Eilen juostiin pm-maastojuoksu Joutsenossa. Kisapaikalle ajoissa, ja tutustumaan reittiin. Kisapaikalla oli tehty metsänhoidollisia toimenpiteitä, eli metsäkoneet olivat ajaneet pururadan kynnöspelloksi. Kilometrin reitti kierrettiin neljästi. Reitti oli yksinkertainen mäki ylös, alas, kääntöpaikalta takaisin, toinen mäki ylös, alas ja kierrokselle. Alla neljän kierroksen korkeuskäyrä. Yhteensä nousua toistasataa metriä. Kyllä oli epäonnistunut reitti.
Puolentoista kierroksen jälkeen jalat olivat jo hapoilla kiipeilystä. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä Satu oli jo kaukana. Jännitti lähinnä pääseekö pahimman mäen kävelemättä ylös. Maalissa Blogikaksikon kilometrivauhdeiksi arvottiin 4.15- ja 4.20min/km.
Maastojuoksua ei jääty murehtimaan. Aamupäivästä oli sovittu Huhtiniemi-Skinnarila-Ravirata-Lentokenttä -hahmotelmalla lenkki. Suunnistin mukavien polkujen kautta, niin että puolet juostiin poluilla, pururadoilla ja kivituhkalla. Kotona tasan 20km ja n. 5min/km -vauhdilla.
sunnuntai 24. huhtikuuta 2016
sunnuntai 17. huhtikuuta 2016
Kanaria 2016
Urheilun lisäksi reissuun mahtui myös lomailua. Viikon kohokohdiksi voisin nimetä eläintarhavierailun Palmitos Parkiin, viimeisen päivän "vuorikiipeilyn" sekä tottakai eläintarha- ja normaaliin katukuvaan kuuluvien elukoiden kiusaamisen. Palmitos Parkissa sain hurjan kotkan päähäni istumaan, mikä osoittautui kovin kivuliaaksi, sillä olin onnistunut polttamaan päänahkani.
Viimeisen päivän vuorille suuntautunut reissu ei mennyt ihan niinkuin strömsössä. Meidän oli tarkoitus ottaa taksi ja ajaa jonkin matkaa ylös kohti vuoria ja kävellä takaisin. Taksikuski ei kuitenkaan oikein ymmärtänyt meitä eikä uskonut meidän haluavan kävellä tiellä, jossa myös autoja kulkee. Hän koukkasi pian pienemmälle tielle ja yhtäkkiä maisemat alkoivat näyttää tutuilta. Huvitus oli suuri, kun totesin, että olimme saapuneet lenkkimaastoihini kuuluvaan soramonttuun, jonne ei hotellilta ole kuin pari kilometriä. Matka jatkui sitten suunnitelmasta poiketen ylöspäin jalan ja reissusta tuli onnistunut.
Viikon kuluttua tuli aika jättää palmut, kulkukissat ja huhuilevat pulut liki 5000km päähän. Kello soi aikaisin aamuyöstä ja tilataksi odotti meitä hotellin edessä. Lentomatkan myötätuuli joudutti matkaa, mutta ei se miään nautintoa silti ollut. Kentältä kotiin oli vielä liki 3h ajomatka ja taas oli mennyt koko päivä matkustukseen. Reissaaminen on rankkaa, melkein koko seuraava viikko meni kellon ympäri unilla päiväunilla täydennettynä.
sunnuntai 10. huhtikuuta 2016
Vuoksenlenkki
Tänään kilpailtiin perinteinen Vuoksenlenkki. Aurinko lämmitti iltapäivästä ja suurinosa juoksijoista puki ylleen lyhyen kilpailuasun. Talven riittämättömän harjoittelun jälkeen jännitti lähteä. Tälläkertaa kilpailuun ei lähdetty kuin villivarsat kevätlaitumelle. Yllätyin kun juokijoiden joukko lähtikin rauhallisesti kaupungintalon suuntaan myötäpäivään.
Otin tavoitteeksi lähteä 3.50-vauhtia ja seurailin GPS-kellosta matkan etenemistä. Itä-Siitolan ylämäkeen noustessa matka eteni mukavasti, vaikkakin viimevuosiin nähden turhan rauhallisesti. Pitkään alamäkeen rullatessa tultiin jo puolimatkaan, oikein mukavasti.
Kestopäällyste alkoi 3.5km kohdalla. Samalla alkoi näkyä juoksemisen vähyys, etenkin kun pitävällä alustalla on saanut juosta vasta muutaman viikon. Jalat alkoivat väsyä iskutuksesta, vaikka vauhti jopa parani. Tavallisesti Fortumin sillalle noustaessa on ollut iskun paikka. Ei tälläkertaa. McDonaldsille asti maisemat vauhtuivat. Seuraava kilometri oli kuitenkin tilapäisen heikkouden hetki, vauhti tippui neljään minuuttiin ja asetelmat loppuratkaisuhin huononivat.
Viimeiseen mutkaan kaarrettaessa saavutin edellä meneviä, mutta olin huonolla vauhtikestävyydellä antanut liikaa tasoitusta, ei auttanut. Maalissa kello näytti hieman päälle 3.50min/km keskivauhtia. Vaikka ennätyskunnossa olisi mennyt vauhtikestävyyslenkistä olin tyytyväinen. Suomen pisin vappu on alkamassa ja etenkin kevään opiskelustressi on loppumassa. Nyt reippaita lenkkejä. Kahden viikon päästä on pm-maastojuoksu Joutsenossa.
Tästä tuloksiin.
Otin tavoitteeksi lähteä 3.50-vauhtia ja seurailin GPS-kellosta matkan etenemistä. Itä-Siitolan ylämäkeen noustessa matka eteni mukavasti, vaikkakin viimevuosiin nähden turhan rauhallisesti. Pitkään alamäkeen rullatessa tultiin jo puolimatkaan, oikein mukavasti.
Kestopäällyste alkoi 3.5km kohdalla. Samalla alkoi näkyä juoksemisen vähyys, etenkin kun pitävällä alustalla on saanut juosta vasta muutaman viikon. Jalat alkoivat väsyä iskutuksesta, vaikka vauhti jopa parani. Tavallisesti Fortumin sillalle noustaessa on ollut iskun paikka. Ei tälläkertaa. McDonaldsille asti maisemat vauhtuivat. Seuraava kilometri oli kuitenkin tilapäisen heikkouden hetki, vauhti tippui neljään minuuttiin ja asetelmat loppuratkaisuhin huononivat.
Viimeiseen mutkaan kaarrettaessa saavutin edellä meneviä, mutta olin huonolla vauhtikestävyydellä antanut liikaa tasoitusta, ei auttanut. Maalissa kello näytti hieman päälle 3.50min/km keskivauhtia. Vaikka ennätyskunnossa olisi mennyt vauhtikestävyyslenkistä olin tyytyväinen. Suomen pisin vappu on alkamassa ja etenkin kevään opiskelustressi on loppumassa. Nyt reippaita lenkkejä. Kahden viikon päästä on pm-maastojuoksu Joutsenossa.
Tästä tuloksiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)