Vuosi vaihtui perinteisesti Maaningan uudenvuodenjuoksussa. Minä juoksin, Kalle pyöritti tulospalvelua. Tuuli oli juoksun aikana navakka ja hyytävä. Hankalampi juoksua haittaava tekijä oli kuitenkin kovan treenin jälkeinen jumi ja kivi kovat pohkeet. Aika oli kuitenkin samaa luokkaa kuin viime kesänä, joten olosuhteet huomioiden kunnon pitäisi olla parempi.
Vuoden vaihteen jälkeen aloimme siirtyä takaisin Lappeenrantaan. Kivat pikkupakkaset vaihtuivat Siperian ilmastoksi. Lämpömittari laski pahimmillaan likemmäksi kolmekymmentä pakkasastetta ja Ilmatieteenlaitos osasi kertoa, että tuulen kanssa lämpötila vastasi -35 astetta. Muutamana päivänä koko Suomen kylmin paikka löytyi Lappeenrannan Konnunsuolta.
Ihmiset ruikuttivat, miten on ikävää käydä kaupassa pakkasessa. Heidän ei sentään tarvinnut miettiä harjoittelua. On hankalaa saada aikaan kehittäviä treenejä, kun ulos ei ole mitään asiaa ja kaupungissa ei ole urheiluhallia. Sosiaalinen media täyttyi kuuraisista kuvista, "pukeutumis- ja asennekysymys". Ei ole. Liian kylmässä juoksemisesta kaikki vaatteet päällä ja jäätyneestä kuolasta kova huivi hengitysteiden tukkeena ei voi verrata hyvissä olosuhteissa harjoitteluun. Puhumattakaan syntyvistä terveysriskeistä.
Treenaamatta ei olla kuitenkaan jätetty. Luovuutta on joutunut käyttämään ja pahimmiillaan nettiä on selailtu puolenyön aikaan, jotta seuraavalle päivälle löytyisi jonkinlaiset sisätilat. Alkuviikosta kävimme pariin otteeseen Imatran juoksusuoralla. Toisella kertaa 60m vetoja, toisella kertaa 200 kertaa 67m pitkä suora kevyesti juosten.
Loppuviikosta löysimme Lappeenrannan juoksusuoralle. Vaikka 80 metrin mittainen suora ei kiertävää rataa vastaakaan, on tärkeää päästä ulkoiluttamaan piikkareita. Hallikausi on minun osaltani tarkoitus aloittaa jo 1,5vko päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti