Haastattelu – Mailerilupaus Jiri Karjalainen

 1)   Terve Jiri! Kaikki ennätyksesi ovat parantuneet kuluvan kesän aikana. Onko  kilpailukausi siis sujunut odotetusti heinäkuulle tultaessa? 
     
Morjens! Kilpailukausi on alkanut hyvin. SM-maantiejuoksu ja SM-maastot antoivat alkukaudesta tietoa, että vauhtikestävyys ja kunto ovat hyvin parantuneet. Radalla juostuihin aikoihin olen tässä vaiheessa kautta tyytyväinen ja tarkoitus on tietenkin saada vielä sekunteja pois ennätyksistä. Vammoja tai muita treenejä estäviä vaivoja ei ole ollut.

2)      Olet ollut paljon mediassa esillä, mm. Squeezyn joulukalenterissa puolivuotta takaperin. Onko saamasi hehkutus hämmentänyt Joensuun miestä vai odotatko jo kutsua poikakalenterin kuvauksiin? 

Ei ole haittaa ollut tai muuten hämmentänyt. Mukava on, että eri ihmiset ovat huomioineet. Kyllähän poikakalenteriin pääsy olisi ehdottomasti tähän mennessä kovin saavutus. Luulen, että ”massiiviselle” kestävyysjuoksijalle ei pitkää sopimusta irtoaisi.

3)      Urallesi on jo mahtunut paljon saavutuksia. Mikä on jäänyt Sinulle itsellesi parhaiten mieleen ja entä mistä haluaisit tulla muistetuksi juoksu-uran jäädessä taakse? 

Joka vuosi on muutama yksittäinen juoksu jäänyt paremmin mieleen. SM-kullat ja viimevuotiset SM-viestit ja Hollannissa juostu 3000 m ovat juoksuja, mitkä muistan parhaiten. Jos aikuisurheilijana tulen pärjäämään, niin arvokisamenestys olisi mukava muisto sekä kovat tulokset useilla eri juoksumatkoilla.

4)      Muistan kun Jiri vielä pienenä poikana juoksimme lentäviä 20m- testejä Tanhuvaarassa. Pidensit vauhtia ja paransit jokaisella kierroksella. Jaksaako kestävyyskone vääntää jo kokonaisen ratakierroksen täysillä? 

Uskon, että väsy iskee viimeistään ennen viimeistä suoraa. Nelkun maksimia ei ole vielä tullut kokeiltua.

5)      Lähettäjän pilli viheltää ja eurooppalainen maili on starttaamassa. Millaisia ajatuksia päässäsi tuolloin liikkuu? 

Melko tyhjä pää on ennen juoksua. Hetken miettii aikaa, jonka haluaa juosta ja yrittää vaan tsempata itsensä raakaan raastoon. Yleensä tieto siitä, että hengissä oon aina selvinnyt, auttaa jännityksen tasaantumiseen. Radalle päästyä tunnelma yleensä muuttuu rennonmaksi.

6)      Tilastopaja ilmoittaa sinulta löytyvän juoksutuloksia vuodesta 2006 asti. Mikä sai Sinut valitsemaan tämän monen mielestä vastanmielisen lajin ja vielä pysymään sen parissa? 

Pärjäsin kestävyysjuoksussa paremmin kuin muissa lajeissa. Pikkuhiljaa sain uusia päänahkoja ja sitä kautta kisoissa käynti kasvoi ja sain lisäinnostusta juoksuun. Lisäksi Joensuun Katajalla on juoksuun kannustavia henkilöitä ja valmentajani on rento tyyppi. Kyllä kisakentillä ja sen ulkopuolella juoksijat ovat hyvää porukkaa, eikä niistä porukoista tee mieli pois lähteä! Monet ovat tosin kysyneet sitä, mitä hauskaa on juosta samaa rinkiä ympäri. Joku toimittaja jopa kysyi kerran, että kuinka päin tätä kenttää juostaan ympäri ja lähdetäänkö 3000 m telineistä – joten ei se ringin juokseminen ole kaikille itsestään selvää!

7)      Korkealle tähtäävänä urheilijana iso osa vapaa-ajastasi kuluu varmaankin treenien ja kisojen parissa. Mitä puuhailet urheilulta liikenevällä ajallasi? 

Kalassa tulee käytyä paljon ja se on ehdottomasti suosikkiharrastukseni juoksun ohella! Koski on kodin lähellä ja siellä on rentouttavaa porukkaa, jossa päänuppi nollautuu. Erilaisia pelejä tykkään pelata esim. jalkapalloa, sulkapalloa yms. Kavereiden kanssa tulee myös käytyä kaupungilla ja muissa paikoissa. Kyllä vapaa aikaa löytyy mielestäni tällä hetkellä riittävästi. 

8)  Seuraat Blogia itsekin. Haluatko vielä kertoa terveisiä meille tai lukijoillemme?

Kannattaa seurata aktiivisesti Kaltsun ja Satun blogia. Se antaa rennolla tavalla hyvää tietoa siitä mitä juoksu on kilpaurheiluna ja millaista elämä sen ulkopuolella. Terveisiä!


Kiitos Jiri!

Haastattelu toteutettiin sähköisten viestimien välityksellä ja lihavoidut vastaukset ovat suoraan Katajan mailerin näppäimistöltä muokkaamattomina.

Haastattelusarjan seuraavassa osassa kuullaan Espoon Tapioiden Taika Nummea, joka juuri eilen käveli itsensä Eugeneen! Onnittelemme sydämmellisesti!

Imatra Inkeri-kisat 2014

Imatralla Kilpailtiin perinteikkäät Inkeri-kisat koleassa ja sateisessa säässä. lajisuorituksia kertyi lähes 300 ja kilpailuista jäi onnistunut maku. Musiikki soi ja tunnelma oli olosuhteista huolimatta letkeä, kun kaikenikäiset urheilijat tekivät ennätyksiään ja kauden parhaita tuloksiaan. Tästä tuloksiin!

Karhumäen urheilupyhätön katettu katsomo tiivisti tunnelmaa. Nimeltämainitsematon, blogissa aikaisemmin esiintynyt, savolaismailerilupaus on uhannut tulla juoksemaan eurooppalaisen mailin kenttäennätyksen, joka on lähes kiveenhakattu 3.36,3 Moskovan olympiavuodelta. Historian havinaa oli myös lehtereillä sillä kisoja seurasi silmä tarkkana Ossi Karttunen (keskellä kuvaa). Ossilla ratakierros vastapäivään parhaimmillaan 45.87 ja Montrealin olympiaedustaja.

Tapahtumarikkaat kilpailut huipentuivat yhdistettyyn M17 ja MYL 800m kuumaan kilpailuun. Komea mailerijoukko esiteltiin lähtökaarelle asetuttaessa ja tunnelma yleisössä nousi entisestään. Mitä tahansa voisi tapahtua.

Paukusta lähdettiin rauhassa ja odottelevasti liikkeelle. Kaksikko Hämäläinen ja Mutanen ottivat kärkipaikan ja seurasin valppaana vieressä toista rataa juosten. 200m väliaikapaikalla huudettiin "LISÄÄ VAUHTIA", 30s oli jo täyttynyt.

Ensimmäinen kierros katseltiin reiluun minuuttiin. Hämäläinen lisäsi vauhtia ja seurasin herkeämättä. Märällä kentällä oli pakko juosta kaarteet kakksoradalla, sillä kuluneelle tartanille kerääntyi vesipatja sisäradan puolelle. Avasin pellit 580m kohdalla ja otin kärkipaikan etukaarteeseen.

Askel toi rytmikkäästi eteenpäin. Kokeneempi kaarti näytti kuitenkin kaapin paikan. Pääsin parhaasta mahdollisesta asemasta loppusuoralle ja valitsin vielä ulomman linjan, minut olisi ohitettava joko kaukaa kiertäen tai saisin sulkea sisäradan kirissä.

Maamela tuli kuitenkin 40m ennen maaliviivaa rinnalle ja teki vielä 0.2s eroa lopussa, vaikka jaksoin todella hyvin aina maaliin asti. Toinen kierros oli ensimmäistä nopeampi ja oma loppuaikani olosuhteisiin ja kilpailuun nähden erinomainen 2.00,71.

