Melkein viikko kotiutumisen jälkeen jaksaminen ja aika antaa vihdoin mahdollisuuden blogin päivittelyyn. Takana on siis viikon mittainen visiitti Kanariansaarille.
Reissu alkoi pari viikkoa sitten bussimatkalla Helsingin Viikkiin, josta matka jatkui ruokailun kautta lentokentälle. Varmaan ensimmäistä kertaa pääsin turvatarkastuksista suoraan läpi tappavan tylsälle kuuden tunnin mittaiselle lennolle. Muutamien ahtaiden ja epämukavien päiväunien ja taksimatkan jälkeen saavuimme hotellille. Noin 15-tuntisen matkustuksen jälkeen tuntui lähinnä että oli juuri menettänyt päivän elämästään.
Ei kovin virkistävien yöunien jälkeen suuntasin aamulenkille. Kuudetta kertaa samassa paikassa ollessa maisemat näyttivät tutuilta ja oli kivaa juosta. Tarkoitus oli käydä parin kilometrin mittainen aamuverkka, mutta tulomatkalla tuli kirjaimellisesti mutkia matkaan. Jostain risteyksestä tuli juostua harhaan ja kohta olin kierrellyt aivan hotellin nurkilla umpikujien päissä olevia liikenneympyröitä liki 10km verran. Lopulta onnekseni löysin hotellille ja aamupalatarjoilukaan ei ollut ehtinyt loppua.
Kun aiemmin olen Kanarialla leireillyt, on ajankohta ollut paria kuukautta aikaisempi. Nyt lämpötilat kohosivat selvästi
ylemmäksi, ja kovat harjoitukset oli pakko tehdä aamulla 7-8 välillä. Päivät kuluivat turistielämää viettäen ja usein kävelyä kertyi pitkälti toista kymmentä kilometriä. Illalla ennen päivällistä kävin vielä toisen, selkeästi kevyemmän treenin. Arvioin, että jalan liikkumista kuuteen päivään mahtui hyvin lähelle 200km.
Urheilun lisäksi reissuun mahtui myös lomailua. Viikon kohokohdiksi voisin nimetä eläintarhavierailun Palmitos Parkiin, viimeisen päivän "vuorikiipeilyn" sekä tottakai eläintarha- ja normaaliin katukuvaan kuuluvien elukoiden kiusaamisen. Palmitos Parkissa sain hurjan kotkan päähäni istumaan, mikä osoittautui kovin kivuliaaksi, sillä olin onnistunut polttamaan päänahkani.
Viimeisen päivän vuorille suuntautunut reissu ei mennyt ihan niinkuin strömsössä. Meidän oli tarkoitus ottaa taksi ja ajaa jonkin matkaa ylös kohti vuoria ja kävellä takaisin. Taksikuski ei kuitenkaan oikein ymmärtänyt meitä eikä uskonut meidän haluavan kävellä tiellä, jossa myös autoja kulkee. Hän koukkasi pian pienemmälle tielle ja yhtäkkiä maisemat alkoivat näyttää tutuilta. Huvitus oli suuri, kun totesin, että olimme saapuneet lenkkimaastoihini kuuluvaan soramonttuun, jonne ei hotellilta ole kuin pari kilometriä. Matka jatkui sitten suunnitelmasta poiketen ylöspäin jalan ja reissusta tuli onnistunut.
Viikon kuluttua tuli aika jättää palmut, kulkukissat ja huhuilevat pulut liki 5000km päähän. Kello soi aikaisin aamuyöstä ja tilataksi odotti meitä hotellin edessä. Lentomatkan myötätuuli joudutti matkaa, mutta ei se miään nautintoa silti ollut. Kentältä kotiin oli vielä liki 3h ajomatka ja taas oli mennyt koko päivä matkustukseen. Reissaaminen on rankkaa, melkein koko seuraava viikko meni kellon ympäri unilla päiväunilla täydennettynä.
