Juhannus oli ja meni. Tänä vuonna keskikesän juhlaa tuli
juhlittua tyylillä, nimittäin omalla tyylillä. Perinteisen kokonkatselun ja grillaamisen
lisäksi viikonloppuun mahtui extempore- ja kuningasideoita toisensa perään.
Näistäkin huolimatta,tai oikeastaan juuri näiden ansiosta, oli juhannus ehkä
kaikkien aikojen paras.
Asiat alkoivat kulkea hyvään suuntaan kun perjantainen
pikavisiitti mökille venyi yön yli kestäväksi. Ensimmäinen päivä kuluin
mukavasti mökkielämän merkeissä; ryysyihin pukeutuneena, vanhoilla pyörillä
ajellessa, valokuvatessa, grillatessa ja
vain ollessa. Päivään mahtui myös kesän ensimmäinen frisbeegolf-kokeilu, joka
sekin alkoi sujua alkukankeuksien jäätyä historiaan. Kylmä sää ja toppatakin
läsnäolokaan eivät voineet päivän hyvää fiilistä tuhota.
Illalla oli totta kai lähdettävä kokolle. Itse kokko ei
kummoinen kokemus taaskaan ollut, mutta sen jälkeen ilta huipentui tyynellä
järvellä souteluun auringon laskiessa. Koskaan ennen en ollut soutanut, mutta
kyllä siihenkin näköjään oppi. Oli tosi hauskaa, vaikkakin yllättävän raskasta.
Mökille palatessa löimme serkun kanssa viisaat päämme yhteen ja päädyimme
tekemään juhannustaikoja. Tuli juoksenneltua viljapellossa, katseltua kaivoon
ja nukuttua sukat väärin päin seitsemän kukkaa tyynyn alla. Seuraavana aamuna
jouduimme toteamaan tehneemme taiat ilmiselvästi väärin, sillä muutenhan tulevan sulhon
olisi ilman muuta pitänyt meille unessa ilmestyä.
Öinen pettymys haihtui kuitenkin ajallaan lauantain edetessä
hauskoissa ja leppoisissa merkeissä. Iltapäivällä jouduin palaamaan kotiin
ihmisten ilmoille viettääkseni osan juhannuksestani sovitusti hyvän ystävän
seurassa. Iltapäivä, ilta ja osa yöstäkin
kului aika pitkälti Harry Potter-leffoja katsellessa ja kasviksia
dippailtaessa. Aika kuluin kuin siivillä ja kohta koittikin aamu.
Aamupalapöydässä totesin, että mieli tekisi vielä mökkeilemään.Tästä
toteamuksesta seurasi jälleen uusi extemporeidea. Päätin suoriutua paikalle pyörällä, ja matkaahan kohteeseen kertyi noin 46km. Pieniä epäilyjä ideani taas
keräsi, mutta tosi kivaa oli ja vajaassa parissa tunnissa olin jo mökillä
pihvin syönnissä.
Mitä urheiluun muuten tulee, on viime päiviin siis mahtunut
niin frisbeegolfia, pyöräilyä, soutelua kuin kävelyäkin, mutta totta kai myös
juoksua. Eilen juoksin pisimmän lenkin sitten huhtikuun, ja lupaavasti meni!
Muutenkin lenkkejä on tullut tehtyä puolentoista viikon ajan paria poikkeusta lukuun
ottamatta päivittäin. Ja koko ajan tuntuu paremmalta ja paremmalta! Joudun/saan
jo melkein myöntää olevani jälleen pahasti koukussa juoksemiseen. Pitkästä aikaa alkaa
tuntua, että kaikki alkaa olla aika hyvin.
Huomen aamulla hyppään bussiin, jossa istun liki neljä tuntia
vain päästäkseni katsomaan Jämsän kestävyyskarnevaaleja, jotka itseltäni jäävät kilpailullisesti väliin jo toista vuotta putkeen. Jämsä on kuitenkin joka tapauksessa
kestävyysjuoksijan yksi kesän kohokohdista, mielestäni ilman numerolappuakin.
Ainoana ongelmana on enää sääennuste, joka lupailee sen verran koleaa ilmaa,
että jokakesäinen uiskentelu urheilukenttää reunustavassa joessa taitaa olla
vaarassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti