Maakuntaviesti 2014

2014 vuosimallin Pohjois-Savon Maakuntaviestijuoksu oli ja meni.  Kisapaikalle matkatessa kaikki hautautui paksuun usvaan, ja lämpömittari näytti jotain nollan ja kolmen asteen väliltä. Olin pukenut aamulla shortsit ja lyhythihaisen. Vähän kävi hirvittämään, mutta kyllä en kävisi vaatetta lisäämään!  Kellon lähennellessä puolta kymmentä Team Aerobinen Pohja saapui Karttulaan. Toppatakki niskaan ja kiertämään reittiä, joka on tullut vuosien saatossa kymmeniä kertoja kierrettyä.

Puolisen tuntia kisapaikalla pyörittyä oli aika lähteä valmistautumaan kisaan verryttelyn muodossa. Toisina päivinä juoksu tuntuu hyvältä, vauhti kiihtyy itsestään eikä millään malttaisi lopettaa. Toisina päivinä tekisi mieli lopettaa ensimmäisten askelten jälkeen. Eilen oli valitettavasti jälkimmäisenä mainittu päivä. Verryttelyjuoksu oli lähinnä uskottelemista itselleen, miten kaikki on ihan hyvin ja miten sitä on ennenkin juostu huonoilla jaloilla hyvä kisa.

Juoksu ei ottanut tuntuakseen paremmalta kovasta yrityksestä huolimatta. Tuli aika vetää piikkarit jalkaan ja verryttelyasu pois. Paljasjalkaiselle ja –kätiselle lähdön myöhästyminen ei ollut iloinen yllätys. Äkkiä vielä paita päälle ja juoksemalla lämpimäksi. Pilli vihelsi lähtöviivalle viestinviejät, joilla olisi edessään kilometrinmittainen taival. Koitin hakeutua hyviin asemiin, lähtö tapahtuisi jyrkkään mutkaan eikä saisi jäädä muiden tönittäväksi.

Lähtö tapahtui. Jalat eivät liikkuneet niin kovaa kuin olisin tahtonut. Kovavauhtisen juoksun puute näkyi. Kärkeen karkasi viisihenkinen, miehistä ja pojista koostuva, ryhmä. Minä en siihen porukkaan ehtinyt, jäin yksin.  Juoksusta ei oikein muuta kerrottavaa ole, tuntui, että se loppui ennen kuin ehti alkaakaan. En saanut itseäni tiukille, ja sekös harmittaa. Olo oli kisan jälkeen vähän tyhjä, toisaalta tosi pettynyt, toisaalta  tosi iloinen, sillä olin pystynyt juoksemaan kisan ilman ylikuntomaisia tuntemuksia.

Kisanjälkeiset fiilikset paranivat huomattavasti poikettuani tulostaululla käytyä ensin palkintopallilla kolmanneksi sijoittuneena. Olin huonoista tuntemuksista huolimatta ollut perhesarjan 48 juoksijan joukossa nopein nainen ja päästänyt miehiäkin ainoastaan 5 edelle. Erot tuttuihin kilpailijoihinkin olivat jokseenkin samaa luokkaa kuin aiempina vuosina. Päivä alkoi näyttää kummasti valoisammalta. Kyllä tämä tästä. Ei tonnin tarvitsekkaan vielä tuntua parhaalta mahdolliselta.

Tästä tuloksiin.