torstai 27. helmikuuta 2014

Eroa kuin yöllä ja päivällä

Tiistaina kävin ehkä viimeistä kertaa tänä keväänä hallilla treenailemassa. Reippaan puolituntia tein juoksuun kiihtyviä kordinatioita ja niiden päälle loikkia. Lopuksi ravasin vielä 10x80m jäykillä ja väsyneillä jaloilla. Kuntopiirin jälkeinen kipu sentään oli jo hellittänyt pahimmasta otteestaan.

Keskiviikkona yritin käydä vielä viimeistä hiihtolenkkiä, mutta plussakelien jälkeiset pakkaset olivat jäädyttäneet ladun luistinradaksi. Katsoin parhaakseni vaihtaa monot lenkkareihin ja panna tossua toisen eteen. Ei ottanut sujuakseen ja kympin jälkeen luovutin. Vauhti oli kuuttaminuuttia ja tuntui kuin olisi valettu betonikengät jalkaan. Kävelin kotiin miettien, jotta huomenna on uusi päivä.

Energioiden loppuminen on petollista. Jos yrittää väkisin tyhjillä jaloilla nylkyttää tahdonvoimalla, saa odottaa koko seuraavan viikon glykogeenivarastojen palautumista. Kovaa harhoitellessa on pidettävä erityistä huolta riittävästä energiansaannista. Kevennellessä ehtii laihduttaa mahdollisesti kertyneet kilot pois ilman, että palautuminen heikkenee merkittävästi.

Tänään uuteen nousuun. Aamulenkillä jalat tuntuivat vielä väsyneiltä. Päivällä koko mies oli väsynyt yrittäessään kerrata kirjoituksiin nörttisarjaa; matematiikka, fysiikka ja kemia. Yleensä väsymys kuitenkin poistuu iltaa kohden. Olen pirteimmilläni kuudesta kahdeksaan ja siihen väliin mahdutan varsinkin kovemmat iltaharjoitukset.

Verryttelin ja lähdin juoksemaan rauhassa 4x2km/1min vauhtikestävyyslenkkiä Vuoksea kiertäen. Kahdessa viimeisessä vedossa meno ja meininki alkoivat löytyä. Viimeisessä sain sykkeen nousemaan helposti ja maksimiksi kirjattiin 193. Fortumin sillalla 8km tuli täyteen. Viimeiset 2km olivat maantiejuoksumerkkien mukaan tarkkoja ja kellotin niille 7min 15s. Hyvä selvästi kiihtyvä koko vauhtikestävyysalueen kattava harjoitus.

Seuraava kova otatus on tiistaina Lappeenrannan talvijuoksuissa 5km. Hyvät paikalliset lukijat tiedän, että seuraatte. Tulkaa Tekin testaamaan kevätkuntoa. http://www.lum.fi/kuntoliikunta/talvijuoksusarja Jokaisen kuukauden ensimmäisenä tiistaina (Loka-Huhti) klo 18, eli tällä kertaa 4.3. Matkoina 5km ja 7km, sekä pienemmille junioreille 3km.

Haetaan vanhalla kuvalla vauhtia. M16- sarjan SM-kilpailuista Jyväskylästä. Ensimmäistä kertaa finaaliin ajalla 2.05,87. Yksi siihenastisen elämän onnellisimmista päivistä. Onneksi mies on komistunut noista ajoista.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Lepääminen on vaikeaa!

Tiedän, että kun yrittää treenata kaksi kertaa päivässä kunnolla, pitäisi muistaa myös levätä. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, kun tarjolla on mielenkiintoista tekemistä vaikka muille jakaa. Varsinkin kun reissuun on lähtenyt pari levotomalla sielulla varustettua seikkailijaluonnetta, on lepääminen osoittautunut liki mahdottomaksi.

Päivät ovat kulkeneet rutiininomaisesti alkaen klo 8.00 aamupalalla ja sitä seuraavalla päivän ensimmäisellä treenillä. Treenin jälkeen on lounastettu ja sitten suunnattu täydellä mahalla jonnekkin päin saarta, yleensä kauppaan. Nämä aamupäivän reissut ovat olleet hieman ongelmallisia, sillä olisi niin paljon kivoja paikkoja tutkittavana, että matkaa kertyy ihan huomaamatta! Onneksi olemme kuitenkin saaneet mahdutettua ohjelmaan päiväunet iltapäivälle välipalan yhteyteen. Iltatreeni on kuitenkin tullut suoritettua kohtuu pirteänä, tutkimusmatkoista huolimatta. Päivällinen, joka on  ehdottomasti yksi päivän kohokohdista, on valmistettu ja syöty heti treenin jälkeen. Illat ovat pyhitety levolle ja opiskelulle, mutta yleensä levoton sielu ajaa vielä liikkeelle.

Holidayworldin peilin näyttämillä jaloilla estejuoksu sujuisi huomattavasti helpommin.
Toissailtainen bilis päättyi tottakai minun voittooni ;)


Muut päivät ovat kulkeneet tällä tiukalla, kaksi treeniä sisältävällä rytmillä, joten tänään tuntui aiheelliselta levätä, ainakin aamupäivä. No, ei mennyt ihan halutulla tavalla. Aamulla aloitetulle kauppareissulle kertyi mittaa reilut 8h, ja kilometrejä gps:ssä oli noin 20 -siis siinä vaiheessa kun siitä loppui akku. Tästä huolimatta loppupäivän oli erittäin virkeä olo, ja reissulta tarttui mukaan kotiintuomisiakin uusien vaatteiden, valokuvien ja kirkkaan punaisen ihon muodossa. Hauskaa oli, ja iltatreenikin kulki kivasti, joten toisaalta en kadu.

Palaneen ihon ja köysikiipeilyn ja hankaavien housujen vereslihalle saattamien sisäreisien ja hajonneiden aurinkolasien lisäksi kaikki on hyvin. Mitä nyt sähköt olivat yöllä katkenneet, mutta sekin asia saatiin hoidettua. Treenit ovat kulkeneet lähtökohtiin nähden ihan kohtalaisesti, ja varsinkin ruoka on ollut hyvää. Kahta ravintolakeikkaa lukuunottamatta olemme valmistaneet syömisemme ongelmitta itse. Tarpeeksi nälkäisenä säilykepurkkikin aukeaa näköjään voiveitsellä!


Aamupala
Lounas

Päivällinen

maanantai 24. helmikuuta 2014

Tuuli suhisee korvissa

Perjantaina pidin kokonaan lepopäivän kisaviikonlopun, testijuoksun ja kahden pitkän hiihtolenkin jälkeen. Työnantaja oli varannut liput ja urheilun vastapainoksi IRTI-Teatteri tarjosi kulttuuria näytelmällä Murha mielten mukaan. Teatterin ystävänä nautin täysillä mukaansatempaavasta murhamysteeristä.

Lauantaina ponnistin heti aamutiimaan reippailemaan ja jatkoin jäähallille viheltämään. Kotona nopeat ruokahuoltotoimenpiteet ja suunta juoksusuoralle verryttelylenkin kautta. Neljä kierrosta kymmenen liikkeen kuntopiiriä. Kehitän ja pidän yllä lihaskuntoa crossfitmäisesti. Monipuoliset harjoitukset ovat mielekkäitä tehdä ja levytangoilla voiman hankkiminen on omaa painoa selvästi tehokkaampaa.

Pohkeista ylöspäin kolotti kaikkiin tunnistettavissa oleviin lihaksiin. Valeri Borzovin innoittamat tankokävelyt menivät suoraan kohteeseensa. Plussakelistä huolimatta suuntasin ladulle, joka oli yllättävän hiihdettävässä kunnossa. Matkaa taittui lopulta 32km@2.5h. Kolme tuntia jäi haaveeksi.

Arvostamani ex-maileri sanoi ladulla kuin mies miehelle: "Kalle mie pidin sinuu vielä järkevänä jätkänä, nyt on vakavassa harkinnassa." Olin kertonut, että kolmeen päivään on tullut kierrettyä lähes 115km edestä vajaan kolmen kilometrin mittaista ensilumenlatua. Ei se yhteiskunta sillätavalla pyöri, että kaikki olisivat täyspäisiä.

Tänään maanantaina kävin vielä kipeillä lihaksilla verryttelemässä aamulenkin. Tykkään käydä varsinaiset lenkit aina illalla. Niin myös tänään. Verryttelyineen Vuoksen lenkki kiihtyvää vauhtikestävyyttä. Kierroksen, 7.5km, jälkeen kellossa oli 28.30. Keliin nähden vauhti oli erinomaista, hieman päälle 3.45min/km. Suuresta kulutuksesta huolimatta jalaoissa oli hyvin energiaa. On tullut taas syötyä hyvin...

Takasuoran asfalttipätkällä myötätuuleen lasketellessa muisti taas kuinka palkitsevaa juokseminen voi olla. Tästä on hyvä aloittaa määrän ja vauhdikkaampien kilometrien nylkyttäminen sopivassa suhteessa.

Satun kanssa meillä on henkilökohtainen vastine Instagramille. Ylläolevan kuvan lähetin "päiväntasaajalle" treeni-innostukseksi hashtagein #kymmennenkierrosta #27km #pinkkihuivi #ettarvianäyttääksesihomolta #juomatauko #kusitauko #koitapäättää #mehuloppu #kohtariittää

Blogipäivitys loppuu, seuraava teksti on pohdintaa ja edustaa vain kirjoittajaa itseään

Loppukaneettina on pakko ottaa kantaa Olympialaisten D-vitamiini lähtöiseen jälkipyykkiin. Johannes Durr osoitti vuoden tähdenlentona, että kultaisen 90-luvun menetelmät toimivat, mutta niin myös jo kymmenen vuotta sitten kehitetty epo-testikin, ainakin pidemmällä aikavälillä. Epo-hormonilla maksimaalisen hapenottokyvyn pitäisi teoriassa muuttua anaerobiseksi kynnykseksi. 

Käytännössä pyöräilyssä nousutehot ovat pudonneet n. 15-20% Il piratan, Marco Pantanin ajoista. Poikkeuksellisen lahjakas, määrätietoinen ja voitonhaluinen pyöräilijä haki absoluuttiset rajat ihmisen suorituskyvylle kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla. Il pirata jätti jäljessään perintönsä Pyreneiden ja Alppien legendaarisiin nousuihin. Surullisella tavalla. Kuvat Pantanista ovat kuitenkin syöpyneet kaiken urheilukansan mieleen lähtemättömästi. 




Seuratuissa ammattilaissarjoissa, kuten NHL, NBA, NFL ja KHL ovat kielletyt menetelmät olleet jo pitkään käytössä. Rapakon takaa palaavista suomalaisista näkee heti ensisilmäyksellä leukahormonin vaikutuksen. Vielä kun pelejä pelataan päivittäin yömyöhään ja lennetään ympäri mannerta ei tarvitse enää ihmetellä kahvia vahvempien piristeiden käyttöä. Kansa vaatii sirkushuveja.

Kyseisillä ammattilaissarjoilla ei ole vaadittavaa tahtoa puuttua ongelmaan, vaan järjestelmä hiljaisesti hyväksyy suorituskykyä parantavat menetelmät. The show must go on. Raha ratkaisee.

Vallitsevassa todellisuudessa tulisikin miettiä olisiko paluu amatööri- ja ammattilaisurheiluun aiheellinen. Olympiahengen mukaan urheilijat vakuuttavat kilpailevansa ilman vilppiä, ilman doping-aineita. Totuus on kuitenkin, ettei yksikään NHL-jääkiekkoilija pidä lupaustaan. No chitty chitty no bang bang.

Ironisesti juuri pyöräily on nykyisin yksi puhtaimmista urheilulajeista. Testaus on tehokasta, vaikka joudutaan tiedostamaan tosiasia käryjen ei-toivotusta vaikutuksesta lajin imagolle. Jatkossakin tulen seuraamaan urheilua. Valitsen suosikkini kovan yrittämisen ja esimerkillisyyden, en voittojen ja menestyksen perusteella. Ehkä silti itsekin seuraan ja rahoitan sirkushuveja.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Täällä ollaan!

Eilen laskeuduttiin turvallisesti Las Palmasin kenätälle, edeltävä päivä Helsingissä seikkailtuina. Lämpömittari näyttää 20 astetta, eikä tarvitse huolehtia juuri mistään treenaamisen lisäksi, elämä hymyilee.

Takana on kolme treeniä, ja urheilukenttäänkin on tullut tutustuttua. Juoksu on vielä vähän hukassa, mutta pistän matkustamisen piikkiin. Jospa se tästä. Muuten ollaan selvitty suhteellisen ongelmitta, pientä säätöä lukuunottamatta.



Huonolla kielitaidolla on selvinnyt hyvin, kun on yhdistellyt taiteellisesti viittä eri kieltä. Englanti, espanja, ruotsi, suomi ja savo ovat useaan kertaan päätyneet ihan samaan lauseeseenkin. Mutta ilmeisesti meistä on ainakin jotain tolkkua otettu.

Isona miinuksena olemme myös joutuneet toteamaan, että ruoka maksaa. Silti ollaan kyllä mahat saatu täyteen niin ravintolassa kuin ihan omilla kokkaustaidoillakin.


Eniten ongelmia on kuitenkin koitunut suuntavaistostani, joka on kyllä pitänyt huolen, että kävelykilometrejäkin kertyy ihan mukavasti. Kovasti aina luulen tietäväni, missä ollaan, mutta eilen teimme 20min kävelymatkaa reilut 1,5h, ja tänään sama homma. Tänään treeniseura totesikin aidatulla urheilukentällä, että ihana olla täällä karsinassa, kun kerrankin ei voi eksyä! No, kyllä nämä reitit vielä kahden viikon aikana tulevat tutuiksi.


Hotellihuone aiheutti saapuessa pientä hilpeyttä "kaatopaikkanäköaloineen" ja maksullisine telkkareineen. Avaimet saatiin respan sijaan ravintolasta, jossa ei tarvinnt edes todistaa henkilöllisyyttään ja henkilökunta ei puhunut sanaakaan englantia. Nyt ollaan kuitenkin kotiuduttu hyvin, ja nettikin saatiin toimimaan, ja hyvä niin, sillä sieltä löytyi hyviä uutisia niin jääkiekon kuin Putouksenkin osalta. Antskun finaaliinpääsyä juhlistimme
pasta carbonaaran kera.

Parvekkeelta avautuva näköala

Huomenna aamulla ohjelmassa on aamulenkin lisäksi miesten 50km hiihdon katsomista, ja iltapäivällä joku reippaampi lenkki.

torstai 20. helmikuuta 2014

Sykähdyttävää urheilua ja hymy korvissa

Elohopea tippui itärajalla veden jäätymispisteen alle keskiviikkoiltapäivästä. Keskiviikko oli kuitenkin urheilullisesti superpäivä, joten suksien voitelu sai odottaa iltaan. Heti aamusta Ted Ligetyn tarjoamaa jännitystä suurpujottelussa, parisprintin mitalijuhlat ja vielä kuolemanpeli punakonetta vastaan. Ainoastaan tieto kestävyysurheilun kuninkuuslajia kohdanneesta kuolemantapauksesta varjosti tunnelmaa. Joskus urheilulle on valitettavasti annettava kaikkensa.

Venäjän kohtaaminen oli yksi hienoimmista jääkiekkopeleistä koskaan, ja toi mieleen Lake Placidin olympiaturnauksen ihmeen. Kaataa nyt Suuri ja Mahtava kotikisoissaan tärkeimmässä pelissä. Sykähdyttävintä jääkiekkoa jota olen koskaan saanut seurata on tarjonnut kuitenkin Imatran Ketterä. Voitettuaan Suomi-sarjan mestaruuden 2009 alkoivat Mestis-karsinnat paikallisklassikolla Ketterä - Sapko.

Jopa seisomakatsomoissa oli ahdasti täydessä Näreharju Gardenissa. Reippaat kaksituhatta katsojaa loivat sanoinkuvailemattoman tunnelman. Halli sai arvoisensa joutsenlaulun jääkiekkohallina. Nykyisin hallissa pääsee ajamaan motocrossia.

Kyllä muuten harmitti kun tunnin työkeikka sattui juuri miesten viestin kanssa päällekkäin. Kilpailu on kuitenkin katsottu nauhalta useaan otteeseen ja vielä fiilistelty Jylhän ja Lehtisen radioselostusta. Sami Jauhojärvi on mielestäni yksi esimerkillisemmistä urheilijoista. Juuri hänelle soi olympiavoiton upeimpaan mahdolliseen paikkaan uran viimeisiin olympialaisiin.

Illalla viihdyin ladulla 2h 15min. Liukkaalla kelillä matkaa taittui reippaat 35km. Samaan aikaan ladulla kilpailtiin seuran kuukausikisat. Henkeen ja vereen urheilumies osuvasti totesi kilpailun jälkeen, että hienoa katsoa kilpailijoiden kaikkensa antamista ja riemua, vaikka palkintoina on vain Intersport-juomapulloja. Urheilua puhtaimmillaan!

Tänään aloitin päivän jo käsitteeksi muodostuneella "aamupäivälenkillä" juosten. Aamuihmiseksi minusta ei ole. Koululle syömään ja tunniksi töihin. Jatkoin ladulle, jossa tutut kilpahiihtäjät juuri vetivät suksia jalkaan. Porukassa lenkki sujui mallikkaasti, mutta kahden tunnin jälkeen pojille riitti. Naureskelin, jotta tunti vielä. Eivät enää jatkaneet.

Lopulta mittarissa oli 3h 2min ja noin maratonin verran kilometrejä. Jälkeenpäin sain samalla mitalla takaisin. Hiihtovalmentajan mielestä ylipitkiä lenkkejä. Hiihtäjät kuitenkin huhun mukaan tekevät jopa 7h vaelluksia. Pituus on sopiva, mutta teho liian matala. Muutaman kerran vuoteen on hyvä tehdä reippaasti ylipitkä lenkki.

Toissasyksynä itselläni taisi mennä reippaasti yli; 110km pyörällä ruokataukoineen 5h 15min ja päälle seuran 2h jalkapallopelit. Satunnaiset hullutukset ovat kuitenkin blogin linja. Yleensä nämä ovatkin niitä kivoimpia reissuja. Tietenkin Venäjän alueottelu- matkojen lisäksi. Sisäpiiri tietää miksi, mutta se ei kuulu urheiluaiheisiin.

Kahteen päivään 85km liikuntaa. Huomenna rauhallisemmin.



Ladulla Peltosen sukset ovat keränneet naureskelua. Suhtautuminen on vakavoitunut luistotesteissä. Kumpanakaan päivänä ladulta ei löytynyt paremmin luistavaa paria. Pohjaan hankaamalla ja harjaamalla violettia rexiä. Kuivalla kelillä rahallakaan ei saa parempaa ja hiihtäessä hymy venyy korviin. Hiihtäminen onkin parasta pikkupakkasella kevätauringossa, kevätaurinko ei kuitenkaan ole täysin välttämätön.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Lähdetään kauas pois...

Ai missäkö olen tasan kahden vuorokauden kuluttua tähän aikaan? Jos kaikki menee suunnitelman mukaan, olemme todennäköisesti jossainpäin Play del Inglesiä kävelemässä kohti edellisiltä reissuilta tutuksi tullutta ruokapaikkaa, Sahara Playaa. Toivon mukaan meillä on tässä vaiheessa takanamme pitkä lentomatka, verkkalenkki sekä pari ruokakauppareissua.

Tässä aletaan olla saatu pakettiin viime viikonlopun seikkailut, useasti läpi keskusteltuina. Eikö se siis tarkoita, että on jo korkea aloittaa uusi seikkailu? Kyllä minusta ainakin. Aamulla nostan matkalaukut autoon, ja iltapäivällä hyppäämme Helsingin junaan, viimeiset oppitunnit taktisesti skipanneina. Illalla on tarkoitus vierailla Liikuntamyllyn puolella, jos sitä vaikka tuttuja tapaisi. Perjantaiaamuna Helsinki-Vantaan lentoasema kutsuu jo kello kuusi.


Jos jollekkin ei ole tullut selväksi, olen siis lähdössä kahdeksi viikoksi Gran Canarialle juoksemaan. Matkaa on odotettu ja suunniteltu jo monta kuukautta, mutta nyt koko reissu tuntuu ihan epätodelliselta, ja moni asia on edelleen auki. Uskon kuitenkin, että liiasta suunnittelusta ei tule kuin paha mieli, ja jos jossain vaiheessa meinaa mennä sormi suuhun, aina on varmasti joku, jolta neuvoa kysyä. Tämänkin pitäisi teoriassa onnistua sekä englanniksi että espanjaksi.

Hirveitä harjoituksellisia tavoitteita en vielä uskalla leirille asettaa, on mentävä päivä kerrallaan. Jos alkaa tuntua huonolta, on osattava keventää. Ongelmia voivat tuottaa myös hieman kipeät penikat, mutta uskon, että niistä selvitään ahkeralla kylmäaltaassa seisoskelulla, venyttelyllä, hieronnalla ja pehmeällä alustalla juoksentelulla. Kokonaisuudessaan olen sanonut tavoitteekseni palata takaisin Suomeen jokseenkin yhtenä kappaleena, kohtalaisesti treenanneena ja ei nyt hirveän monesti ryöstettynä.

Alan olla kyllä jo tosissaan tohkeissani reissusta, enkä millään malttaisi odottaa aamua. Voisin veikata, että huomisesta koulunkäynnistäkään ei kovin keskittynyttä tule, mutta ehtii sitä lentokoneessakin opiskella.

!Adios amigos!


tiistai 18. helmikuuta 2014

Koululiikuntaa ja testijuoksu

Maanantaina paluu arkeen ja iltapäivällä korvaamaan lukion pakollisen liikunnan suorituksia. Pelasimme ryhmän sisäistä salibandyturnausta. Tosipeleissä maalit lasketaan ja silloin on onnistuttava vastustajaa useammin. Pelit kovenivat loppua kohden ja viimeisen pelin alussa sain vastustajan mailan jalkojenväliin.

Kuperkeikka ja isku parkettiin. Hammasta purren pelit jatkuivat, eihän ole edes vaihtoehto antaa vastustajan voittaa. Vanhasta muistista entisenä jääkiekkoilijana numero mieleen ja seuraavassa tilanteessa taklasin täydellä voimalla törkeästi kampittanutta pelaajaa. Täysin puhtaasti.

Tällöin liikunnanopettaja näkee tilanteessa rikkeen. Maalin johtoasemaa puolustaessa alkoi vastustajan salibandyharrastajaa ottaa luonnon päälle. Hän heitti 1-1 tilanteessa keskialueella pallon jalkojeni välistä ja lähti itse kiertämään ja juoksemaan pallon perään.

Pysähdyin aloilleni ja katsoin häntä silmiin. Hänen kaaduttuaan törmäyksessä alkoi itku markkinoilla: "Etkö vihellä mitään, estäminen?!" Pelin ainut oikein mennyt tuomio tai viheltämättä jättäminen. Kyllä opettajan pitäisi olla kiinnostunut itse pelistä sähköpostin tai sosiaalisen median sijaan ja parhaan kykynsä mukaan tuomita ottelua.

Liikuntatunnillakin pelataan voitosta, ja niin pitääkin olla. Kovaa ja rehellistä peliä. Jo pelin aikana, ja vielä paremmin sen jälkeen jaoin suoraa ja välitöntä palautetta. Kun pääsee itse pelaamaan ymmärtää paremmin erotuomarin vastuun junioriopeleissä. Jokainen tuomari tekee virheitä. Oikeutta täytyy kuitenkin jakaa oman parhaan kykynsä mukaan ja vähintään pelin jälkeen myöntää virheensä. Jokainen peli on kuitenkin pelaajille tärkein. Niin liikuntatunnilla, kuin valtakunnallisissa sarjoissakin.

Lopulta voitimme kaikki pelimme. Illalla kuitenkaan lenkki ei luonnistunut ollenkaan lonkan viiltävän kivun vuoksi. Onneksi päivässä turvotus laski ja lihakset vertyivät niin, ettei kaatuminen haitannut tämänpäiväistä 3000m testijuoksua.

Viikonloppu painoi vielä jaloissa ja vajaan yhdeksän kierroksen jälkeen kello oli pysähtynyt aikaan 10.20. Selkeästi ennätys, mutta ei kuitenkaan aivan mitä lähdin juoksemaan. SM- hallien jälkeen sain tutulta valmentajalta viestin: "Kesällä kovempaa, ja kovempana." Paremmin ei enää olisi voinut sanoa.




Abin kuulemma tunnistaa siivousinnosta. Ei täällä. Huomiseksi sääennuste valehtelee pakkasta, joten aamulla voitelen sukset ja illalla baanalle! Voi olla ettei allekirjoittanutta saa pois ladulta ennen valojen sammumista. Onneksi otsalampulla saa jatkettua iltaa myös valojen sammuttua.