Kuntoilijaelämää

SM-maanteistä on nyt viisi päivää. Noihin viiteen päivään ei ole mahtunut käytännössä juoksuaskeltakaan. Tämä siksi, että olen tuntenut itseni kerta kaikkiaan kykenemättömäksi treenaamaan. Ei vain oikein jaksa. Ihan turha yrittää väkisin, jos tuntee, ettei elimistö ota nyt minkäänlaista harjoittelua vastaan. Jälkeenpäin ajateltuna maanteitäkin edeltävän viikon treeneistä, kaikkein keveimmistäkin, jokainen tuntui vievän kuntoa ainoastaan alaspäin. Kai sitä on taas myönnettävä menneensä hölmöilemään. Yritin ylikunnon jälkeen ehkä liian äkkiä kuntoon, ilmeisesti ei hyvin käynyt.

Vielä en kuitenkaan julista olevani toistamiseen yli, mikä on ikävä kyllä periaatteessa mahdollista. Elättelen edelleen toivoa siitä, että lauantain kisan epäonnistumiselle ja muutenkin vetämättömälle ololle löytyisi jokin pätevä lääketieteellinen selitys. En haluaisi elää jatkuvassa epätietoisuudessa. Piinaavaa epätietoisuutta on jatkunut jo vuoden päivät. Ylikunto on petollinen kaveri, vaikea olla varma, milloin siitä kärsii, tai milloin se on täysin ohi. Kävin heti viime tiistaina terveydenhoitajan juttusilla. Matalasta hemoglobiinista homma ei ainakaan jää kiinni, sillä mittautin ennätysarvot. Lääkäriin ja verikokeisiin pääsen vasta ensi viikon alussa.

Jos verikokeista ei selviä jotain hälyttävää, ei vissiin auta kuin ottaa kevyesti, ja niin kauan kuin on tarpeen. Olen tosi tyytyväinen ja huojentunut päätöksestäni jättää loppukevään kisat väliin. Jos tämä nyt on jonkinasteista ylikuntoa, ei voi jatkuvasti turhaan yrittää päästä kisakuntoon. Riittävä tauko on näillä näkymin ainoa ratkaisu päästä vielä joskus palaamaan kuntoilijatasolta kilpaurheilun pariin. On muistettava, että ensi kesään on vielä aikaa. Ja jos en selviä ensi kesäksi kuntoon, siitä vuoden päästä on uusi kesä, samoin kuin siitä taas vuosi sitä seuraavaan kesään. Aikaa on. Kyllä minä vielä joskus juoksen kilpaa ilman jatkuvia ongelmia.

 Nyt olen joka tapauksessa luvannut itselleni olla jonkin aikaa ”kuntoilija”; liikun sillä tavalla kuin huvittaa, silloin kuin huvittaa ja juuri sen verran kuin huvittaa. Hylkään niin kilometritolpat, GPS:n , kellot kuin harjoitusohjelmankin. Näillä mennään. Tämän päivän kuntoilijan elämääni kuului 1,5h kävelylenkki hienossa säässä sekä trampoliinilla hyppelyä.

Pakko on vielä mainita urheilulukion pääsykokeista, joissa olin eilen töissä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kuulin, että 3000m juoksu on poistettu hakijoiden testeistä kokonaan. Aiempina vuosina ollut kuulemma liikaa lääkärintodistuksia yms juoksunestäviätekijöitä. Surullista.