Urheilu palkitsee, siitä on vain otettava kaikki irti

Running is a mental sport. Blogin nimi kuvastaa kilpajuoksun hulluutta. Töissä kuukausikokouksessa kävimme kierroksen läpi kuulumisia ennen itse asiaan siirtymistä. Kun sanoin, että lukion oppimäärä on ironisesti pakollista liikunnan kurssia vaille valmis, tuli puheeksi reilussa kolmessa vuodessa saavutettu 10 000km rajapyykki. Työkaverini kysyi säpsähtäen anteeksi miten oli?

Näen kerran kuukaudessa työnantajaa ja on aina yhtä mieltä lämmittävää saada positiivista palautetta työstä, joka on täysin omalla vastuulla. Kilometrejä kerätessä tulee usein miettineeksi mistä urheilussa on kyse. Keneltä saa hyvää palautetta ja mielihyvää.

Sekuntikello on armoton. Kellojen pysähdyttyä käy selväksi milloin harjoitus on mennyt huonosti. Heikot kilpailutulokset vielä kasataan Tilastopajaan kaikkien nähtäville. Kipu on hetkellistä, tilastot ikuisia. Hyvässä ja pahassa. Hyvä tulos ei aina takaa tyytyväisyyttä. Tyytyväisyys vaatii tavoitteita ja niiden täyttymistä. Urheilussa tavoite voi olla itsensä ylittäminen, oma ennätys tai ennakkoon asetettu odotus.

Toisinaan juoksemisen sietämätön keveys valtaa mielen. Maliin tullessa tuulettaa on kyseessä sitten harjoitus yksin, porukassa tai kilpailu välittämättä muista tai omasta sijoituksestaan. Puhekykyiseksi palauduttuaan ei malta olla hehkuttamatta. Ja näin pitääkin olla. Omista suorituksista on lupa nauttia!

Voittaminen hyvän kilpailun jälkeen on erittäin palkitsevaa. Philippe Gilbert taisteli koko menneen kesän voittaakseen maailmanmestarin sateenkaaripaidassa. Lopulta Vueltan 12. etapilla hän onnistui ja tuuletus oli sen mukainen. Itse katkaisin vuoden kestäneen kuivan kauden voitolla Lappeenrannan talvijuoksu sarjassa. Reippaat neljäkymmentä osallistujaa ja kovimmat maratoonarit kilpailivat pidemmällä matkalla, mutta kaikkensa antaneena ei ole tärkeää ketä samassa sarjassa on kilpailuillut. Voittaminen tuntuu hyvälle.

Rehti kilpailu herrasmiessäännöin on kuitenkin voittamista tärkeämpää. Vuosi takaperin Tampereen SM-halleissa olimme jääneet kaverin kanssa ilman tilastoaikaa ja haimme vauhtia C-erästä. Sovimme vuorovedosta, hän aloittaa ja vetää välin alkukiihdytyksen jälkeen puolimatkaan. Innostuksissaan vielä muutaman sekunnin aiottua kovempaa, mutta sovittu pitää. Kyynärpään heilautus ja piikkipaikalle vetämään. Liian kovaa ja kangistuminen loppusuoralle. Kaveri kuittasi erävoiton, mutta on vielä vetovuoron velkaa.

Urheilu ei siis itsessään palkitse, vaan siitä on otettava itse irti kaikki mitä se tarjoaa. Parhaimmillaan unohtumattomia elämyksiä! Kilpailuihin ilmoittauduttaessa kerran juostu PB-sarake pysyy muuttumattomana koko loppuelämän. Jo sen eteen kannattaa ulosmitata kaikki mahdollinen itsestään. En ole kuullut kenenkään sanovan, että urheilulle annettu aika olisi mennyt hukkaan!