oltiin perillä. Hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa. Melkein kuin olisi ollut kotona. WiFi yhdistyi automaattisesti. Sitä on onnellisuus. 

Matkan oli kuitenkin jatkuttava. Päätimme kävellä Rantaraittia Westendin läpi. Muutaman kilometrin koukkaus ei enää matkassa tuntuisi. Talot ja puutarhat ovat uskomattomia. Arkkitehdin piirtämiä kivitaloa viimeisenpäälle kivipuutarhoineen. Matka taittui nopeasti. Etelässä oli vielä yli 20 astetta lämmintä ja täysi kesä. Pienessä kiireessä ei muistanut 16km matkalla juoda riittävästi ja nestehukka iski.

Kuponkitalouden rattaat pyörivät Raxin-noutopöytään. Runsaat salaatit, paljon juomaa ja päälle muutama pala pitsaa. Kyllä tuli huono olo. Onneksi nukahdin bussiin ja heräsin Mikkelistä. Nestehukkaa ei tule koskaan vähätellä.

Lauantai aamuna reippailtiin Kuopiossa yliopistonrantaan. Vaihdettiin seikkailukengät, nahka Merrelit, lenkkitossuihin. Juoksimme Hard Runin jälkikärkenä. Vapautimme toimitsijat juomapisteiltä ja liikenteenohjauksesta. Kun 14km juoksijat kääntyivät takaisin, lähdettiin Satun kanssa raviin.

Gps-mittarissa vilkkui hyvin mäkisessä maastossa 4-6min/km ja puolentunnin juoksemisen jälkeen saavutimme viimeisen täyden 23km matkan kilpailijan. Ensimmäinen Hard Run oli ohi 2h 18min kilpailemisen jälkeen. Kaikki 67 juoksijaa olivat turvallisesti maalissa ja palkinnot jaettu.

Matkan pohjoisin piste saavutettiin Siilinjärvellä. Satu kävi kotona ja näki kavereitaan. Pyhäaamuna edessä oli enää paluumatka. Kuopiosta jälleen Onnibussiin, joka yllätykseksi menikin Jyväskylään. Mukava yllätys. Jyväskylässä ehdittiin pysähtyä kolme varttia ja ostaa suklaapatukka. Välipysähdyksen ja bussinvaihdon kautta jatkoimme takaisin Helsinkiin.

Helsingissä oli neljä tuntia hyvää aikaa, ensin kiertää kauppoja ja sitten katsoa nähtävyyksiä. Kyllä oli Satulle pieni maailmanloppu, kun XXL-urheilukaupan poisto DS-Racerit olivat numeron liian pienet. Siinä sitten mietittiin, että alkaisi olla nälkä. Ostettiin lindströminpihvejä. Katukivetyksellä ihmeteltiin Helsingin vilinää. Turnauskestävyys alkoi olla koetuksella. Oli kävelty reilut 50km ja juostu 25km.

Oli kiva tulla puhtaaseen kotiin. Neljään päivään liikuttiin n. 1200km. Vähempi ei Blogikaksikon syyslomaksi riitä. Maksimireissu minimibudjetilla. Neljäkymppiä koko reissu. Onnibus toimi kuin junan vessa. Toimitus suosittelee.

Kuulumisia

Perinteinen syysflunssa otti viimeviikolla voimat pois. Tuhansia uusia ihmisiä tiiviisti. Kyllä tauti iskee, vaikka olisi parempi vastustuskyky. Arki yliopistolla on saatu rullaamaan. Ja myös rutiinit omaan kotiin ovat alkaneet muodostua.

Veistelin exel-taulukkoon karkeaa suunnitelmaa talven harjoittelusta, kun en lenkille kyennyt. Vanhalla hyvällä tavalla laadukasta ja monipuolista perusharjoittelua läpi talven. Määrä sopiva. Juoksukilometreiksi muunnettuna sadan molemmin puolin. Kun lumet tulevat aion kyllä hiihtää lenkin viikkoon.

Viimeviikolla sain myös uuden kannettavan tietokoneen. Tekniikan ostaminen on vaikeaa rajallisilla resursseilla. Internetistä muutaman vuoden vanha Dellin työkone. Huoletta voi heittää reppuun ja kantaa mukana. Kalliissa tietokoneessa ajatus kannettavuudesta on ristiriitainen, ei kehtaa enää ottaa reppuun.

Viikonlopuksi tulin Imatralle. Eilen myrsky iski, ei auttanut kuin lähteä kotiin. Tänään muurasin yhdeksänkymmentä Lakka-muurikiveä a 21kg. Hallarihommista jäähallille ja vielä huomenna uudestaan. Näin kustannetaan Harapaisen urheilukommuunin luxus-elämä ja gourmet keittiö.

Perjantaina huomasin unohtaneeni lompakon ja puhelimen Lappeenrantaan. Ei ennenkään tarvittu. Kyllä tekisi mieli sanoa, että nykyään tarvitaan. Pankistakaan ei saa enää rahaa, ja uudet yhteydenpitotavat ovat totuttaneet tavoitettavuuteen missä ja milloin tahansa.

Päivän suurin uutinen taitaa olla jo koko kestävyysurheiluväen tiedossa. Alisa on kunnossa, valmiina siirtymään rahakilpailuihin ja Eurosportille. 

Ensimmäinen "oikea" yliopistoviikko

Miltä on näyttänyt minun ensimmäinen oikea yliopistoviikkoni? Kiirettä on pitänyt, kun päivät ovat täyttyneet opiskelusta, urheilusta sekä ylimääräisistä iltariennoista.

Maanantai

Aamulla oli kovin flunssainen olo. En saanut yöllä nukuttua. Onnenksi ensimmäinen luento alkoi vasta 10.15. Ennen koulua ehdimme käydä ostamassa Lidlistä pyörän pumpun. Täysillä renkailla oli hyvä lähteä yliopistoa kohti.

 Fysiikan ja matikan aloitusluennot eivät järkyttäneet pahasti, lukiotiedoilla pysyi ihan hyvin mukana. Liukenin fysiikan salista ennen puoltaväliä, syöminen alkoi kuulostaa kivemmalta ajatukselta. Pasta oli hyvää ja sain myös matikan harjoitukset laskettua. Iltapäivällä riitti käydä harjoituksissa näyttäytymässä, muuten olisin saanut viettää iltani koululla aina seitsämään asti.

Illalla jäi lenkit juoksematta. Olo oli liian sairas.

Tiistai

Huonosti nukuttu yö, herätys, puuron ja kahvinkeitto, pyörän selkään ja kouluun. Taas luistin fysiikan unettavan luennon. Samaan aikaan pidettävä venäjän kurssi on paljon mukavampi. Ruokala tarjoili maistuvaa parsakaalikeittoa hyvällä salaattipöydällä höystettynä. Iltapäivällä olin hukassa. Viidenteen kerrokseen olisi pitänyt päästä, mutta rappusia ei löytynyt mistään. Pienellä neuvonnalla löysin "salaoven" ja ehdin ajoissa teknisen laskennan harkkoihin.

Illalla käytiin jo tutuksi tullut lentokentän lenkki. Lentokentän ympäri kiertää 7,5km kivituhkatie. Olosuhteet ovat loistavat. Minulle tulee lenkistä joka kerta mileen etelänleireiltä otetut juoksukuvat. Ja ihan kuin etelässä, täälläkin törmää villieläimiin. Kesy citykettu seurasi pitkään juoksenteluamme. Flunssa oli jo parempaan päin ja reilun tunnin lenkki sujui asiallisesti.

Keskiviikko

Kouluun 8.15 ja kotiin 9.45, vähän on vielä ihmeellistä opiskelua, kun kaikki kurssit eivät ole vielä alkaneet. Yritin käydä lenkillä, mutta tauti oli ottanut takapakkia. Juoksimme kilometrin.

