Hallijuoksua

Joulun tavoite oli juosta reippaammin ja radalla, ei kuitenkaan hevoskuurimaisesti. Joululomalla ehdimme käydä kolmesti hallissa. Lyhyemmät vedot menivät mukavasti, mutta vauhtikestävyysalueella on vielä epämukavaa. Tehoviikon harjoitusvaikutus toivottavasti tuntuu jo 5.1. Talvijuoksussa.

Kuopiohalli on remontissa saanut uuden ilmeen. Ilmanvaihtoa on tehostettu alapohjaa parantamalla ja juoksurata on saanut uuden Mondo-pinnoitteen. Kyllä pohjois-savolaisten kelpaa.

Täytyy kuitenkin ihmetellä hallin toimintaa. Kahdella kerralla ei tarjottu minkäänlaista kuittia. Vasta hölmistyneen odotuksen jälkeen pyytämällä tarjottiin tosite. Kyllä on hankala valvoa ovatko käyttäjät maksaneet.

Väentungosta hallissa ei ollut. Treeneistä selvittiin, olisi kuitenkin ollut mukavampaa, jos salibandyä olisi pelattu juoksuradan verhot alhaalla. Ei olisi pahaksi myöskään tehdä ratajärjestystä. Määrättyä vauhtia tietyillä radoilla. Kyllä pitäisi hieno halli saada toimimaan. Kaikki voittaisivat.

Reippaamman juoksun lomassa toinen tavoite oli rentoutua jouluna. Kevätlukukauden kursseille on ilmoittauduttu, mutta lomaa on vielä viikko jäljellä. Lautapelit etenivät nyt perinteiseen Monopoliin. Useamman tunninkaan jälkeen ei voittaja selvinnyt. Uudenvuodenaattona Maaningalla juostaan kilpaa. Satu on viivalla ja siellä voittaja varmasti ratkeaa.

Joulu

Kalle saapui Siilinjärvelle maanantaina. Alkuviikko kului rauhallisesti lomaillen ja lenkkeillen. Tiistaina käytiin ulkoiluttamassa piikkareita Kuopiohallissa. Molemmat juoksivat hyvän treenin 3x6x200m ja tuttuja riitti jututettavaksi.

Torstaina herättiin joulunviettoon. Kiireen aikataulun vuoksi joulupuuro syötiin jo ennen aamuyhdeksää. Lahjat availtiin ja pakkailut saatettiin loppuun. Liekkö syytä huolestua, kun kumpikin oli ostanut toisilleen muistilappuja eri muodoissa. Alettiin laittaa juoksuvaatteita niskaan ja valmistautua aamun koitokseen.

Viime vuonna perinteisellä jouluaaton pitkällä lenkillä pakkanen oli suorastaan pelottava. Tänä vuonna ei onneksi joutunut miettimään paleltumia. Lämpömittari pyöri kivasti nollan paikkeilla eikä tuulikaan ollut ikävä.

Kova ratatreeni tuntui jaloissa. Alkumatkan oli tuskainen, pohkeet ja reidet eivät suostuneet yhteistyöhön. Kilometrit kuitenkin etenivät mukavasti ja kohta oli jo 10km ohitettu. Jo kolmannes takana. Seuraavaksi saavuimme matkan merkittävimmälle etapille, Kallansilloille. Siitä matkaa jäljellä enää reilu kymppi.

Kun minun jalat alkoivat vertyä, Kallelle alkoi tulla jano. Keskustan lähestyessä löytyi aukioleva huoltamo ja yhdenpysähdyksen taktiikalla matka jatkui. Hiljalleen maisemat alkoivat olla tutumpia ja tutumpia. Kohta oltiin perillä. Ei ollut kivaa, kun matka loppui ihan kesken, olisi ollut kiva juosta pitempäänkin. Yhteensä matkaa ovelta ovelle kertyi hieman vajaa 32km.

Lenkin jälkeen oli vuorossa joulusauna sekä -ateria. Loppupäivä meni mukavasti aikaaviettäen ja uusiin lautapeleihin tutustuen. Blogikaksikko osoittautui voittamattomaksi. Port Royal- korttiprli ansaitsee Toimitus suosittelee merkinnän.

Mielluummin överit kuin vajarit

Joululoma alkoi reilu viikko sitten perjantaina. Minä otin heti lauantaina suunnan kohta Savoa Kallen jäädessä odottelemaan joulua Etelä-Karjalan puolelle. Pakkaaminen osoittautui yllättävän hankalaksi, sillä laukkuun ei meinannut mahtua mitään enään lenkkareiden lisäksi.

Kaikki kengistä ovat kuitenkin tulleet tarpeeseen kuluneen viikon aikana. Kun on loma, kouluhommista ei tietoakaan ja omaa aikaa vähän liikaakin, on kai luonnollinen ratkaisu juosta. Paljon. Kun siihen kerrankin on täydet mahdollisuudet. Tiedän, että harjoituksellisesti touhu ei ehkä ihan pysynyt järkevyyden rajoissa, mutta minulla oli oikein kiva viikko. Halusin testata, mitä tapahtuu, kun juoksee paljon ja siinä sivussa tehdä ennätysviikkokilometrit.

Tällä viikolla juoksua tuli siis 160km ja kaikki meni hyvin. Päivät koostoivat pääasiassa kevyistä aamulenkeistä sekä illalla tehtävästä harjoituksesta. Viikko ei kulunut väsyneesti kilometrien perässä laahustaen, vaan sain tehtyä kyvyiden lenkkien lisäksi kolme kovaa harjoitusta, pitkän lenkin sekä useamman reippaan pk:n.

Kokeilun ihmiskokeellinen osuus antoi ihmeellisiä tuloksia. Tiistaina alkoi väsyttää ja keskiviikkona oli ehkä kaikkein väsyneintä. Makasin päivät olohuoneeseen pesineenä ja katsoin piirrettyjä. Arvelin, että en selviä viikon loppuun asti. Tuntui, että pää kävi puolet tavallista hitaammalla ja ajatus ei luistanut.

Torstain tullessa olo alkoi hiljalleen parantua ja tulla virkeämmäksi. Viikonloppuna ei ollut enään mitään heikkoa. Aamuisin pomppasin ennen kahdeksaa ylös täysin levänneenä ja lenkkivalmiina, mikä on sinänsä ihmeellistä sillä välillä liikkellelähtö tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä vielä yhdentoista maissa. Nyt sunnuntai-iltana olo on edelleen mitä parhain, väsymyksestä ei ole tietoakaan ja mihinkään ei edes koske. Ainoana todisteena kuluneesta viikosta on muutama mitä ihmeellisimpiin paikkoihin tullut hankauma ja jatkuva nälkä.

Säät onneksi todellakin suosivat juoksemista tällä viikolla. Lämpötila pystytteli lähellä nollaa yhtä pakkasaamua lukuun ottamatta. Hieman jäisetkään tiet eivät päässeet yllättämään nastarien ollessa mukana.

Vaikka nyt tuntuu, että juoksussa olisi varsinainen flow päällä, huominen pitää silti varmaankin pyhittää lepäämiselle. Tylsää ei silti varmasti pääse tulemaan, sillä suunnitelmissa on kavereiden kesken vietettävät pikkujoulut ja illalla Kallekin jo liittyy joukkoon.

Välitilinpäätös

Yliopiston syyslukukausi on paketoitu tenteillä. Eilisen Teekkarilaulajien joulukonsertin saattelemana aloimme virittäytyä lomatunnelmaan. Miten syyslukukausi on siis mennyt? Kaikenkaikkiaan hyvin. Kuvat alla kertovat enemmän.

Kahden nälkäisen ihmisen lounas, 80snt

Arkea on rytmittänyt ruuanlaitto. Yliopistolla on syöty lihapatoja notkuvista pöydistä, mutta kotona kaikki ruoka on laitettu itse. Harapaisen penthousessa on ruuanvalmistusta jaettu ydinosaamisalueiden mukaan. Pääpiirteittäin minä ostan ruokaa ja Satu valmistaa. Pienessä keittiössä ylimääräiset kädet lähinnä hidastaisivat. Parhaimmillaan reppuun on ylipakattu hyvää ruokaa, tai toisinaan on haettu vain purkki ananasta pitsan täytteeksi. Ruoka on ollut aina hyvää, ja lähes aina edullista ja terveellistä.    

Kuvan kauppareissu maksoi n. 12e

Tammikuun saapumiserä armeijassa on hieman hankala yhdistää yliopisto opiskeluun. Toisaalta saa aloittaa heti lukion jälkeen, ensimmäisenä syksynä ahertaa, mutta toisena on pääosin täytekursseja; kieliä ja muita yleisopintoja. Kuvissa on tilastomatematiikan välikoe ja Solidworks-ohjelmalla mallinnettu hammasvälitys. Syksyn saldoksi kirjattiin kuitenkin riittävä määrä opintopisteitä. Kaikenlisäksi Blogikaksikko puhuu ja kirjoittaa venäjää. Кто вы па профессии? Я студент.  

Viikonloput ovat menneet jäähallilla. Tänä syksynä reippaat parikymmentä vihellettyä peliä. Miesten Suomi-sarjassa parhaimmillaan viisisataa katsojaa. Kyllä pitäisi yleisurheilussa ottaa mallia jääkiekosta. Jääkiekko-ottelussa pyritään aina ammattimaisuuteen aina pienistä junioreista lähtien.  

GPS-signaali löytynyt jo kenkiä solmiessa sisällä

Myös lenkille on lähdetty. Lähtiessä naureskallaan aina Satun Polarin GPS-kellolle, jonka sateelliittien löytyminen kestää kohtuuttoman pitkään. Harjoittelua on ollut vaihtelevaa. Aina ei ole jaksanut. Kunto on kuitenkin parantunut joulua kohti. Viime viikolla 80km juoksua ja 70km pyöräilyä. Kohtuullisesti. Nyt joululomalla on tarkoitus harjoitella tiukasti, reippaammilla vauhdeilla. Hyvä peruskunto on kuitenkin jo saavutettu.

Keskustassa on hyvä asua. Kaupat ja juna-asema ovat kävelymatkan päässä. Aamupakkasten jälkeen vajaa 20km koulumatka vaatii kuitenkin jo urheilumieltä, etenkin kun vettä on satanut kahden viikon jaksoissa.

Itsenäysyysmaraton 2015

Viimeinen puolitoista viikkoa on ollut taistelua ihmeellisen flunssan kanssa. Voimat ovat olleet aivan pois ja jatkuva lamauttava kokovartalohapotus on vaivannut. Tästä huolimatta hyppäsin perjantaina bussiin varpaat ja sormet ristissä toivoen, että sunnuntaiaamuna olisin Itsenäisyysmaratonin lähtöviivalla.

Bussilippuja ostettaessa aikainen bussi kuulosti vielä hyvältä, mutta 06.55 autoon kiirehtiminen ei ollutkaan niin kivaa. 8.50 saavuin Mikkeliin, jossa kulutin kahden ja puolen tunnin verran aikaa kävellen ja kaupoissa haahuillen. Kuopioon päästyä kevyt kymppi herätti toiveita, ehkä tässä oltiin tervehtymässä! Illalla tuli kuitenkin taas takapakkia, hengittäminen kävi raskaaksi ja ahdistavaksi, jokin kaihersi kurkkua ja henkitorvea.

Lauantaina lepoa ja puolentunnin verkka liukkailla teillä. Uusi jännityksen kohde oli, ehtisikö yön aikana tulla vettä riittämiin sulattamaan kisareitti juoksukelpoiseksi. Nastarit jäivät tietenkin Lappeenrantaan.

Sunnuntaiaamuun heräsin seitsemältä painajaisten saattelemana. Unessa olin heränny vasta yhdeksältä, kun startti oli jo tuntia myöhemmin. Onneksi todellisuudessa asiat olivat kunnossa ja selvisin ajoissa aamupuurolle.

Vaille yhdeksän saavuin Väinölänniemelle. Kisareitti oli sula, jes. Ei kun vaan numeron hakemisen kautta verkalle. Verkka tuntui ihan ookoolta, ei mitään huippulentoa, mutta parasta kuitenkin pitkään aikaan. Kohta kiitettävän suuri osanottajapoppoo kerääntyi lähtöviivan tuntumaan kajauttaakseen vielä Maamme-laulun ennen lähtölaukausta.

Juoksu lähti liikkeelle ja olin aivan kärjen tuntumassa. Ensimmäinen kilometri tuli höntyiltyä, mutta sitten ymmärsin rauhoittaa. Pian hyvä tuntuma alkoi haihtua ja rupesi olemaan kovin ikävää. 2,5km kohdalla aloin olla varma, etten pääsisi maaliin. Hengitys meni aivan lukkoon. En tiedä johtuuko taudista vai kovin jumisesta yläselästä, mutta juoksusta tuli hyvin vaikeaa. Kun henki ei kulje, eivähä toimi muutkaan paikat. Jalat tyhjenivät ja hapot nousivat käsivarsiin saakka.

Seuraava 5,2km lenkki oli aivan tuskaa. Hengitysongelmat pahenivat ja mietin kuinka mukavaa olisi vaan jättää leikki kesken. Jälkeenpäin se olisi tosin se kaikkein tuskallisin ratkaisu. Toisen kierroksen aika oli 2min edellistä heikompi ja toiveet aikatavoitteen saavuttamisesta murenivat.

Kolmas kierros alkoi tuntua paremmalta, juoksu oli jo hetkittäin kivaa. Matka eteni yllättävän ripeästi ja pian alkoi viimeinen lenkki. Yhtäkkiä kova jano yllätti, mutta kovasta yrityksestä huolimatta kuuma mehu päätyi nenään ja silmään.

Nyt alkoi koskea mahaan ja pallea kävi jotenkin kramppaamaan. Mietin, että luoja miten pitkä matka puolikas on, jos sattuu tarpeeksi vastoinkäymisiä matkan varrelle.

Pääsin maaliin. Olin väsynyt. Hengittäminen sattui kamalasti. Kuitenkin olin äärimmäisen iloinen maaliin pääsemisen johdosta ja siitä, että juoksu oli välillä tuntunut jopa hyvältä. Aika jäi reilut 3min puolentoista tunnin alituksesta. Sinänsä olen aikaan pettynyt, sillä harjoitukset ovat lupailleet parempaa. Silti olen jollain tasolla tyytyväinen, tulos olisi voinut olla paljon huonompikin, kun ottaa huomioon vaikeudet ennen juoksua sekä juoksun aikana.

Nyt kohti kotia ja tulevaa tenttiviikkoa, hyvää Itsenäisyyspäivää!

Talvijuoksu osa 3

Kolme viikkoa kestänyt hyvä harjoitusjakso huipentui viime keskiviikkona alkaneeseen kuumetautiin. Taudinkuva oli sinänsä kovin ihmeellinen, ei flunssaa, ei yskää eikä kunnon kuumettakaan. Silti voimat oli täysin poissa monta päivää, eikä olo ole vieläkään täysin normalisoitunut.

Loppu viikon vietin lenkillä syviä turhautumisen hetkiä kokien, vielä muutama päivä aiemmin juoksu oli kulkenut paremmin kuin toivoa sopi, mutta yhtäkkiä ei enää jaksanutkaan yhtään. Pakko on uskoa, että syy löytyy taudista, ei kuntokaan voi aivan varoittamatta hävitä.

Pienen arpomisen jälkeen lähdin kuin lähdinkin eilen illalla viivalle Talvijuoksuun. Verryttelyn alussa olo oli vetämätön ja tuntui kuin joka lihasta olisi särkenyt. Lähdön lähestyessä alkoi tuntua terävämmältä ja mieliala koheni huomattavasti. Myös vuodenaikaan nähden loistava, sula, plussan puolella oleva ja tuuleton sää, piristivät.

Lähdön tapahduttua juoksu tuntui ihan asialliselta ja juoksimmekin Kallen ja Roopen kanssa koko liki nelikymmenpäisen joukon kärjessä. Oma menoni kuitenkin tuntui tyssäävän ensimmäiseen nousuun. Jäin kaksikon matkasta, mutta ei juoksu vieläkään mitenkään huonolta tuntunut, ei vaan päässyt lujempaa. Koko matka taittui oikeastaan samansuuntaisilla tuntemuksilla ja ajattelin tekeväni ihan ok juoksua. Maalissa kuitenkin selvisi, että kello ei ollut samaa mieltä.

