Talviurheilua

Hallikausi on nyt kummankin osalta ohi. Myös Kalle päätti tältä erää jättää SM-hallit väliin. Itselläni olo on ehkä kohentunut, mutta juokseminen ei edelleenkään oikein tahdo innostaa. Liikkuminen on kivaa, juokseminen lähinnä inhottaa. Vaihdoin myös pitkäaikaisen puhelimen taustakuvan pois äkillisen inhon vallassa. Kuvassa oli Ahmon urheilukenttä.

Sohvalle emme ole kuitenkaan jääneet makaamaan. Luvattoman pitkälle venyneen hiihtokauden aloituksen jälkeen monoja on soviteltu jalkaan parin viime viikon aikana liki kymmenkunta kertaa. Kisapuiston ladut ovat tarjonneet kivan, suhteellisen tasaisen ja hyvin hoidetun lenkin. Muutkin ovat paikan todenneet hyväksi, harvoin joutuu yksin hiihtämään.

Tänään aamupalalla selasimme vanhaa lehteä. Silmään sattui ilmoitus laturetkestä, joka sattumoisin järjestettiin tänään. Otimme toisen kierroksen aamupalaa ja vedimme hiihtokamppeet niskaan. Matkaa retken lähtöpaikalle kertyi jalan noin 2,5km. Pieni lumisade ei haitannut, sillä säätiedotus lupaili kaunista ilmaa.

Matka lähti etenemään tuulisissa merkeissä. Kylmän yön jälkeen kovasti pakkaselle jäänyt ura ei luistanut toivotulla tavalla ja lisäksi allekirjoittanut liian hyviin latuihin tottuneena ei meinannut oikein ymmärtää moottorikelkalla kapeiksi ajettuja baanoja. Varsinainen riemu kuitenkin alkoi jäälle päästessä. Siellä latua ei ollutkaan ajettu lainkaan ja lupaukset kauniista säästä alkoivat näyttää kovin erheellisiltä. 5km pyryssä taivallettuamme pääsimme hetkeksi hiihtomajan lämpöön. Laitoimme nimet vieraskirjaan ja paluumatka alkoi.

Myötätuuli vauhditti matkaa ja tuiskukin alkoi hellittää. Lähtöpaikka saavutettiin reilusti puolta matkaa nopeammin. Tuntui kuin matka olisi loppunut ihan kesken. Lisälenkille ei siitä huolimatta viitsitty enää lähteä, kertyihän retkelle mittaa liki neljä tuntia ja nälkäkin alkoi jo vaivata. Kotona vaatteet vaihtuivat lämpimämmiksi ja matka jatkui kaupungille syömään. Kaikesta huolimatta oikein mukava ja onnistunut reissu.

Keskiviikkona loppunut tenttiviikko aloitti nelipäiväisen "loman". Kouluhommien ja töiden haun lisäksi ehdimme eilen myös luistinradalle. Minäkin pysyin nätisti pystyssä ja hauskaa oli.

Hyvää kevättä!

Hallikisoja

Kalle:
Avasin kaikessa hiljaisuudessa hallikauden Helsingissä puolitoistaviikkoa sitten eurooppalaisella maililla. Hallikausi jatkui eilen Pajulahdessa 800m kilpailulla. Positiivista on, että kunto on parempi kuin kesällä. Juokseminen tuntui hyvältä, vauhti oli tasaista ja väsymys oikeanlaista. Harjoittelu ei siis ole mennyt hukkaan ja kesään on vielä pitkä aika. Ennätyksiin on vielä matkaa.  

Ylihuomenna lähdemme porukalla Jyväskylään hallikisoihin. Eikai tässä muuta. Kevään edetessä kohti parempia tuloksia.Ylihuomenna lähdemme porukalla Jyväskylään hallikisoihin. Eikai tässä muuta.

Satu:
Myös minä olin viivalla sekä Helsingissä sekä Pajulahdessa. Lepäämisestä huolimatta meno on ollut päivä päivältä tahmeampaa. Eilen Pajulahdessa verrytellessä tiesin, etten tule pääsemään maaliin, mutta kantti ei kuitenkaan kestänyt jättää starttaamatta. DNF on kauniinpi kirjainyhdistelmä kuin DNS.

Hallikausi oli nyt minun osaltani tässä. Väsyneestä kitkuttelusta ei ole mitään hyötyä ja mitä äkimmin saan hoidettua itseni kuntoon, sitä äkimmin olen taas treenaamassa kohti kesää. Edelleen olen riittävän hölmö uskomaan, että kyllä tämä tästä. Riittävän hölmö nähdäkseni vaivaa mahdollisesti täysin turhaan.

Ei kai sitten vieläkään

Pari viimeistä vuotta ovat olleet urheilun kannalta hankalia. Osa ajasta on kulunut tietoisesti pakkolepoon, osan ajasta olen ollut sivussa tuloksettomasta yrittämisestä johtuneen henkisen väsymyksen takia. Koko ajan pyrkimys on kuitenkin ollut ylöspäin, vielä joskus haluaisin juosta kovaa, edes kerran. Vaikka välillä tuntuu kohtuuttoman vaikealta, en ole valmis heittämään pyyhettä kehään ennen kuin olen saanut palkinnon kaikesta tästä vaivannäöstä, en ennen kuin tilastopajassa on vuoden 2012 jälkeen edes yksi merkintä, joka korreloi tehdyn työn määrää.

Tänä viikonloppuna kisattiin Joensuussa. Vielä en palkintoani saanut, päin vastoin. Tulokset olivat heikompia kuin olisin koskaan pahimmissa painajaisissanikaan osannut kuvitella. Lauantain tonnivitoselle verkatessa tuntemukset olivat hyvät. Juoksu loppui kuitenkin tyystin ensimmäisen kierroksen jälkeen, vaikka tämä kiekka ei ollut edes vauhdikas. Ennen kisaa olin ajatellut, että mikäli kello pysähtyy ajassa 5.09.xx, vielä jotain toivoa voi olla, muuten on ehkä turha enää yrittää. Aikani oli 5.14. Seuraavan päivän kasista voin sanoa sen verran, että loppuaika oli vielä heikompi kuin tonnivitosella kellotettu 800m väliaika.

Tuntuu musertavalta, kun kaikki viime aikoina nähty vaiva näyttää olevan valunut aivan hukkaan. Viimeiset puoli vuotta olen taas elänyt täysin urheilijan elämää. Treenit ovat menneet kaiken edelle, olen syönyt hyvin, nukkunut 10h yöunia ja en ole harkinnutkaan opiskelijapippaloihin lähtemistä. Pakkasten aikaan olen kiertänyt lyhyttä juoksusuoraa ja hommannut salikortin, käyttänyt kaiken luovuuteni ja kekseliäisyyteni saadakseni treenin tehtyä. Tuloksien perusteella voisi päätellä, että olen sovittanut lenkkitossuja jalkaan noin kahden viikon välein.

Kuten jo sanoin, vielä en suostu antamaan periksi, vaikka pohjaton paha mieli, epätoivo ja hämmennys, ovat sitäkin vaihtoehtoa panneet pohtimaan. Vielä pistän kuitenkin leuan rintaan ja taistelen kohti uusia pettymyksiä ja siksi on syytä pohtia mahdollisia syitä viikonlopun floppiin. 

Lappeenrannassa on vain lyhyt juoksusuora. En ole pystynyt tekemään kovia, hengästyttäviä ja hapottavia harjoituksia. Pakkaset ovat estäneet kovat harjoitukset ulkona. Tämä vaikuttaa varmasti raaoilla keskimatkoilla, mutta ei niin rajusti, että epäonnistumisen voisi kuitata kokonaan tällä. 

Toinen tekijä, johon päädyin oli tuttu väsymys. Vaikka en ole mielestäni viimeiseen kuukauteen hölmöillyt tai väsyttänyt itseäni, voi pidempi aikainen väsymys vaivata. Viime syksy oli kovin rankka, opiskelin haastavaa alaa selvästi laadittua tahtia nopeampaa, harjoittelin ehkä liian kovaa, pyöräilin 20km koulumatkan joka päivä ja opettelin asumaan omillani. Stressi oli välillä lamauttava. Elämäni on kovin kuormittavaa, vaikka en sitä aina huomaakaan. Minun on vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että väsyn. Tuntuu, että muut eivät väsy koskaan.

Veikkaan, että elimistö ei ole ehtinyt palautua menneistä ja nykyisistä rasitteista. Veikkaan, että väsynyt elimistö ei ole kyennyt ottamaan harjoituksia vastaan. Vaikka olen treenannut mielestäni hyvin ja laadukkaasti, jokainen lenkki on vienyt kuntoa ilmeisesti ennemmin alas kuin ylös päin. Osa treeneistä on silti kulkenut kuin unelma, ja tästä syystä en usko olevani huonossa kunnossa, kunto ei vaan näy tuloksissa. Lisäksi on syytä todeta, että ensimmäinen hallikisa on varmasti aina hankala. 

Viikonlopun tulos kertoo, että jotain radikaalia on tehtävä. Tulevan viikon suunnitelma on heittää lenkkarit takimmaisen kaapin takimmaiseen nurkkaan. Keskityn viikon lepäämiseen ja todennäköisesti ylirasittuneen elimistön paranteluun, ehkä pienellä nopean juoksun hakemisella höystettynä. Ensi sunnuntaina on sitten totuudenhetki, 1500m Helsingissä. Nähtäväksi jää, viekö huilailu tuloskuntoa haluttuun suuntaan, vai pitääkö keksiä muita konsteja.

Pari pikkuhommaa

Pitkän joululoman jälkeen arki iski. Parikymmentä astetta pakkasta, luentoja, harjoitustehtäviä ja matka yliopistolle. Vajaa kymmenen kilometriä edestakaisin vaatii jo todellista urheiluhenkeä, ja pukeutumista. Ensimmäisellä viikolla Satun varpaat palelivat, mutta pakotin laittamaan nahkaiset talvikengät. Toisella viikolla sujui hyvin, talvikengät vapaaehtoisesti jalassa.

Pakkanen pitää ottaa vakavasti. Viikko sitten lähdin Prismalta kotiin, ja kolmen kilometrin matkalla palellutin korvan, pipo päässä. Tänään aamulla lämpömittari näytti -27 astetta, kyllä laitoin vielä huivin pipon alle ja alushanskat talvisormikkaisiin. Pyörät kuolettivat itseään n. 30e säästöllä. Olisiko kannattanut mennä bussilla. Olisi, mutta urheiluihminen ei mene.

Satun Talvikengät

Mekaniikan kurssin luennoitsija kertoi, ettei kannata huolestua rutatuista papereista, se on oppimisen tunnuspiirre. Ensimmäisen viikon kotitehtävässä otettiin heti luulot pois, kun kurssi jatkui vuoden tauon jälkeen. Hyvin ymmärrettävässä kysymyksessä haluttiin tietää mäntien nopeus sylintereissä, kun tiedettiin ensimmäisen palkin kiertymisnopeus.

Kotitehtävät alkavat yleensä etsimällä vastaus kaikenkattavasta kirjasta, jota luetaan tekniikan yliopistoissa ympäri maailmaa. Nyt edes valmis vastaus ei ratkaissut tehtävää. Toista tuntia myöhemmin esimerkkejä seuraamalla oli opettajan sähköpostiin lähetetty kuvatiedostot ratkaisuista. Vaintekninenyliopistojutut, päivään ei kannata varata kovin montaa nopeaa pikkujuttua.

Mäntien nopeus suhteellisen liikkeen avulla

Tiistaina lähetin sähköpostia Taitonetti -tietokonekauppaan. Kyllä toimi käytetyn kannettavan takuu hyvin, päivän päästä oli uusi tuuletin odottamassa kotona ilman eri kyselyitä! Kolmen ruuvin avaamisella tuuletin irtosi. Käänteisessä järjestyksessä luukku kiinni ja kovaa ajoa. Näin pitäisi kaikki elektroniikka rakentaa, kestäväksi ja huollettavaksi! Ostamalla ammattikäyttöön tarkoitetun tuotteen välttää monta ongelmaa.

Dell E6410 tuulettimen vaihto

Niin kyllä olen treenannutkin. Eilen juoksin 3x5x330m/1'/4' juoksusuoralla kolmen käännöksen taktiikalla. Ulkona ei tarkene.

Uusi vuosi, uudet harjoittelupaikat

Vuosi vaihtui perinteisesti Maaningan uudenvuodenjuoksussa. Minä juoksin, Kalle pyöritti tulospalvelua. Tuuli oli juoksun aikana navakka ja hyytävä. Hankalampi juoksua haittaava tekijä oli kuitenkin kovan treenin jälkeinen jumi ja kivi kovat pohkeet. Aika oli kuitenkin samaa luokkaa kuin viime kesänä, joten olosuhteet huomioiden kunnon pitäisi olla parempi.

Vuoden vaihteen jälkeen aloimme siirtyä takaisin Lappeenrantaan. Kivat pikkupakkaset vaihtuivat Siperian ilmastoksi. Lämpömittari laski pahimmillaan likemmäksi kolmekymmentä pakkasastetta ja Ilmatieteenlaitos osasi kertoa, että tuulen  kanssa lämpötila vastasi -35 astetta. Muutamana päivänä koko Suomen kylmin paikka löytyi Lappeenrannan Konnunsuolta.

Ihmiset ruikuttivat, miten on ikävää käydä kaupassa pakkasessa. Heidän ei sentään tarvinnut miettiä harjoittelua. On hankalaa saada aikaan kehittäviä treenejä, kun ulos ei ole mitään asiaa ja kaupungissa ei ole urheiluhallia. Sosiaalinen media täyttyi kuuraisista kuvista, "pukeutumis- ja asennekysymys". Ei ole. Liian kylmässä juoksemisesta kaikki vaatteet päällä ja jäätyneestä kuolasta kova huivi hengitysteiden tukkeena ei voi verrata hyvissä olosuhteissa harjoitteluun. Puhumattakaan syntyvistä terveysriskeistä.