Iltapäivällä olin vaikean päätöksen edessä. Lähtisinkö matikan luennolle vaiko fuksisuunnistukseen. Fuksisuunnistus on yliopiston ensimmäisen vuoden opiskelijoille järjestytty tapahtuma, jossa kierretään erilaisia rasteja ja tutustutaan sekä kanssaopiskelijoihin että uuteen kotikaupunkiin. Aikani jahkailtua päädyin lähdin satamaan, joka toimi suunnistuksen lähtöpaikkana.

Kun 8 hengen joukkueet oli muodostettu, suunnistus saattoi alkaa. Meillä ei ollut karttoja, erilaiset rastit vaan tulivat vastaan haahuillessa. Rasteilla päästiin muun muassa kävelemään sokkoina, pelaamaan pelejä, vastaamaan kysymyksiin ja arvoituksiin sekä suorittamaan erilaisia tehtäviä.

Kun kaupungin rastit oli käyty, homma jatkui yliopistolla, jonne oli matkaa 8km. Suurin osa otti bussin, meidän ryhmämme tottakai käveli. Illan jo pimetessä mummot katsoivat säikkyinä, kun fuksihattuinen porukka marssi eteenpäin laulaen samalla killan laulua. Yliopiston rastit kävivät hurjemmiksi ja hauskemmiksi. Ehkä paras tehtävä oli raa'an muikun kuljettaminen suussa. Koneteekkarien rastilla vetäydyin suosiolla sometauolle, kuka eka alasti.

Täyteen ahdettu bussi lähti Skinnarilasta yhdentoista aikaa ja ennen puoltayötä olin jo tiukasti peiton alla.

Torstai

Normaali koulupäivä. Riisipuuro oli hyvää.

Luentojen jälkeen otettiin tutusti suunnasksi lentokenttä. 6x1km kulki mukavasti. Lenkin jälkeen olisi ollut ihanaa vetää yökkärit päälle, mutta pitkän harkinnan jälkeen päädyin kuitenkin lähtemään vielä yliopistolle fuksipromootioon.

Fuksipromootiossa heräsi kysymys, onko tässä taas mitään järkeä. Ehkä ei ollut, mutta kokemus oli varmasti ikimuistoinen. Ajatuksena tapahtumassa oli kastaa uuden opiskelijat. Kaste tapahtui jo pimenneenä iltana Saimaan rannalla killoittain. Noin 80 fuksia kävi kovin vähissä vaatteissa jonoon odottamaan vuoroaan. Maa oli jo turhan kylmä. Jokainen pääsi polvistumaan järveen, jossa luettiin vala toinen käsi opinto-oppaalla, opiskelijan raamatulla, toinen käsi killan logolla. Kasteen viimeisteli fuksivastaava heittämällä 10 litran sangollisen vettä fuksiparan niskaan.

Perjantai

Katsaus lukujärjestykseen kertoi, että ensimmäinen luento alkaa 14.15. Pitkien yöunien jälkeen ehti käydä vielä pururadalla juoksemassa kevyen lenkin.

Vaikka koulupäivä päättyi jo puoli neljän paikkeilla, vielä ei voinut lähteä kotiin. Illalla ohjelmassa olisi Saimaa Sunset festivaalit. Koska kotona ei mitään pätevää tekemistä ollut, kannatti jäädä tapahtuma katsomaan. Ajan kuluksi kävelimme kauppaan. Matkalla bongasin ankkalammen, josta 53 sorsaa taapersi meitä vastaan. Valitettavasti heille meillä ei ollut mitään tarjottavaa.

Festareista ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Musiikki ei ollut minun makuuni ja palelin kahdesta takista ja hanskoista huolimatta.

Lauantai

Lauantaina oli siivouspäivä. Pyykkäilyn jälkeen lähdin kauppaan. Neljä kauppaa kiersin, mutta siitä huolimatta papupurkki oli vääränlainen. Mukaan tarttui myös leivonta-aineet.

Päivä kului matikkaa ja fysiikka laskien sekä tottakai Ruotsiottelua seuraten.

Illalla jälleen kohti lentokenttää. Olo oli kovin väsynyt, mutta alkukankeuden jälkeen juoksu lähti sujumaan. Jostain treeniin löytyi ihmeellinen lento. Pitkä vk kulki paremmin kuin ehkä koskaan.

Sunnuntai

Heräsin aamulla yhdeksän aikaan perinteisesti naapurin musiikinkuunteluharrastukseen. Viikate soi niin, että omaa radiota on turha edes avata. Vähän meinasi ottaa päähän, mutta aamupalan sain silti syötyä. Oli aika valmistautua päivän harjoitukseen. Sunnuntai on luonnollisesti pitkän lenkin päivä ja tällä kertaa otin pyörän seuraksi.

Tarkituksena oli laajentaa reviiriä ja nähdä uusia paikkoja. Otin suuunnan kohti Luumäkeä. Homma ei kuitenkaan toiminut aivan toivotulla tavalla. Ensin hävisivät opasteet, sitten asfaltti ja lopulta koko tie, u-käännöksen paikka. Seuraavaksi näin Savitaipaleen opasteet. Muutin reittisuunnitelmaa -huonoin seurauksin. Kohta olin harhailemassa autojen seassa ja suunnitelma muuttui jälleen. Meinasin jo viedä pyörän pois ja tehdä lenkin juosten, mutta lähdin seuraamaan vielä Imatra-

opasteita.

Loppumatka sujui mukavasti kauniissa säässä ja hyvillä teillä. Konnunsuolla pidin rusinansyöntitauon ja jatkoin kotiin. Ajoin 100km pääsemättä oikeastaan yhtään mihinkään. Tosi järkevää.

Pyöräilyn jälkeen kelpasi saada ruokaa nenän eteen ja laittaa Ruotsiottelu pyörimään.

Illan kruunasi ensimmäistä kertaa itse leivotut korvapuustit.

Foodcorner

Harapaisen urheilukommuunissa on tietenkin syöty - kovasti. On aika kurkata keittiöön. Koska meillä ei ole punaviiniä dekantoitumassa, tai edes täytä kehonrakentajien mittoja, Foodcorner ole videomuodossa Youtube-julkaisualustalla. Älypuhelinaikana on kuitenkin tarkkaa dokumenttiä jaettavaksi.

Ruuanvalmistuksen tärkeintä on tietysti raaka-aineiden ostaminen. Blogikaksikko on suosinut helppoja, yksinkertaisia ja tietysti hyvää vahvasti hinnalla painotettua laatusuhdetta. Opintotuesta ruuanlaittoon jää pyöreät neljä euroa päivässä. Päästäänkö sillä kuuhun?

Uutisvälineissä kinataan mikä ruokakauppa on halvin. Olen ostanut lähes kaiken ruuan Raja-Marketista. Mitä ei Raja-Marketista ole löytynyt, on täydennetty lidlistä samassa rakennuksesa tai Prismasta vierestä. Meillä on kaapissa 2kg säkki riisiä, 0.8e/kg, ja makaronia pusseittain, 0.40e/kg. Viikko sitten ostimme Raja-Marketista 1.2kg metwurstin kantapaloja, 6e koko rasia. Viimeeksi ostin 3 litraa punaista maitoa, 0.5e/tölkki. Myös kokolihaa ja muita lihavalmisteita on ostettu punaisilla hintalapuilla.

Lihapitoisuus 117%

Metwurstista on tehty wokki-tyyppistä ruokaa. Kesäkurpitsaa, paprikaa, sipulia ja monesti mausteeksi vielä tuoreita herkkusieniviipaleita. Riisi tai makaroni kattilassa kiehumaan, ja sipuli pannulle, perään kesäkurpitsaa ja lopuksi metwurstisuikeet. Myös liikennevalopussi pakastimesta toimii, keittämisen loppuvaiheessa lisäten.

Maustamisessa on käytetty tavallista ruokakermaa, viisipippuria, ja maun mukaan makeaa chilikastiketta. Metwurstin paras ominaisuus on säilyminen jääkaappilämpötilassa. Kaupan suuret pakkaukset eivät haittaa. Kyllä tulee jauheliha kalliiksi, kun myynnissä on vain 400g paketteja, ja siitä suurempia. Vaikka ruokaa syödään paljon, ei tämä mikään suurtalous ole.

Hämmentäjät keittiössä

Pyhän kokoliharuoka, 2.00e

Tänään käytettiin metwursti loppuun, 1,10e 

Yliopistolla on panostettu erityisesti salaattipöytään. Periaatepäätöksen mukaisesti kasviksia käytetään ruokaan kotona, mutta erityistä salaattia ei tehdä. Salaatti on ruuan kallein osa. Ylioppilastalolla hyvä perusruoka maidolla ilman rajoituksia maksaa 2.60e. Juju onkin salaattipöytä. On erilaisia salaatteja, raasteita, kurkkua, tomaattia, oliivia, suolakurkkua, herkkusientä, jalopenoja ja ananaksia vaihtelevasti. Lisäksi vielä levitteet ja leipomon leivät.

Kyllä lounasta odottaa kuin maratoonari numerolapun kiinnitystä. Ja ravintolasta poistuu tyytyväinenä, monesti tulee vielä santsikierros otettua. Koko rahalla. Ruokalistojen mukaan toisinaan on sylty myös Sodexon pääravintolassa hieman rajoitettua, mutta silti hyvää ruokaa, 1.81e opiskelijanaamalta.

Ylioppilastalon lihapadat, 2.60e ja 2.20e

Ruuanlaitto on sujunyt hyvässä yhteisymmärryksessä Gourmet-keittiössä. Paremmissa keittiöissä ruoka valmistetaan hellalla, mikro-aaltouuni on kerettiläisyyttä, sitä ei ole edes kaivattu. Ruutupaperin kulmaan on ruuanvalmistuksen yhteydessä laskettu mitä ruoka maksaa. Euron annos on hyvä, ja puolentoistaeuron erinomainen. Tämä vaatii tietysti tarkkaavaisuutta ruokakaupassa.

Aamupalaksi on monesti syöty puuroa tai mysliä. Illalla edellisten seuraksi on paistettu kananmunia. Mielestäni Harapaisen harjoittelukommuunissa on syöty hyvin, paremmin kuin monissa perheissä puolet, jopa kaksi kertaa kalliimmalla. Kuitenkaan ruuan maku ja terveellisyys edustaa Blogin tinkimätöntä asennetta.

-Kalle

Aluemaaottelu 2015

Toissapäivänä, torstaina, koitti taas se aika vuodesta, kun ratakauden huipentava aluemaaottelumatka alkoi. Kaukaisimmat osanottajat olivat aloittaneet matkanteon jo ennen kukonlaulua. Itselleni riitti, että selvisin Lappeenrannan ABC:lle puolenpäivän maissa. Bussissa kokeneemmat venäjänkävijät kertoivat hurjia juttuja edellisvuosilta. Tällä kertaa kuitenkin rajan ylitys sujui ongelmitta, liikenne oli asiallista ja saavuimme Pietarin urheilukentälle selkeästi etuajassa. Kaikki toimi niin sanotusti kuin junan vessa. Harvinaista.

Kentällä suoritettiin kilpailuasujen jako. Tyttöjen kisatopit olivat taas teillä tietämättömillä. Valitsin itselleni liian ison miesten pitkän topin. Suomiverkkarit yllä oli hienoa tehdä verryttelyt. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä heti matkustuksen jälkeen.

Kentältä siirryimme hotellille ja aina samanlaista kauhunsekaista huvitusta aiheuttavalle päivälliselle. Alkupalaksi oli perinteisesti epämääräistä kylmää mössöä. Pääruuaksi tarjoiltiin kananmunan sisään paistettu pihvi ja aterian kruunasi puolukkaleivos. Oma masu tuli näillä pöperöillä täyteen ja lainasin vielä toisen pihvin naapurin lautaselta. Kaikille ei ihan yhtä hyvin maistunut ja läheisessä Mäkkärissä riitti vilinää. Ruuan jälkeen painuttiin pehkuihin ja valmistautumaan tulevaan kisapäivään.