SM-viesteihin lähtevä joukkue haki samalla viimeisen virityksen lauantain isketykseen. Omaan juoksuun on nyt löytynyt oikea draivi ja uskon joukkueenkin olevan iskussa. Tätä on kestävyysjuoksu parhaimmillaan! Samalla löytiin lukkoon suunnitelma 400m aj kilpailusta. Teinkin jo kilpailuun valmistavan nopeusharjoituksen kolmeen ensimmäiseen aitaan.

Koska uho kuuluu olennaisesti urheilusuoritukseen, niin paljastan aloittaneeni miesten A-luokan vauhtia. Tietysti kilpailussa juostaan vielä seitsemän aitaa enemmän. Kestävyys kuitenkin riittää ja paikkaa aita (=este) tekniikkaa!

Viikonloppu Vuoksen varrella

Taas vierähti neljä päivää kivasti reissatessa. Kuten jo edellisessä postauksessani mainitsin, torstaipäivä kului perinteisesti Jämsän kestävyyskarnevaaleja seuratessa. Upea ja hyvätunnelmainen tapahtuma, jälleen kerran. Aina yhtä hauskaa seurata hyvätasoisia kisoja ja nähdä ympäri Suomea saapuneita kavereita. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, perjantaina julkaistu Kallen kisaraportti kuvaa tapahtumaa tarpeeksi kattavasti. Jämsä jäi taakse illan jo hämertyessä ja auton ottaessa suunnan kohti Imatraa.

 

Blogin nimeen on kirjattu sanat "Running is a mental sport and we're all insane". Ilmeisesti tämä pitää paikkaansa, ainakin sain perjantaina kuulla kahdesti viiden minuutin sisällä olevani hullu. Nyt hulluus ei tosin koskettanut millään tavalla juoksua, vaan Imatrankosken ylittävää vaijeriliukua. Allekirjoittanut nimittäin suostui pienen yllytyksen saattelemana liukumaan vastarannalle pää kohti kosken pohjaa. Vaijereihin kiinnittäytyessä minulle esitettiin kysymys "kuinka paljon pelottaa asteikolla 1-10?", vastasin empimättä 14. Esivalmistelut olivat pelottavia, mutta itse liukuminen oikeasti kivaa. Hieno kokemus, suosittelen!

 

Liu'usta ei ilmeisesti jäänyt pysyviä traumoja, ainakin päätellen siitä, että pystyin juoksemaan hyvän lenkin sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaina köpöttelin 4-5km noin 5min/km vauhdilla. Olen oikeastaan aika yllättynyt pystyttyäni juoksemaan noinkin "kovaa". Jospa ylikunto olisi jo lopullisesti selätetty ja tässä alkaisi pikkuhiljaa kuntoutumaan. 

Sunnuntainenkin harjoitus viittasi samaan suuntaan. Uskalsin radalle ensimmästä kertaa sitten viime kesän. Juoksin satasia, kakkosia sekä muutaman nelkun parin esteen kera. Vauhdit olivat tottakai erittäin maltillisia. Juoksu tuntui mukavalta,vaikka juoksutauon huomasi varsinkin hitaana palautumisena vetojen välissä. Verryttelynä kiersin ensikeväisen SM-maastoreitin. Voin sanoa tykästyneeni siihen samantien. Vaikka reitti sisälsi inhottavia notkelmia jyrkkine nousuineen ja laskuineen, oli siinä myös itselleni sopivia tasaisia pätkiä.

Pakko on mainita vielä Imatrasta, jossa vierailin nyt ensimmäistä kertaa. Hirrveen on nätti kaupunki, kaikki tuntuu olevan lähellä ja normaalisti niin tylsän suomalaisen kaupunkimaiseman rikkoo leveänä virtaava Vuoksi. Antskua en ikävä kyllä bongannut, vaikka Imatran Rosson edustalla kävinkin pyörimässä.

 

PB 1.58,37

Tuttu kenttäkuulutus alkoi selostaa kilpailuja välittömästi auton oven avattuani. Olimme saapuneet perille kestävyysjuoksijan pyhiinvaelluksella Jämsän Karnevaaleille. Kenttätieto kertoi Hirvosen Mikon kaivanneen imatralaismaileria jo matkalla. Yhteiskuva olikin otettava heti viipymättä.

Karnevaaleilla on aina tunnelmaa. Vuoden 2014 ensimmäinen kilpailupäivä ei tehnyt poikkeusta, vaikka katsojia olikin edellisvuosia vähemmän. Päivän päätti vaatimattomat 18 kuumaa ja tulikuumaa 800m erää.

Minut oli tilastoajan mukaan järjestetty miesten kuudenteen erään, kun eriä juostiin kaikkiaan kahdeksan. Viidennen erän voittaja ei vielä alittanut maagista "kahdenminuutin" rajaa. Oman startin tapahduttua kuuluttaja totesi mahtipontisesti: "Jossei voittoaika ala ykkösellä, niin juoksijoissa on vikaa!"

En saanut paikkaa aivan terävimmän kärjen takaa. Kaarsin toiselle kierrokselle viidentenä väliaikana n. 58s. Ryhmä veti voimakkaasti takasuoraa kanssakilpailijoiden kannustaen raivokkaasti. Tultiin jo viimeiseen kaarteeseen. Oma juoksu tuntui ja kuulemma näytti vahvalta.

Loppusuoralle tulin erän neljäntenä ja jokainen askel toi juoksijaa lähemmäs maalia. Tähtäsin edellämenevien väliin. Toisen heistä ehdin ohittaa, mutta seuraava jäi vielä kymmenyksen päähän. Erän kolmas sija ja yhdistetyissä tuloksissa M19 sarjan 5.

Kuulutus kertoi voittoajan olleen 1.56 alkuinen. Tuuletin uutta ennätystäni, 1.58,37. Valitettavasti yksikään kamera ei onnistunut hetkeä tallentamaan. Heti maalissa olin onnellinen ja helpottunut. Ensimmäisen kerran lähes kahteen vuoteen juoksu toi täydet 800m aina maaliviivalle saakka. Samalla paransin reippaasti käytännössä yhtä vanhaa ennätystäni.

Nyt ei jäänyt enää epäilyksiä omasta kunnosta. Kilpailuissa jäi vielä parannettavaa. Paunun urheilukenttä suorastaan huusi kenttäkelloa tuloksien seuraamiseen, vaikka kuulutus olikin välittömästi ajantasalla. Kokonaisuudessaan hienot kilpailut, aina yhdet kesän kovimista ja parhaimmista. Mikko onnistuikin tiivistämään kisojen tunnelman toteamaan ennen miesten tulikuumaa erää: "Nyt vielä viimeiset kannustushuudot ja sitten saa ääni olla käheänä!"

Omat Karnevaalini jäävät yhteen päivään, ja juoksen tiistaina 1.7. Imatralla Inkeri-kisoissa kaksi ratakierrosta. Tervetuloa klo 18 alkaen! Nyt makkara ja pullakahvit jäivät harmittavan lähelle (38 sadasosaa). Vielä on siis parannettava! Reippaampaa lenkkiä ja kovia otatuksia. #Kyllätämätästä kun vauhtiin päästiin!

Juoksua ja juhannustaikoja

Juhannus oli ja meni. Tänä vuonna keskikesän juhlaa tuli juhlittua tyylillä, nimittäin omalla tyylillä. Perinteisen kokonkatselun ja grillaamisen lisäksi viikonloppuun mahtui extempore- ja kuningasideoita toisensa perään. Näistäkin huolimatta,tai oikeastaan juuri näiden ansiosta, oli juhannus ehkä kaikkien aikojen paras.

Asiat alkoivat kulkea hyvään suuntaan kun perjantainen pikavisiitti mökille venyi yön yli kestäväksi. Ensimmäinen päivä kuluin mukavasti mökkielämän merkeissä; ryysyihin pukeutuneena, vanhoilla pyörillä ajellessa, valokuvatessa, grillatessa  ja vain ollessa. Päivään mahtui myös kesän ensimmäinen frisbeegolf-kokeilu, joka sekin alkoi sujua alkukankeuksien jäätyä historiaan. Kylmä sää ja toppatakin läsnäolokaan eivät voineet päivän hyvää fiilistä tuhota.

Illalla oli totta kai lähdettävä kokolle. Itse kokko ei kummoinen kokemus taaskaan ollut, mutta sen jälkeen ilta huipentui tyynellä järvellä souteluun auringon laskiessa. Koskaan ennen en ollut soutanut, mutta kyllä siihenkin näköjään oppi. Oli tosi hauskaa, vaikkakin yllättävän raskasta. Mökille palatessa löimme serkun kanssa viisaat päämme yhteen ja päädyimme tekemään juhannustaikoja. Tuli juoksenneltua viljapellossa, katseltua kaivoon ja nukuttua sukat väärin päin seitsemän kukkaa tyynyn alla. Seuraavana aamuna jouduimme toteamaan tehneemme taiat ilmiselvästi väärin, sillä muutenhan tulevan sulhon olisi ilman muuta pitänyt meille unessa ilmestyä.

Öinen pettymys haihtui kuitenkin ajallaan lauantain edetessä hauskoissa ja leppoisissa merkeissä. Iltapäivällä jouduin palaamaan kotiin ihmisten ilmoille viettääkseni osan juhannuksestani sovitusti hyvän ystävän seurassa. Iltapäivä, ilta ja osa yöstäkin  kului aika pitkälti Harry Potter-leffoja katsellessa ja kasviksia dippailtaessa. Aika kuluin kuin siivillä ja kohta koittikin aamu. Aamupalapöydässä totesin, että mieli tekisi vielä mökkeilemään.Tästä toteamuksesta seurasi jälleen uusi extemporeidea. Päätin suoriutua paikalle pyörällä, ja matkaahan kohteeseen kertyi noin 46km. Pieniä epäilyjä ideani taas keräsi, mutta tosi kivaa oli ja vajaassa parissa tunnissa olin jo mökillä pihvin syönnissä.

Mitä urheiluun muuten tulee, on viime päiviin siis mahtunut niin frisbeegolfia, pyöräilyä, soutelua kuin kävelyäkin, mutta totta kai myös juoksua. Eilen juoksin pisimmän lenkin sitten huhtikuun, ja lupaavasti meni! Muutenkin lenkkejä on tullut tehtyä puolentoista viikon ajan paria poikkeusta lukuun ottamatta päivittäin. Ja koko ajan tuntuu paremmalta ja paremmalta! Joudun/saan jo melkein myöntää olevani jälleen pahasti koukussa juoksemiseen. Pitkästä aikaa alkaa tuntua, että kaikki alkaa olla aika hyvin.

Huomen aamulla hyppään bussiin, jossa istun liki neljä tuntia vain päästäkseni katsomaan Jämsän kestävyyskarnevaaleja, jotka itseltäni jäävät kilpailullisesti väliin jo toista vuotta putkeen. Jämsä on kuitenkin joka tapauksessa kestävyysjuoksijan yksi kesän kohokohdista, mielestäni ilman numerolappuakin. Ainoana ongelmana on enää sääennuste, joka lupailee sen verran koleaa ilmaa, että jokakesäinen uiskentelu urheilukenttää reunustavassa joessa taitaa olla vaarassa.

Herkistelyä ratakierrokselle

Edellisestä kirjoituksesta ehti kulua jo lähes viikko. Keskikesän juhlana keskityin kuitenkin vain herkistelemään. Torstaina 3x150m kovaa pitkillä palautuksilla, joista nopein pysäytti kellot aikaan 17.6s ja allekirjoittaneelle kirjattiin uusi Personal Best. Lähdin juhannuksen viettoon ja siirsin keskittymisen urheilusta makkaransyöntiin.

Kestävyyslegenda Artsi, tiedän sinun seuraavan blogia. Henkilökohtaisesti pahoittelen, mutta A-raja jäi tälläkertaa syömättä, vaikka neljäntenä päivänä taidettiin mennä jo viidennessä paketissa. Allekirjoittaneella on kuitenkin A-rajan tulos jo kuluvalta kaudelta - Ei kerran, vaan kahdesti! Selvennyksenä siis A-rajat makkaransyönnissä ovat viisi naisilla ja seitsemän miehillä.

Juhannuksena moottoripyörän mittariin 400km. Kuva on otettu Vekaransalmen lossilta omalle mökille ajaessa. Kolmeen päivään neljä mökkiä.

Olennaisinta oli tietysti kokko. Eikä mikä tahansa, vaan Itä-Siitolan kokko. Tapahtuma, joka vetää puoleensa koko kyläyhteisön ja puoli Imatraa.

Suomen kesään kuuluu kiinteäti myös valkoinen maa. Kymmenen minuutin raekuuro jätti jälkensä.

Lahdessa kilpailtiin tänään Aluemestaruusviesteissä. Pitkässä pikaviestissä, 4x400m juoksin avausosuuden ja toin joukkueen aivan tasoissa vaihtoon. Huusin ANNA MENNÄ, ja kapula vaihtui sujuvasti. Kolmen kaarteen tasoituksella juostavassa viestissä kakkososuuden juoksija, hiihtäjä ja nouseva maileri, sai hyvän paikan Ahkeran peesistä ja lupaavasti itse SM-viestejä ajatellen toi joukkueemme kärjessä vaihtoon.

Loppuaika painui 3.45,27, mutta oma juoksu oli todella hyvää. Hopeaa Ahkeran takana ja Katajaisten edellä. Ratakierros kapulakädessä telineistä 52.6s sateisessa ja kylmässä kelissä. Loppuun jäi vielä voimia, mutta yksinkertaisesti kovempaa en päässyt. Viestinä juostaessa jo itse Komen olisi jäänyt maililla taakse ;)

Torstaina Jämsään Kestävyyskarnevaaleille. Kunto ja nopeus ovat erinomaisella mallilla, enää tarvitsee vain ulosmitata ne kahdelle ratakierrokselle kuumassa ja tasaväkisessä kilpailussa. Vielä lopuksi suosittelen vahvasti lukemaan Jaskan Pauhantaa- blogin kirjoituksen kestävyysjuoksusta. Täyttä asiaa.

Nurmille niittyjen, rannoille järvien...

...ovat lenkkipolkuni minut viime päivinä kuljettaneet. Kuluvalla viikolla olen käynyt testailemassa juoksun tuntemuksia käytännössä joka päivä. Taas tuntuu, että suunta on ehkä ylöspäin, tai ainakin suupielet osoittavat kyseiseen suuntaan vielä lenkin päätyttyäkin, mikä on ollut viimeisen vuoden aikana harvinaista. Kunto ja juoksuvauhti eivät toki päätä huimaa, mutta se, että lenkillä on kivaa, kertoo enemmän kuin mikään muu.

Vielä en kuitenkaan minkään suhteen kovia toiveita elättele, nyt etenen ihan pikku hiljaa. Lenkille lähden jos siltä tuntuu. Lenkillä juoksen jos siltä tuntuu, jos ei tunnu, sitten pistetään kävelyksi tai tullaan kotia. Sen verran olen oppinut, että pään hakkaaminen seinää on pelkkää tyhmyyttä, jos tietää että treenistä koituu vain takapakkia, on se parempi jättää tekemättä. Harjoitus tehdään sitä varten, että se vie urheilijaa eteenpäin, ei sen takia, että saa ylpeänä kertoa vaikka treenanneesa ainakin tuplasti muita enemmän.

Tässä vaiheessa on vain ja ainoastaan vaarallista asettaa itselleen minkäänlaisia odotuksia ja pitkän tähtäimen suunnitelmia ja -tavoitteita. Sen takia nyt katsotaan vain päivä kerrallaan ja lenkki kerrallaan, mutta hyvä näin; lyhyt tähtäin on se tarkin tähtäin, vai? On parempi kulkea eteenpäin pienin ja hitain askelin kuin ottaa pari isoa harppaa eteenpäin ja vähintään saman verran taaksepäin.

Juoksentelujen lisäksi olen ollut urheilun parissa jälleen myös suunnistuksen merkeissä. Eilen kävin tutuissa Patakukkulan maastoissa rämpimässä jokakeskiviikkoisten viikkorastien innoittamana. Kaikki sujui suorastaan yllättävän hyvin kahdeksannelle rastille asti. Etsin kyseistä rastia samasta ryteiköstä lähes kymmenen minuutin ajan, kiroten jälleen koko lajin. Lopulta rasti kuitenkin löytyi kuin löytyikin, mutta sen jälkeen lähdin hermostuksissani aivan vika suuntaan. Käytännössä eksyin metsässä, jossa olen viettänyt varmaan puolet elämästäni. Joka tapauksessa tämäkin rasti kuitenkin löytyi, ja yhdeksänneltä rastilta maaliin kellotinkin parhaan väliajan kaikkien B-radan suorittaneiden joukossa.

Hyvää juhannusta kaikille, pysykäähän hengissä elkääkä synnyttäkö hirrveesti uusia henkiä!