Treenaamatta ei olla kuitenkaan jätetty. Luovuutta on joutunut käyttämään ja pahimmiillaan nettiä on selailtu puolenyön aikaan, jotta seuraavalle päivälle löytyisi jonkinlaiset sisätilat. Alkuviikosta kävimme pariin otteeseen Imatran juoksusuoralla. Toisella kertaa 60m vetoja, toisella kertaa 200 kertaa 67m pitkä suora kevyesti juosten.

Loppuviikosta löysimme Lappeenrannan juoksusuoralle. Vaikka 80 metrin mittainen suora ei kiertävää rataa vastaakaan, on tärkeää päästä ulkoiluttamaan piikkareita. Hallikausi on minun osaltani tarkoitus aloittaa jo 1,5vko päästä.

Hallijuoksua

Joulun tavoite oli juosta reippaammin ja radalla, ei kuitenkaan hevoskuurimaisesti. Joululomalla ehdimme käydä kolmesti hallissa. Lyhyemmät vedot menivät mukavasti, mutta vauhtikestävyysalueella on vielä epämukavaa. Tehoviikon harjoitusvaikutus toivottavasti tuntuu jo 5.1. Talvijuoksussa.

Kuopiohalli on remontissa saanut uuden ilmeen. Ilmanvaihtoa on tehostettu alapohjaa parantamalla ja juoksurata on saanut uuden Mondo-pinnoitteen. Kyllä pohjois-savolaisten kelpaa.

Täytyy kuitenkin ihmetellä hallin toimintaa. Kahdella kerralla ei tarjottu minkäänlaista kuittia. Vasta hölmistyneen odotuksen jälkeen pyytämällä tarjottiin tosite. Kyllä on hankala valvoa ovatko käyttäjät maksaneet.

Väentungosta hallissa ei ollut. Treeneistä selvittiin, olisi kuitenkin ollut mukavampaa, jos salibandyä olisi pelattu juoksuradan verhot alhaalla. Ei olisi pahaksi myöskään tehdä ratajärjestystä. Määrättyä vauhtia tietyillä radoilla. Kyllä pitäisi hieno halli saada toimimaan. Kaikki voittaisivat.

Reippaamman juoksun lomassa toinen tavoite oli rentoutua jouluna. Kevätlukukauden kursseille on ilmoittauduttu, mutta lomaa on vielä viikko jäljellä. Lautapelit etenivät nyt perinteiseen Monopoliin. Useamman tunninkaan jälkeen ei voittaja selvinnyt. Uudenvuodenaattona Maaningalla juostaan kilpaa. Satu on viivalla ja siellä voittaja varmasti ratkeaa.

Joulu

Kalle saapui Siilinjärvelle maanantaina. Alkuviikko kului rauhallisesti lomaillen ja lenkkeillen. Tiistaina käytiin ulkoiluttamassa piikkareita Kuopiohallissa. Molemmat juoksivat hyvän treenin 3x6x200m ja tuttuja riitti jututettavaksi.

Torstaina herättiin joulunviettoon. Kiireen aikataulun vuoksi joulupuuro syötiin jo ennen aamuyhdeksää. Lahjat availtiin ja pakkailut saatettiin loppuun. Liekkö syytä huolestua, kun kumpikin oli ostanut toisilleen muistilappuja eri muodoissa. Alettiin laittaa juoksuvaatteita niskaan ja valmistautua aamun koitokseen.

Viime vuonna perinteisellä jouluaaton pitkällä lenkillä pakkanen oli suorastaan pelottava. Tänä vuonna ei onneksi joutunut miettimään paleltumia. Lämpömittari pyöri kivasti nollan paikkeilla eikä tuulikaan ollut ikävä.

Kova ratatreeni tuntui jaloissa. Alkumatkan oli tuskainen, pohkeet ja reidet eivät suostuneet yhteistyöhön. Kilometrit kuitenkin etenivät mukavasti ja kohta oli jo 10km ohitettu. Jo kolmannes takana. Seuraavaksi saavuimme matkan merkittävimmälle etapille, Kallansilloille. Siitä matkaa jäljellä enää reilu kymppi.

Kun minun jalat alkoivat vertyä, Kallelle alkoi tulla jano. Keskustan lähestyessä löytyi aukioleva huoltamo ja yhdenpysähdyksen taktiikalla matka jatkui. Hiljalleen maisemat alkoivat olla tutumpia ja tutumpia. Kohta oltiin perillä. Ei ollut kivaa, kun matka loppui ihan kesken, olisi ollut kiva juosta pitempäänkin. Yhteensä matkaa ovelta ovelle kertyi hieman vajaa 32km.

Lenkin jälkeen oli vuorossa joulusauna sekä -ateria. Loppupäivä meni mukavasti aikaaviettäen ja uusiin lautapeleihin tutustuen. Blogikaksikko osoittautui voittamattomaksi. Port Royal- korttiprli ansaitsee Toimitus suosittelee merkinnän.