Tänään kävin kuluttumassa lähes
kaksi tuntia päivästäni Kuopiohallissa. Sinne mennessä en ollut
vielä päättänyt, mitä tekisin. Verryttelyn aikana hahmottui
suunnitelma juosta satasia. Ideana tässä oli saada edes vähän
varsinaisesti juostua, ettei nyt itseään totuta ihan pelkkään
lyllerrykseen, mitä peruslenkkini varovaisista vauhdeista johtuen
epäilemättä nyt ovat. Treeniksi muodostui 5x100m+5x noin 20m esteellä.
Juoksin koko treenin lenkkareilla, mutta ihan yllättävän hyvin nuo
jalat silti liikkuivat. Huomasin, että 60m jaksaa juosta tosi hyvin,
mutta sitten alkaa jo hapottaa, vaikka vauhdit eivät päätä
huimanneet, eikä ollut tarkoituskaan. Silti tuntuu, että parempaan
suuntaan oltaisiin menossa!
Ajatus 5x20m estejuoksuun syttyi
samantien nähdessäni aidan. En vaan malta olla hyppimättä, jos
eteen joku este sattuu, oli se sitten aita, kanto, kaatunut puu tai
vaikka polun ylle laonnut heinä! Mutta ei kai se väärin ole?
Vaikka urheiluun kuuluukin suhtautua tietyllä vakavuudella, on aina
oltava jonkinlainen pilke silmäkulmassa, oli tavoite sitten
piirinmestaruus tai maailmanmestaruus. Kukaan kestä tätä maailmaa,
jos ottaa kaiken liian tosissaa, urheilusta nyt puhumattakaan. Tiedän
toki, ettei tästä osasta treeniä tässä vaiheessa kautta mitään
harjoituksellista hyötyä ollut, mutta hauskaa ainakin oli, ja eikö
se loppujen lopuksi ole pääasia? En usko, että kukaan voi
saavuttaa mitään, jos ei pidä tekemistään hauskana.
Golf-kenttäkin tarjoaa mahdollisuuden estetreenille, jos vain osaa katsoa oikealla tavalla. |
Tänään koulussa sain palautettua
jakson viimeiset työt ja treenattua Vanhojen tansseja varten, ja nyt
ei tarvitse koulua miettiä neljään kokonaiseen päivään. Mahtui
tälle päivälle vielä Ponnistuksen treenitkin, joissa pidin 25
lapselle temppurataa. Aina yhtä hauskaa katsoa, miten onnessaan
lapset liikkuu! Nyt kun saan vielä iltapalaa nenän eteen, voi sanoa
että hyvä päivä!