Am maastojuoksut - Imatra

Pääsimme lomille torstaina kansainvälisen työväenjuhlan viettoon. Kaveri oli saanut tiedon valmistumisestaan ylioppilaaksi, joten jäimme keskustaan. Kävelimme joenrantaan ja asetuimme vappupicnikille, samalla tuli vielä juhlittua tulevan ylioppilaan syntymäpäivää.

Sekä vappuaaton, että -päivän olin maalaamassa, olinhan lomalla. Lauantaina juostiin kuitenkin maastoissa tämänkin alueen mestaruuskilpailut tulevalla SM-Maastojuoksu reitillä 2km kierroksina. Miehet ja naiset kilpailivat omissa lähdöissään, naiset ensin. Kyllä näytti Oona Kettusen askel hyvältä, olisi pärjännyt miestenkin kilpailussa.

Lähtölaukaus vapautti miehet radalle 14.35. Juuri lähdön valmistelujen aikaan alkoi sataa. Samassa lähdössä oli kolme sarjaa M17, M19 ja Yleinen, sekä vielä P15 sarjan Pm-kilpailun juoksijat. Kovimmat miehet ampaisivat kärkeen, seuraavaksi 4km juoksijat, minä ja viisitoistavuotiaat. Tiesin että varsinkaan 6km maastojuoksussa ei auta sortua juniorimaiseen höntyilyyn.

Heti ensimmäinen ylämäki ottaa luulot pois, täysissä voimissaankin ylöspääsy on haaste, josta jatketaan heti vauhdikkaaseen alamäkeen. Ajattelin juoksevani ylämäet ja tasaiset rauhassa, jotta jaksaisin rullata alamäkiin. Ensilumenladulle lähdettäessä P15-sarjan juoksijat tulivat järjestään ohi. Totesin, ettei porukasta voi enää enempää jättäytyä.

Toiselle kierrokselle vauhdikkaiden alamäkien jälkeen. Ensimmäisestä noususta oli tullut jo seinänousu. Kyllä eivät enää jalat alamäkeen rullanneet. Positiivista oli, että edellä menneet juoksijat pysyivät hyvin näköpiirissä. Takaisin tullessa nuoremmat 4km juoksijat virittelivät jo loppukirejään. Itse jatkoin vielä kierrokselle raskain jaloin. Seinäjyrkässä nousussa kävelyaskeleet estivät vain tosiasia, että kerran käveltyä ei enää juoksemaan lähdetä.

Tässä vaiheessa valveutunut katsoja olisi voinut huutaa Tule pois, siellä on juoksukilpailu menossa! Eteneminen oli muuttunut selviytymistaisteluksi. pelastava maaliviiva kuitenkin lähestyi jokaisella askeleella. Kärkijuoksijat näkyivät enää edestakaisen 500m pitkän suoran päässä, kilometrin edellä. Lopulta kuitenkin kestin alamäet pystyssä ja kaarsin maaliin.

Kuuden kilometrin kilpailuun kului aikaa 25.20, eli reipas 4.10min/km. Kyllä taas nähtiin miten pehmeässä maastossa juokseminen on myrkkyä. Kahden maantiekilpailun perusteella kunto on tilanteeseen nähden hyvällä tasolla. Maastossa taas täysi katastrofi. Jalat väsyvät ja hapenottokyky ei riitä juoksijan vauhdikkaaseen etenemiseen. Tuttu toimitsija totesi kilpailun jälkeen osuvasti, että kilpailun lihaksikkain juoksija erottui selvästi, häntäpäästä. Kunhan radalle päästään.

Ensiviikko menee jälleen metsässä, tällä kertaa Valtimossa. Tänään täytyy levätä, jotta jaksaa taas rymytä. Siirtymiä on tiedossa reippaasti, ja on arvoitus millaista maasto on. Varmaa on kuitenkin, että viimeviikolla lunta oli ollut vielä parhaimmillaan, pahimmillaan, puoli metriä.