Auringon helliessä vaihdoin piikkarit jalkaan. Tavoitteena pitää 800m kilpailuvauhtia viimeisessä sarjassa. Tuuli suhisi korvissa ja treenin jälkeen totesin, että enää samat vedot ilman palautuksia. Erittäin onnistunut harjoitus. Aamupäivä alkoi olla ohitse, jatkoimme koko joukolla kylpylän lihapadoille syömään. Iltapäivän epistolana tein nopeusharjoituksen pikaviestivaihtoja kerratessa. Pohkeet kiittivät.
Reippaat urheilijanuoret leiripäivänä, kuva Sami Rasimus |
Hiienvaaraan päästiin aikataulussa ja lähdettiin heti ampumaan. Neljä päivää ammuttiin ja juostiin minkä jaloista rinkka selässä pääsi. Torstai-iltana kuulin, että pääsen taas valmistelemaan räjäytysnäytöstä (nakkikone). Ei haitannut yhtään, että lähtö oli muutamatunti muita aikaisemmin. Alusta loppuun saimme tehdä itse. Kuusisataa grammaa puristettua TNT:tä kaatoi siististi parikymmentäsenttiä paksun koivun.
Hiienvaara TJ alkoi olla aika vähän. Jäljellä oli enää ryhmätaitokilpailu, joka kestäisi ennaltamääräämöttämän ajan, eikä kukaan tiennyt mitä odottaa. Panokset olivat kuitenkinjälleen kovat, voittajaryhmälle lomapäivä maanantaiksi. Iltapäivästä lähdettiin liikkeelle, ja illan hämärtävinä tunteina laavun rakennettuamme kävimme nukkumaan. Rasteja oli jo reippaasti takana, mm. 8km suunnistus, mutta myös opetettujen taitojen osaamista testattiin.
Pitkään ei levosta keretty nauttia, ennenkuin tuli lähtö, kiva tietää näin kolmelta aamuyöstä. Radion kanssa olimme ryhmän viimeiset. Puolikilometria heti herätyksen jälkeen kokoontumispisteelle, niin kovaa kuin jalat antoivat myöten. Hapenotto alkoi olla tiukilla. Välittömästi lähdettiin 7.5km pikamarssille. Enää ei kuulemma ehtisi syödä, teimme peliliikkeen ja kaivoimme vielä trangiat esiin. Lähdimme vartin muiden jälkeen. Venyvänä jonona jahtasimme muita. Ja vinkkari päälle aina edellisen ryhmän kohdalla.
Mahat täynnä seuraavat rastit sujuivat, ja vielä vesistön ylityksen jälkeen olimme taas Hiienvaaran majoitusalueella yhdeksältä. Jalat aivan rakoilla kumisaappaista. Enää huollettiin, valmistauduttiin teleporttiin, ja odotettiin muita ryhmiä, ja tuloksien julkistamista. Voitimme. Vuorokauden juoksemista seurasi palkinto. Satun ylioppilasjuhlat olivat valmiita alkamaan toisen bussimatkan jälkeen. Grilli oli vielä kuuma ja nälkäisenä löysin itseni ensimmäisenä paistamasta makkaraa, tietysti kuohuviinilasin jälkeen.
Life for an adventure |
Vesikään ei enää ole kylmää. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti