Loppua kohti paranee

Viikko alkoi väsyneesti. Maanantaina olo oli aivan vetämätön ja kurja. Ehdin taas vähän pelästyä, mikäköhän nyt vaivaa. Päivän levättyäni kaikki oli kuitenkin taas hyvin. Lauantainen puolimaraton verryttelyineen ilmeisesti vain otti vähän voimille. Oli se kuitenkin selkeästi pisin lenkki sitten viime kevään ja pieni järkytys elimistölle.

Tiistaina minun oli tarkoitus juosta Trail Cupin toinen osakilpailu. Harmikseni päädyin jättämään kisan väliin. Vielä sen verran tunsin itseni väsyneeksi etten nähnyt fiksuksi lähteä edes yrittämään kovempaa juoksua. Ratkaisu oli hyvä. Välttämällä turhan höntyilyn alkuviikosta, sain loppuviikon treenit sujumaan mallikkaasti.

Tänään lauantaina päivä alkoi jännittävissä merkeissä. Juoksisin vk-treenin pitkähköksi venähteneen tauon jälkeen. Viimeisin vauhtikestävyysharjoitukseni löytyy elokuun puolelta. Syy tähän paussiin löytyy lähinnä sitkeästä flunssasta, joka esti kunnollisen harjoittelen pariksi viikoksi. Vaikka tänä aamuna lenkkareita solmiessani tiesinkin kyseessä olevan pelkkä harjoitus, silti aina vähän jännittää, kun ei ole omasta kunnostaan tietoinen.

Jouduin toteamaan, että juoksemaan oppii vain juoksemalla ja kovaa oppii juoksemaan vain kovaa juoksemalla. Erityisesti ensimmäinen veto oli aivan täyttä tuskaa. Vilkaisin kelloa happojen ilmestyttyä jalkoihin. 23s, jes enää 8min jäljellä. Epätoivo iski tuoden mukanaan epäuskon, onko tässä hommassa mitään järkeä.

Pian starttasin seuraavaan vetoon. Ei tuntunut yhtään paremmalta. Toisaalta ymmärsin, että kovat treenit tulisivat paranemaan nopeasti, kun niitä vain saisi tehtyä, toisaalta teki mieli heittää hanskat tiskiin. Suunnittelin jo treenin keskenjättöä, mutta vielä jostain syystä käännyin ympäri ja hölkkäsin lähtöpaikalle, vielä kerran. Hyvä näin, viimeisessä juoksu oli aivan erilaista edeltäviinsä verrattuna. Kello pysähtyi tasan 20s sekuntia vertailukohtaansa nopeammin. Vaikka kehitystä odotinkin, en ehkä ihan näin nopeasti, heheh. Kaiken kaikkiaan tästäkin treenistä jäi hyvä mieli. Nyt voi hymyssäsuin odotella viikon kohokohtaa, huomista pitkää lenkkiä.

Kyllä, kyseinen kuva on esiintynet blogissa aiemminkin, mutta nyt en voi olla laittamatta sitä tähän.