Tänään kävin olevinaan parin tunnin
kevyellä sauvakävelyllä. Alku lenkki menikin sopivan rauhallisissa
merkeissä, mutta sitten alkoi tehdä mieli kokeilla vähän juosta.
Pakko myöntää, että vähän lähti homma lapasesta ja loppu
lenkistä jouduin toteamaan sauvakävelyn muuttuneen sauvajuoksuksi.
Ei ollut välttämättä viisain ratkaisu, kun nyt pitäisi vain
malttaa ja itselleni olen monesti mennyt lupaamaan etten enää
hölmöile. Toisaalta olen lenkkiin tyytyväinen, koska ei voi olla
huono merkki, että jaksaa vapaaehtoisesti vaihtaa juoksuksi.
Pakkasiin pukeutumaan tottuneena tuli vähän ylipukeuduttua ja
koskaan varmaan ole lenkillä tullut niin kuuma kuin tänään.
Lenkin aikana tulin miettineeksi ensi
kesää ja tavoitteita sinne. Haluan pystyä kilpailemaan kesällä,
ja uskonkin että se onnistuu, vaikka pari kertaa olen epäilyjä
tullut kuulleeksi. Ehkä suurimmaksi tavoitteeksi kesälle nousi
Kuopiossa järjestettävät Kalevan Kisat, joissa itselläni olisi
tarkoituksena juosta 3000m esteitten kanssa. Tuolla olisi tarkoitus
saada ensimmäistä kertaa onnistunut Kalevan Kisa -juoksu. Ei pitäsi
olla ainakaan vaikeaa parantaa edellisten vuosien noteerauksiani,
sillä kyseiset kisat ovat poikkeuksettomasti menneet penkin alle
pahemman kerran.
Ensimmäistä kertaa sain startata
Kalevan kisoihin 2011 Turussa, jolloin olin 15-vuotias. Olin vähän
ennen kisoja rikkonut kisarajan ihan reilusti 3000m ej -debyytissäni,
ja odotin, että aika paranisi reilustikkin. Turussa juoksu ei sitten
kuitenkaan kulkenut ja aika jäi lähes minuutin tuosta
ennätyksestäni. Kisan jälkeen kurkku tuntui kipeältä ja pian
nousi muistaakseni myös kuume.
Seuraavan vuoden kisat järjestettiin
Lahdessa. Minun piti periaatteessa olla kunnossa, mutta
lopputuloksesta tämä ei kyllä taas näkynyt. Kisan aikaan minulla
oli pahat penikat, mutta ne eivät haitanneet niin pahasti kuin liian
kova alkuvauhti ja taisin vesiesteeseenkin mennä kaatumaan.
Muutenkaan juoksu ei tuntunut hyvältä. Tuloksena kuitenkin 10.
sija, johon olen melkein tyytyväinen.
Viime kesän kisaan lähteminen oli jo
sinällään tyhmä temppu, sillä kunto ei ollu sen edellyttämällä
tasolla. Tämän lisäksi minulle tuli kisaa edeltävänä yönä
kramppi vatsaa, mikä vei yöunet ja esti aamuverkan. Silti lähdimme
aamulla kohti Vaasaa. Päivän mittaan kramppi hellitti, mutta sitten
tuli sellainen pieni ongelma, etten vaan jaksanut juosta. Taas jäin
lähes minuutin ennätyksestäni ja juoksu oli aika varmasti elämäni
tähän astisista juoksuista hirvein. Ylikunnon vika. Vieläkään
ole tuota kisaa pystynyt katsomaan nauhalta. Ensi kesänä kuitenkin
aion murtaa tämän Kalevan kisojen kiroukseni ja juosta senhetkisen
kuntoni edellyttämän juoksun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti