keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Ratatreeni!

Tänään kävin kuluttumassa lähes kaksi tuntia päivästäni Kuopiohallissa. Sinne mennessä en ollut vielä päättänyt, mitä tekisin. Verryttelyn aikana hahmottui suunnitelma juosta satasia. Ideana tässä oli saada edes vähän varsinaisesti juostua, ettei nyt itseään totuta ihan pelkkään lyllerrykseen, mitä peruslenkkini varovaisista vauhdeista johtuen epäilemättä nyt ovat. Treeniksi muodostui 5x100m+5x noin 20m esteellä. Juoksin koko treenin lenkkareilla, mutta ihan yllättävän hyvin nuo jalat silti liikkuivat. Huomasin, että 60m jaksaa juosta tosi hyvin, mutta sitten alkaa jo hapottaa, vaikka vauhdit eivät päätä huimanneet, eikä ollut tarkoituskaan. Silti tuntuu, että parempaan suuntaan oltaisiin menossa!

Ajatus 5x20m estejuoksuun syttyi samantien nähdessäni aidan. En vaan malta olla hyppimättä, jos eteen joku este sattuu, oli se sitten aita, kanto, kaatunut puu tai vaikka polun ylle laonnut heinä! Mutta ei kai se väärin ole? Vaikka urheiluun kuuluukin suhtautua tietyllä vakavuudella, on aina oltava jonkinlainen pilke silmäkulmassa, oli tavoite sitten piirinmestaruus tai maailmanmestaruus. Kukaan kestä tätä maailmaa, jos ottaa kaiken liian tosissaa, urheilusta nyt puhumattakaan. Tiedän toki, ettei tästä osasta treeniä tässä vaiheessa kautta mitään harjoituksellista hyötyä ollut, mutta hauskaa ainakin oli, ja eikö se loppujen lopuksi ole pääasia? En usko, että kukaan voi saavuttaa mitään, jos ei pidä tekemistään hauskana.

Golf-kenttäkin tarjoaa mahdollisuuden estetreenille, jos vain osaa katsoa oikealla tavalla.


Tänään koulussa sain palautettua jakson viimeiset työt ja treenattua Vanhojen tansseja varten, ja nyt ei tarvitse koulua miettiä neljään kokonaiseen päivään. Mahtui tälle päivälle vielä Ponnistuksen treenitkin, joissa pidin 25 lapselle temppurataa. Aina yhtä hauskaa katsoa, miten onnessaan lapset liikkuu! Nyt kun saan vielä iltapalaa nenän eteen, voi sanoa että hyvä päivä!

Urheilu palkitsee, siitä on vain otettava kaikki irti


Running is a mental sport. Blogin nimi kuvastaa kilpajuoksun hulluutta. Töissä kuukausikokouksessa kävimme kierroksen läpi kuulumisia ennen itse asiaan siirtymistä. Kun sanoin, että lukion oppimäärä on ironisesti pakollista liikunnan kurssia vaille valmis, tuli puheeksi reilussa kolmessa vuodessa saavutettu 10 000km rajapyykki. Työkaverini kysyi säpsähtäen anteeksi miten oli?

Näen kerran kuukaudessa työnantajaa ja on aina yhtä mieltä lämmittävää saada positiivista palautetta työstä, joka on täysin omalla vastuulla. Kilometrejä kerätessä tulee usein miettineeksi mistä urheilussa on kyse. Keneltä saa hyvää palautetta ja mielihyvää.

Sekuntikello on armoton. Kellojen pysähdyttyä käy selväksi milloin harjoitus on mennyt huonosti. Heikot kilpailutulokset vielä kasataan Tilastopajaan kaikkien nähtäville. Kipu on hetkellistä, tilastot ikuisia. Hyvässä ja pahassa. Hyvä tulos ei aina takaa tyytyväisyyttä. Tyytyväisyys vaatii tavoitteita ja niiden täyttymistä. Urheilussa tavoite voi olla itsensä ylittäminen, oma ennätys tai ennakkoon asetettu odotus.

Toisinaan juoksemisen sietämätön keveys valtaa mielen. Maliin tullessa tuulettaa on kyseessä sitten harjoitus yksin, porukassa tai kilpailu välittämättä muista tai omasta sijoituksestaan. Puhekykyiseksi palauduttuaan ei malta olla hehkuttamatta. Ja näin pitääkin olla. Omista suorituksista on lupa nauttia!

Voittaminen hyvän kilpailun jälkeen on erittäin palkitsevaa. Philippe Gilbert taisteli koko menneen kesän voittaakseen maailmanmestarin sateenkaaripaidassa. Lopulta Vueltan 12. etapilla hän onnistui ja tuuletus oli sen mukainen. Itse katkaisin vuoden kestäneen kuivan kauden voitolla Lappeenrannan talvijuoksu sarjassa. Reippaat neljäkymmentä osallistujaa ja kovimmat maratoonarit kilpailivat pidemmällä matkalla, mutta kaikkensa antaneena ei ole tärkeää ketä samassa sarjassa on kilpailuillut. Voittaminen tuntuu hyvälle.



Rehti kilpailu herrasmiessäännöin on kuitenkin voittamista tärkeämpää. Vuosi takaperin Tampereen SM-halleissa olimme jääneet kaverin kanssa ilman tilastoaikaa ja haimme vauhtia C-erästä. Sovimme vuorovedosta, hän aloittaa ja vetää välin alkukiihdytyksen jälkeen puolimatkaan. Innostuksissaan vielä muutaman sekunnin aiottua kovempaa, mutta sovittu pitää. Kyynärpään heilautus ja piikkipaikalle vetämään. Liian kovaa ja kangistuminen loppusuoralle. Kaveri kuittasi erävoiton, mutta on vielä vetovuoron velkaa.

Urheilu ei siis itsessään palkitse, vaan siitä on otettava itse irti kaikki mitä se tarjoaa. Parhaimmillaan unohtumattomia elämyksiä! Kilpailuihin ilmoittauduttaessa kerran juostu PB-sarake pysyy muuttumattomana koko loppuelämän. Jo sen eteen kannattaa ulosmitata kaikki mahdollinen itsestään. En ole kuullut kenenkään sanovan, että urheilulle annettu aika olisi mennyt hukkaan!

tiistai 28. tammikuuta 2014

Hymy ja juoksu herkässä!

Pyhänä palauttelin kisasta ja kävin ulkoilemassa latupohjia ja polkuja pitkin kevyet 15km. Ilahduttavasti pikkupakkasesta oli nauttimassa sankoin joukoin muitakin ja suosituimmilla pätkillä sai mennä vinkkari päällä koko matkan. Maanantaina jalat alkoivat tuntua jo niin hyvältä, että mittariin kertynyt kymppi kulki 4.45min/km. Hallikaudellakin täytyy pitää peruslenkeistä kertyvät kilometrit kohtuullisella tasolla.




Tänään sovittiin kaverin kanssa treeniä hallille. Omassa ohjelmassa oli aina kunnioitettavat 3x600m/4min käv-hölkkä, joissa molemmissa palautuksissa tuli vähintään pari minuuttia hölkättyä. Hallissa ei ollut tälläkertaa muita jalkapallo junioreitten lisäksi, joten sai rauhassa lasettaa menemään.

Posti kantoi uudet tossut kotiin, jotka oli pakko vetää alkuverryttelyyn jalkaan. Nike Lunarspider LT yllätti positiivisesti olemalla samalla kevyt, hyvin vaimennettu ja vielä sopivalla n. 6mm dropilla. Näillä reippaat vk-lenkit tulevat olemaan yhtä nautintoa tuulen suhistessa korvissa.

Kuussataset lähtivät kulkemaan suorastaan erinomaisesti ja alusta lähtien hymy oli korvissa. Kahden ensimmäisen jälkeen tiesin jo treenin onnistuvan. Sekuntikello napsahti aikoihin 1.38 - 1.38 - 1.36 ja viimeiselle 200m kellotin 31s. Reippaasti kovempaa kuin kilpailussa lauantaina!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

26.1.2014

Tänään kävin olevinaan parin tunnin kevyellä sauvakävelyllä. Alku lenkki menikin sopivan rauhallisissa merkeissä, mutta sitten alkoi tehdä mieli kokeilla vähän juosta. Pakko myöntää, että vähän lähti homma lapasesta ja loppu lenkistä jouduin toteamaan sauvakävelyn muuttuneen sauvajuoksuksi. Ei ollut välttämättä viisain ratkaisu, kun nyt pitäisi vain malttaa ja itselleni olen monesti mennyt lupaamaan etten enää hölmöile. Toisaalta olen lenkkiin tyytyväinen, koska ei voi olla huono merkki, että jaksaa vapaaehtoisesti vaihtaa juoksuksi. Pakkasiin pukeutumaan tottuneena tuli vähän ylipukeuduttua ja koskaan varmaan ole lenkillä tullut niin kuuma kuin tänään.

Lenkin aikana tulin miettineeksi ensi kesää ja tavoitteita sinne. Haluan pystyä kilpailemaan kesällä, ja uskonkin että se onnistuu, vaikka pari kertaa olen epäilyjä tullut kuulleeksi. Ehkä suurimmaksi tavoitteeksi kesälle nousi Kuopiossa järjestettävät Kalevan Kisat, joissa itselläni olisi tarkoituksena juosta 3000m esteitten kanssa. Tuolla olisi tarkoitus saada ensimmäistä kertaa onnistunut Kalevan Kisa -juoksu. Ei pitäsi olla ainakaan vaikeaa parantaa edellisten vuosien noteerauksiani, sillä kyseiset kisat ovat poikkeuksettomasti menneet penkin alle pahemman kerran.

Ensimmäistä kertaa sain startata Kalevan kisoihin 2011 Turussa, jolloin olin 15-vuotias. Olin vähän ennen kisoja rikkonut kisarajan ihan reilusti 3000m ej -debyytissäni, ja odotin, että aika paranisi reilustikkin. Turussa juoksu ei sitten kuitenkaan kulkenut ja aika jäi lähes minuutin tuosta ennätyksestäni. Kisan jälkeen kurkku tuntui kipeältä ja pian nousi muistaakseni myös kuume.


Seuraavan vuoden kisat järjestettiin Lahdessa. Minun piti periaatteessa olla kunnossa, mutta lopputuloksesta tämä ei kyllä taas näkynyt. Kisan aikaan minulla oli pahat penikat, mutta ne eivät haitanneet niin pahasti kuin liian kova alkuvauhti ja taisin vesiesteeseenkin mennä kaatumaan. Muutenkaan juoksu ei tuntunut hyvältä. Tuloksena kuitenkin 10. sija, johon olen melkein tyytyväinen.

Viime kesän kisaan lähteminen oli jo sinällään tyhmä temppu, sillä kunto ei ollu sen edellyttämällä tasolla. Tämän lisäksi minulle tuli kisaa edeltävänä yönä kramppi vatsaa, mikä vei yöunet ja esti aamuverkan. Silti lähdimme aamulla kohti Vaasaa. Päivän mittaan kramppi hellitti, mutta sitten tuli sellainen pieni ongelma, etten vaan jaksanut juosta. Taas jäin lähes minuutin ennätyksestäni ja juoksu oli aika varmasti elämäni tähän astisista juoksuista hirvein. Ylikunnon vika. Vieläkään ole tuota kisaa pystynyt katsomaan nauhalta. Ensi kesänä kuitenkin aion murtaa tämän Kalevan kisojen kiroukseni ja juosta senhetkisen kuntoni edellyttämän juoksun!

lauantai 25. tammikuuta 2014

Käynnistysvaikeuksia

Astelin Jyväskylän Hippos-halliin toiveikkaana. Olin tiistaina juossut valmistavana harjoituksena 6x200m/1.5min käv-hölkkä. Kellot pysähtyivät veto vedolta lupaavampiin aikoihin. Ensimmäisen ollessa 29.5s oli viimeinen jo 26.9s. Torstaina herkistelin vielä 2x4x100m vedoin. Kaikki vaikutti hyvältä.

Todellisuus iski lyhyellä radalla viimeiselle kierrokselle lähtiessä vasten kasvoja. Tarkemmin siis "kasin juoksussa" tutuksi tullut seinä. Kellonsoitosta maaliin vei tuskastuttavat 35s ja lopulta maaliviiva pelasti jälleen kerran ajassa 2.04,61. Hallikausi on kuitenkin avattu ja heti ensi perjantaina uutta yritystä Kuopiossa eurooppalaisella maililla.

Ensimmäiset kilpailut ovat olleet aina vaikeita. Kesän 2012 kaksi ensimmäista kilpailua olivat täydellisiä epäonnistumisia. Tiesin kuitenkin olevani kunnossa. Nurmijärven Nuorten Eliittikisoissa pankki räjähti. Kymmenen sekunnin parannus ensimmäisiin kilpailuihin ja niukka tappio loppukurotuksessa loppukesän SM-kisojen viidenneksi tulleelle.

Kausi 2012 on ollut tähän astisistani paras. Juoksin lopulta SM-kilpailujen alkuerissä 2.00,35 ja aikavertailun kautta finaaliin. Uskon, että alkaneesta kaudesta tulee vähintään yhtä hyvä. Kovaa yritystä ja vaikeuksien kautta voittoon!

torstai 23. tammikuuta 2014

Valoa näkyvissä?

Tasan viikko sitten torstaina oli epätoivoinen päivä, kaikki oli hukassa. Syke oli levossakin lähempänä tuhatta kuin normaalia neljääkymmentä, treeni ei maistunut, päässä heitti ja kaikki oli enemmän ja vähemmän kurjaa. Tuon päivän jälkeen tapahtui kuitenkin jotain mystistä. Olo alkoi tuntua normaalilta, treenin jälkeen ei enää "hämärtänyt" päässä ja minulle normaalitilaksi laskettava pohjaton nälkä teki comebackin. En uskalla mennä vieläkään vannomaan, että kaikki olisi ihan ok, mutta pitkästä aikaa tuntuu siltä, että jotain toivoa on.

Tästä parantuneesta tilasta innostuneena päätin sitten vetää piikkarit jalkaan ensimmäisen kerran viime elokuun ja Petroskoin alueottelun. Olihan se juoksutekniikka lievästi sanottuna hukassa, mutta ei se nyt niin pahalta tuntunut kuin mitä pelkäsin. Juoksua näillä jalkineilla kertyi yhteensä suurin piirtein huikeat 400m, mutta silti pohkeet ovat neljättä päivää sellaisessa kunnossa, että kävelykin tuottaa vaikeuksia. Mutta kärsin kyllä mielellään kipeistä pohkeista useamminkin, jos se on piikkarijuoksun hinta! Tosin pelkkiä piikkareita en voi pohkeiden kipeydestä syyttää, sillä korkeakorkoiset kengät vanhojen tanssien treeneissä ovat varmasti kantaneet kortensa tähän kekoon.



Ei vissiin paras yhdistelmä yhdelle aamupäivälle pohkeille, joilla ei ole tehty aikoihin mitään :D


Äsken tuli lenkki heitettyä lämpömittarin näyttäessä -24c, mutta tosi hyvä oli kyllä silti hölkkäillä.


Viime viikonloppuna bongasin läheisen järven jäältä hiihtoladun, jota olisi tarkoitus käydä testaamassa. Vielä sinne en ole selvinnyt, sillä tämän viikon treenit ovat koostuneet pääasiassa juoksusta sekä ihan kuivalla maalla että vedessä. Muutenkin on pitänyt vähän kiirettä mm tänään alkaneen koeviikon seurauksena. Tänään kävin espanjan kokeen tekemässä, ja huomenna pitäisi selvyityä hengissä ulos matikan kokeesta.

Aamulla kello 9.00 starttaa matikan koe, toivottakaa onnea! :D


maanantai 20. tammikuuta 2014

Pakkanen puree

Lauantaina pakkanen pakotti matolle juoksemaan 4x2km reipasta. Pyhänä auringon paistaessa uskaltauduin hölkkäämään erittäin kevyttä puolipitkää lenkkiä. Tänään elohopea on tippunut jo kahteenkymmeneen pakkasasteeseen eikä ulos lähtemistä tarvitse enää edes harkita. Liikuntatunnilla tunti salibandyä ilman vaihtomiehiä lihaskunnolla höystettynä saa tänään riittää.

Ennen juoksumaton ja monitoimihallin saamista paikkakunnalle korvasin lenkit kaavalla 5min aerobista mallia crosstrainer, kuntopyörä tai soutuergo ja minuutti lihaskuntoa. Kierroksia lenkin pituuden mukaan riittävän monta; kymmenestä kahteenkymmeneen. Salin seinää tuijottaessa psyyke oli ajoittain arvatenkin koetuksella.

Eräs parhaista harjoituksista tuli juostua kuin vahingossa hallikisoihin valmistavana 2x1km ja 600m. Tavallinen harjoitus, mutta aamuun asti valvotun yön jälkeen pikkupakkasessa pilkkopimeällä pyörätiellä piikkareissa! Sunnuntaina vielä valoisan aikaan kamera ikuisti muutaman kuvan lenkkimaisemista.



Kuvan liikenneympyrässä alasti juosseet kaverit päätyivät Poliisit- sarjaan tempauksellaan. Väitteeltä "kestävyysjuoksu ei ole enää muodikasta" putosi samalla pohja pois. Pojat juoksivat vaatimattomat 73 kierrosta ympäri! Ensi kesäksi on parhaillaan kehitteillä alkuperäistä henkeä kunnioittava maantiejuoksu. Imatralla osataan!

Poliisit- Alastonjuoksu liikenneympyrässä