Sivut

perjantai 15. toukokuuta 2015

Metsästä sähköiseksi tulospalveluksi

Olen käynyt monessa paikassa, mutta nyt ehkä nähnyt kaiken. Viikko Rautavaarassa, Sotinpurolla vahvisti sanonnan Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Pahinmillaan käveltiin umpihangessa, lunta vyötäröön asti. Sulat kohdat eivät olleen yhtään parempia, koko viikon jännitti upottaako suo kumisaappaan vartta enemmän. Lumen sulaminen sai vielä ojat ja purot tulvimaan. Useaan kertaan ojan ylittäminen vaati tilapäissillan rakentamisen.

Viikko meni kuitenkin nopeasti. Pidin makuupussin päällimmäisenä rinkassa, ja hydynsin pienetkin tauot nukkumiseen. Kun en nukkunut, söin. Metsässä energiaa ei kuitenkaan ole mahdollista saada puoliakaan kulutuksesta, ei ainakaan ilman omien eväiden kantamista. Yhteensä kävelin 40-50km, mutta keskivauhti oli varmasti alle 1km/h. Tielle siirryttäessä matkan voisi kertoa helposti kolmella.

Suunnistajan ensireaktio - aika sinistä...

Kuopioon päästyäni minusta tehtiin sähköinen tulospalvelu. Ei käynyt edes mielessä lähteä kilpailemaan Siilinjärvi 90v maantiejuoksuun. Otimme Satun kanssa ilmoittautumiset vastaan. Satu kilpaili, minä kirjoitin tulokset ruutupaperille, ja jaoin ensimmäiset palkinnot. Kyllä tuli kannettavaa tietokonetta ja tulostinta ikävä. Puhelimella olin ottanut lähtölistoista kuvan, ja pieneltä ruudulta selvitin kenen numero kuuluu mihinkin sarjaan, ja mihin aikaan/sijoitukseen numerot yhdistyvät. Lopulta kaikki kilpailijat saatiin omalla ajalla oikeaan järjestykseen, ja käsinkirjoituetut tuloslistat teipattua Pöljän koulun tiiliseinään. Mitä kestävyysurheilun eteen ei tekisi.

On kuitenkin huolestuttavaa miten kestävyysjuoksu ja ylipäätään yleisurheiluperinne katoaa. Tähän on kaksi selvää syytä. Kilpailujen ja tapahtumien vähyys ja vähien kilpailujen kalliit osallistumismaksut. Kyllä saa lapsiperhe miettiä kahteen kertaan käykö juoksukilpailuissa vai huvipuistossa. Ilmoittautumisia vastaanottaessa tuli hyvälle mielelle, kun Mäntylahden Vedosta tultiin seuran uudet, hienot verkkarit päällä kilpailemaan hyvällä asenteella. Samaa kuitenkin sanoivat, tällä menolla viimeinen sammuttaa valot.

Kilpailukanslia ja tulospalvelu
Sotinpuron viikon jälkeen oli ylentämistilaisuus. Kyllä oli mukavaa saada tunnustusta, ylirajajääkäri ja sissiristi. Intissäkin aika kuluu nopeammin, kun on hyvällä, ennakkoluulottomalla asenteella mukana. Monesti puhutaan, että sotilasmaailmasta on vaikea siirtää mitään siviilimaailmaan. Puolen vuoden aikana on kuitenkin niin monta kertaa nähnyt, että kovimmassakin kiireessä rauhallisuus on paras tapa toimia. Keskity, keskity, keskity - mieti mitä teet. 
Sissiristi lomatakissa
Kalle

1 kommentti:

  1. Sammutetaan Kalle valot vasta sen jälkeen kun on kannettu se arkku kentälle jossakin sopivassa tapahtumassa. Näyttää hienommalle. Sl-maastoissa oli historian vähiten porukkaa, Kesport Leppävirrassa myös. Samoin eilen Siilissä ja ei kovin ruusuiselle näytä Karttulan kujatkaan. Onko kisoja liikaa vai liian vähän. En tiedä, mutta jos osanottajamäärät pyörii siellä 50 nurkilla ja tapahtumaan vähänkin halutaan satsata, niin ei ainakaan voittoa tule. Ja ei sillä voitollakaan väliä, jos porukkaa tulee ja tapahtuma koetaan tarpeelliseksi. Osanottomaksut on tietyissä kisoissa kovat. Siis liian kovat. Mutta onko se syynä ainakaan normi kisoissa porukan vähyyteen. Kestjuoksu on kuitenkin halpa laji. Mietitäänpä vaan näitä joukkuelajeja tai vaikkapa hiihtoa. Mutta mutta....juoksu on KOVA laji. Siis kilpajuoksu. Ja siinä altistaa itsensä liian helposti arvostelun kohteeksi, kun verrataan enareita sun muuta. Siinä ollaan koko ajan esillä, toisin kuin vaikkapa suunnistuksessa. Juoksu on kova , mutta ylivoimaisesti hienoin laji. Olkaamme ylpeitä niistä, jotka vielä jaksavat. Ja huomenna Kalle viivalle!

    VastaaPoista