Vuosi alkaa olla taputeltu ja on ehkä
syytä tehdä pieni katsaus kuluneeseen syksyyn. Siihen kuului..
...ikimuistoisia tapahtumia ja
tempauksia
Katson syksyn alkaneen elokuun lopulla
ajetusta 200km pyörälenkistä. Olin tempauksen aikaan hieman
flunssainen ja muutenkin ajo oli välillä tuskaisen epätoivoista.
Kaikesta huolimatta se oli ehkä parasta, mitä olen koskaan tehnyt.
Tähän voi aina palata muistoissaan tai sitten toisten kanssa
jaettavina tarinoina.
Kului viikko pyöräilystä ja olin jo
Kuopion maratonilla jäniksen toimessa. Oli mukavaa päästä
osallistumaan tapahtumaan, vaikka en vielä tuntenut olevani valmis
kilpailemaan. Juoksin puolikkaan ”2.00”-tekstillä koristettu
ilmapallo selässäni. Onnistuin pitämään tasaisen vauhdin ja
matkaa taittaessa koitin myös kannustaa kilpailijoita. Kovasti sain
kiitosta maalissa.
Syyslomalla jäniksen pesti vaihtui
päinvastaiseksi. Olin Imatralla X-runilla jälkijuoksijana.
Taapersin Kallen kanssa 23km mittaisen raskaan maastolenkin
peränpitäjänä kuluttaen aikaa piirun verran yli kolme tuntia.
Tapahtuma oli hieno, mutta juoksu takkusi jälleen, tällä kertaa
korvatulehduksen takia.
...treenaamista
Harjoituspäiväkirja ammottaa
tyhjyyttään viime kesän osalta. Syksyllä sivut ovat alkaneet
saada mustaa valkoiselle. Alkusyksystä lenkit olivat lyhyitä,
kolmen kilometrin luokkaa. Pian määrät alkoivat kasvaa ja
loppusyksystä. Syyskuun 40km viikot olivat muuttuneet lokakuun
puolivälissä parhaimmillaan jo yli 80km mittaisiksi. Syksyn
treenaamisesta jäi aika tahmea ja hajanainen mielikuva. Ajoittain
kulki hyvinkin, mutta valtaosa lenkeistä oli väkisin puurtamista,
harjoituksia, jotka olisi suosiolla pitänyt jättää väliin.
...kisoja
Tein paluun ”kilparadoille” pitkän
tauon päätteeksi. Syys-lokakuussa Kuopiossa järjestettiin
neliosainen polkujuoksusarja, Trail Cup. Olin mukana kolmessa
osakilpailussa. Kerran kisasin tosissani, kahdesti juoksin
vauhtikestävyysharjoituksen. Vähän jäi paha maku näistäkin.
Kisareitit olivat hyvin mäkisiä, ja juoksu meni vielä
tavallistakin pahemmaksi lyllerrykseksi.
Pohjois-Savon maakuntaviestijuoksussa
olin mukana perhesarjan ensimmäisen osuuden viestinviejänä.
Matkana oli kilometri, ja juoksu oli jäykkää. En saanut itsestäni
irti mitään. Syytän tästä kovien treenien puutetta. ”Team
Aerobinenpohja” otti kisassa kuitenkin pronssia.
Marraskuun alussa starttasin
Leppävirran lumisille kaduille 5,4km matka edessä. Vieläkään en
saanut mitään irti. Juoksu oli tasaista hölkyttelyä, pahalta ei
tuntunut, kovempaa ei päässyt. Kisasta jäi tosi paha maku ja
fiilis oli epätoivoinen.
...sairastelua
Ehkä suurin kompastuskiveni on ollut
jatkuva sairastelu. Vajaan neljän kuukauden aikana olen ollut
telakalla liki kuukauden päivät. Kaksi flunssaa ja yksi
korvatulehdus ovat kaikki olleet sitkeitä ja verottaneet voimia jo
kauan ennen ja jälkeen varsinaista tautia. En tiedä, saanko kiittää
vain huonoa onnea, vai olenko jotenkin altistanut itseni kalastamaan
joka ikisen pöpön. Vaikka taudit olisivat vain surkeiden
sattumusten sarja, saan syyttää vain itseäni siitä, että olen
treenannut sairaana ja toipilaana. Valoisalta näyttäneet
harjoitusjaksot pirstoutuivat usein juurikin sairastumisen ansiosta.
Löysin hyvin osuvan kuvan. Kyllä minäkin kuvittelin kesän lopulla syksyn hyvinkin erilaiseksi. Treenien piti sujua nousujohteisesti, ja jouluun mennessä oletin olevani jo varsin hyvässä kunnossa. Nyt kuitenkin tunnen olevani lähes lähtöpisteessä. En tiedä, missä kohden kuvan nuolen kiemuroita tällä hetkellä kuljen, mutta toivon, että suurimmat kiemurtelut ovat takana ja tie tasoittuu taas lähitulevaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti