Rankkaa tämä yliopistoelämä

Yliopisto polkaistiin käyntiin toissapäivänä maanantaina. Ensimmäinen viikko on fuksiviikko, joka pitää sisällään lähinnä tutustumista oppilaitokseen sekä kanssaopiskelijoihin. Itselläni aika on meinannut päivällä käydä pitkäksi, kun yliopisto on jo ennestään tuttu. Ison osan iltariennoista olen sivuuttanut, ei ole ihan minun juttu juhlia illasta toiseen auringonnousuun asti -etenkään näin ennen aluemaaottelua.

Vaikka osa ohjelmasta on jäänyt väliin, ovat päivät olleet silti täysiä. Aamulla koululle, päivällä takaisin, iltapäivällä koululle ja illaksi kotiin nukkumaan. Koulumatkapyöräilyä on siis kertynyt päivää kohti 35km. Tänään aloitettu lukujärjestyksen tekeminen on nostanut kummasti stressitasoja. Juoksemista on saanut vähentää tuntuvasti muuten raskaiden päivien seurauksena, mikä on sinänsä oikein hyvä. Enään ei voi ihmeitä tehdä ennen perjantain 1500m kisaa.

Huommenna on siis edessä lähtö Venäjälle. Torstaipäivä on varattu matkustamiselle ja illalla Pietarin urheilukenttään tutustumiselle, Perjantaina kisaillaan paremmuudesta Itä-Suomen, Karjalan Tasavallan sekä Pietarin kesken. Oma tavoitteeni on päättää ratakausi onnistuneeseen juoksuun. Haluan alittaa viiden minuutin rajapyykin ja tiedän sen olevan mahdollista kaiken osuessa kohdilleen.

Varmaa on, että kisa ei mene pilalle huonon syömisen takia ja siitä on pitänyt huolen meidän oma gourmetkeittiö. Tänään ruokana oli meetwurstipastaa, jota keiteltiin suurempaan vaihdetussa kattilassa vähintäänkin kuuden hengen annos. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan kerrallaan.