lauantai 28. toukokuuta 2016

Kauden avaus

Ratakausi on saatu nyt avattua. Imatralla juostiin torstaina kahdeksaasataa metriä lajipäiväkisoissa. Helteet vaihtuivat kisapäiväksi koleaksi ja kosteaksi sääksi, ja alkuverkassa sai käyttää kaksia lapasia päällekkäin.

Myönnän, että jännitin ja hermoilin ennen kisaa naurettavan kovaa. Kolme kisaa edeltävää päivää oisin voinut hyppiä seinille ja jäykiltä tuntuneet jalat eivät juuri mielialaa nostaneet. Kentälle päästessä pahin paniikki alkoi häipyä, mutta olo oli silti kovin eksynyt. Kahden ratakierroksen startit viimeisen viiden vuoden ajalta ovat laskettavissa yhden käden sormilla.

Miehet juoksivat juoksunsa ensin. Taso kisassa oli kova ja tilastoajat kertoivat useammasta kahden minuutin alittajasta. Nytkin kärki juoksi aivan 2min tuntumaan. Kalle jätti ensimmäisellä 200m pienen hajuraon kohtuu kovaa lähteneeseen ryhmään. Loppua kohti ero ei kuitenkaan enää kasvanut ja rohkeampikin aloitus oisi voinut olla järkevä. Aika 2.08 on hyvä kauden aloitukseen.

Olin ainoa ilmoittautunut naisten sarjaan. Onneksi 15-sarjan juoksijoitsta sai seuraa. Kisa lähti yllättävän vauhdikkaasti liikkeelle ja räpiköin kärjen takana ensimmäisen 400m jonkin verran päälle 1.10. Takasuoralla yritin päästä kärkeen, mutta tällä kertaa se jäi yritykseksi. Puolitoista kierrosta meni oikein kivasti, mutta viimeistään maalisuoralla kanttas. Loppu kesti kohtuuttoman pitkään. Nyt kellot pysähtyivät aikaan 2.28. Vaikka aika on vielä mitä on, olen oikeastaan ihan tyytyväinen. Juoksu tuntui kilpajuoksulta ja enää ei montaa sekuntia tänä vuonna tarvitse saada pois että siinäkin suhteessa pystyisi olemaan tyytyväinen.

Seuraava koitos on Kotkan estekisoissa. Lähden yrittämään 3 000m esteissä 12min alitusta. Tänään tein ensimmäisen treenin vesiesteen kanssa. Vesi oli hyytävän kylmää ja väkisin kävi mielessä, onko kyseisessä lajissa mitään järkeä. Loppu verkan tein avojaloin juuri leikatulla märällä nurmella. Siinä ei ainakaan ollut järkeä.


perjantai 20. toukokuuta 2016

Kesäkuulumisia

Nyt ehtii taas päivitellä kuulumisia. Bussin suunta on kohti Joensuuta ja edessä on kolme tuntia istumista. En valita, sillä tänään on saanut olla menossa tauotta kellon ympäri. Aamulla kello herätti kahdeksalta. Heti aamupuuron jälkeen olisi suunnattava Kimpiselle nopeustreenin merkeissä. Puolenpäivän aikaan työt olisivat jo menossa ja jos kahdeksan aikaan ei olisi asemalla, bussi jättäisi.

Aamun treeni meni ihan kivasti, mikä oli siinä mielessä tärkeää, että urheilu on taas viime päivinä aiheuttanut vähän pahaa mieltä. Ehkä jopa ihan turhaan. Maanantain ratatreeni ei kulkenut, mikä on sinänsä kovin luonnollista takana olleen kovan viikonlopun jälkeen. Huono fiilis jatkui aina keskiviikko iltaan asti, jolloin reilun päivän pakkolepo oli lisännyt jo jaksamista. Kevyt, linnoituksen valleille suuntautunut lenkki oli oikein kiva. Ehkä yhden huonon treenin perusteella ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Harkinnan jälkeen pistin nimen listoille ensi viikon kahdeksallesadalle metrillä.




Kuten alussa mainitsin, eilen ja tänään olin hieman yllättäen töissä. Minulle tarjottiin hommaa Telefinland-pisteen onnenpyörän pyörittäjänä. Totesin, että eipä minulla mitään hävittävääkään ole. Minulla oli oikeastaan oikein kivaa kahteen päivään 14h Citymarketin käytävää tuijotellessa. Oli mielenkiintoista seurata ihmisten reaktioita. Samat selitykset toistuivat. "Hei, haluaisitteko pyöräyttää onnenpyörää?" "Ei pysty jäätelöt sulaa, ei pysty ei minulla ole onnea, ei tarvitse pyörittää kun minulla on jo kaikki hyvin".

Myös pyörittäjien kommentit kulkivat samaa rataa. "Onko tässä rosvosektoria, voiko tästä voittaa etelänmatkan/auton/puhelimen, saanko sinut palkinnoksi". Töykeitä vastaajia oli kuitenkin harvassa ja osalle tuli silminnähden hyvä mieli tavallisuudesta poikkeavasta ohjelmasta. Hämmästyttävän kiva ja opettavainen kokemus.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Kesäloma

Blogihiljaisuus on taas jälleen päässyt venähtämään luvattoman pitkäksi. Nyt koneen ääreen raahautumiselle on kuitenkin turha etsiä tekosyitä, sillä olemme siirtyneet virallisesti kesäloman viettoon. Eilen saatiin palautettua viimeinen koulutyö: Matlab-ohjelma korrella kulkevista muurahaisista kolmetoistasivuisen raportin kera.


Eilen katsoimme aiheelliseksi hieman juhlistaan loman alkua. Illan suunnitelma oli selvä: vk-lenkki, kiinalaiseen syömään ja elokuviin. Vastoinkäymiset alkoivat kuitenkin jo ensimmäisen ohjelmanumeron kohdalla. Kävin sooloilemaan lenkkireitin suhteen, eksyin käytännössä suoralla tiellä, juoksin ristiin Kallen kanssa ja lopulta 15km seikkailun jälkeen löysin Kallen kotiovelta odottamasta sisäänpäästäjää. 

Olemme halunneet jo pitkään käydä syömässä Iso-Kristiinan kiinalaisessa. Nyt kun sinne selvisimme, ei tarvitse enää uudestaan käydä. Paikka ei oikein vakuuttanut, tuntui, että joka kuvun alta löytyi samaa mössöä ja lopulta päädyin syömään erittäin kiinalaisittain ananasta ja raejuustoa. Emme suosittele. Itse en myöskään suosittele elokuvaa Batman vs Superman. 2,5h mittaisen elokuvan olisi voinut juonellisesti tiivistää muutamaan minuuttiin ja loppu aika oli täytetty jonninjoutvalla räiskimisellä. Kivaa oli silti.


Tänä aamuna puhelin herätti iloisella uutisella. Viiden kuukauden mittainen epätoivoinen kesätöiden etsiminen palkittiin vihdoin. Minusta tulee kesäkuusta alkaen kitkijä, ja olen tähän hommaan erittäin tyytyväinen. Suhteellisen lyhyt työpäivä ja aikainen työaika varmistavat sen, että juoksennellakin pitäisi ehtiä.

Kevään maantie- ja maastokausi jäi lyhyeksi. Nyt olemme kuitenkin alkaneet jo tosissaan siirtyä radalle. Viimeisen parin kolmen viikon aikana onnistuneita ratatreenejä on kertynyt jo vajaa kymmenen. Näillä näkymin kausi päästään avaamaan Imatran lajipäivä kilpailujen kahdeksallasadalla metrillä. Kelpaa noita lyhyenpiäkin ratamatkoja nyt juoksennella, kun kesäkenkien ostoreissulla mukaan tarttuivatkin elämäni ensimmäiset pikajuoksupiikkarit.


Juoksemisen lisäksi myös pyöräilykausi on alkanut lyhyin lenkein. Muutama viikko sitten kävimme Konnunsuolla bongailemassa lintuja. Matkaa reissulle kertyi 60km. Tällä viikolla olimme pyörillä mukana Alisan juostessa. Pakkohan sitä oli lähteä, kun vastapalvelukseksi oli luvassa jätskit, jotka sitten myöhemmin illalla syötiin meidän parvekkeella ilta-auringossa.