Kellon tullessa 7.00 kestävyysjuoksijat lähtivät reippaasti aamuverkalle. Muutaman kilometrin hölkkäilyn jälkeen löysimme takaisin hotellille ruokapöydän ääreen. Hyvinsyöneinä pakkauduimme bussiin ja otimme suunnan kohti kenttää. Tulkkimme jakoi ystävällisesti ajo-ohjeita. Venäjän liikenteessä ei harrasteta miettimistä. Mene nyt, perkele.

Sää suosi kilpailijoita. Aurinko paistoi lämpimästi ja tuulikaan ei vaivannut. Ottelu lähti rullaamaan eteenpäin ja niin tekivät myös pistetaulujen numerot. Pelin henki tuli alusta asti selväksi. Pietarin joukkue oli koko ajan karvan verran Suomea edellä. Karjala jäi kauaksi taakse.

Lähdin alkuverkalle. Juoksu ei tuntunut mitenkään toivottomalta, ehkä tästä tulisi hyvä kisa. 15min ennen starttia oli määrä käydä call in -pisteellä, jossa sanottiin vain, että mene kentällä. Järjestäjät puhuivat ainoastaan äidinkieltään ja me suomitytöt olimme aika kujalla. Seisoin urheilijaesittelyssä väärin päin ja näytin muutenkin niin kysymysmerkiltä, että ystävällinen kanssakilpailija ystävällisesti näytti kädestä pitäen, missä lähtöviiva sijaitsee.

Pian kuului komento na start, paikoillanne, jonka jälkeen juoksijat ammuttiin matkaan. Pietarin kaksikko ampaisi kärkee pitäen kovaa kyytiä. Jäin suosiolla peränpitäjäksi. Kun matkaa maaliin oli kaksi kierrosta, otin paikkani kilpailun kolmantena. Juoksu tuntui hyvältä, uskalsin lähteä yksin vauhdin pitoon. Vahti kesti loppuun saakka, ehkä jopa kiihtyi. Pitkästä aikaa suoritus ei ollut täysi floppi, juoksu ei sakannut ja tuntui oikealta. Tonnivitosen aika hilautui pitkästä aikaa asialliselle minuuttiluvulle. Kauden parhaasta lohkesi kerralla pois 13s ja palkinnoksi sain nousta korokkeelle saamaan pronssisen mitalin. Tähän on parempi kuin hyvä päättää ratakausi, vaikka Pietari veikin kokonaiskisan voiton.

Kisan jälkeen siirryttiin kiireesti hotellille. Pikainen suihku, välipalaa ja takaisin bussiin. Ohjelmassa oli kiertoajelu oppaan johdolla. Opimme ainakin, että ruuhka-aikaan eteneminen kaupungissa on kovin tuskaista. Viivyimme tunnin kestävällä kierroksella yli 2,5h. Keskutan rakennukset tekivät vaikutuksen. Pietarissa vanhan rakennuksen tilalle on rakennettava julkisivultaan tismalleen samanlainen. Kaupungin ilme ei siis juurikaan pääse ajan kuluessa muuttumaan. Useat ja isot joet olivat myös hienoa katseltavaa.

Hotellille palatessa ehdittiin vielä viettää iltaa joukkueen kesken. Aika meni nopeasti ja kohta minun kohdaltani viimeinen aluemaaottelu alkoi olla paketissa. Bussi saapui Lappeenrantaan kolmen aikaan. Sain taittaa vielä 3,5km kävelymatkan ukkosmyrskyssä ennen kuin pääsin kotiin hengähtämään. Avasin telkkarin katoakseni Tampereen eliittikisoja, mutta nukuin tyytyväisesti koko lähetyksen ajan, harmi.