Jäin nelisenkymmentä sekuntia kahden kuukauden takaisesta ajastani, mikä on viiden kilometrin matkalla aivan todella heikko suoritus. Ihmetystä lisää myös se, että miten tämä on edes mahdollista, kun takana on kuitenkin pari kuukautta hyvää treeniä. Mitä järkeä tässä on, että mitä enemmän yrittää, sitä huonommaksi kunto menee. Täytyy vain toivoa, että voimat eivät olleet palautuneet kuumeen jäljiltä, muuta järkevää selitystä en oikein keksi.

Tästä pienoisesta flopista huolimatta ensi sunnuntaina on tarkoitus startata Kuopiossa perinteiselle Itsenäisyysmaratonille. Toivottavasti muutamassa päivässä tapahtuu ihmeitä ja viikonloppuna neljä kertaa pidempi matka taittuu samaa tahtia kuin eilinen kisa.

Kallen Talvijuoksusta sen verran, että ajallisesti juoksu oli muutamia sekunteja edelliskertoja heikompi, mutta ainakin nimi komeilee 5km juoksijoiden tuloslistan kärjessä. Myöskin Kallen taakkana on viime viikkoina ollut mystinen voimattomuus, liekkö sama tauti molemmilla.

Loppuun vielä maininta sunnuntain iltalenkiltä. Olin oman lenkkini jälkeen lenkittämässä Kallea pyörän kanssa. Keskustan läpi juostessa paikallisen juottolan kohdalla muutama mies osasi antaa asiantuntentevaa palautetta meidän toiminnasta. Tää on niin tätä, taas on emäntä pistänyt miesparan lenkille. Näin meillä.

Miten minulla menee?

Kuten Kalle jo edellisessä kirjoituksessaan totesi, on Blogin päivittämiseseen tullut luvattoman pitkä tauko. Ihmisen aika ja jaksaminen on kuitenkin kovin rajallinen, ja siitä syystä tästä touhusta on joutunut viime aikoina tinkimään.

Miten minulla menee? Kuluneet viikot ovat olleet raskaita, sitä on turha käydä kieltämään. Koulu on ollut välillä tarpeettoman työlästä ja siitä saan kiittää ihan itseäni. En tiedä, mikä ahneus iski tämän periodin kurssivalintoja tehdessä, mutta nyt näyttää siltä, että minulle olisi jouluun mennessä tulossa 45 opintopistettä. Suositeltu vuosiannos on vain viisitoista pistettä enemmän.

Käytännössä minulla on siis monta luentoa päällekkäin ja joudun opiskelemaan kovasti itsenäisesti normaalin opetuksen seuraamisen lisäksi. Kotitehtäviä, harjoituksia sekä harjoitus- ja ryhmätöitä saa tehdä tiiviisti niin koulussa kuin kotonakin -viikonlopuista puhumattakaan. 

Minulla on paha tapa stressata, välillä turhaankin. Turhan raskas koulunkäynti tunnin kestävine koulumatkoineen yhdistettynä treenaamiseen ja kotihommiin on ollut pätevä syy stressitasojen nousuun. Pari viikkoa takaperin stressi ja väsymys valtasivat niin kokonaisvaltaisesti, että urheilu piti pistää käytännössä kokonaan jäihin noin viikon ajaksi. 

Talvijuoksu jäi väliin väsymyksen ja flunssan oireiden takia. Näin jälkeen päin pistän nekin oireet stressin piikkiin. Ehdin jo kovasti huolestua, kun sykkeet hyppivät pilvissä, koko ajan särki joka paikkaan, koulumatkalla tai portaita kiivetessä meinasi tukehtua, itketti ja nauratti yhtä aikaa. Lepo ja viimeviikonloppuinen Savonreissu, 11-tuntisesta bussissa istumisesta huolimatta, rauhoittavat tilanteen. 

Tällä viikolla olen opetellut ottamaan rauhallisemmin opiskelujen kanssa ja treenaaminenkin on taas lähtenyt luonnistumaan. On helpottavaa tietää, että joululoma odottelee jo kolmen viikon päässä ja enään ei tarvitse pitkään jaksaa

Myös harjoittelu on saanut uuden suunnan. Nykyisen valmennusfilosofian mukaan viikot ovat kevyitä, mutta viikonloppuna sitten juostaan ja paljon. Kuluvaan kaksi päiväiseen on kertynyt ihan kohtalaisessti treeniä, 45km. Näistä kilometreistä 8 taapersin ihan kevyesti, 27 pk:ta sekä 10 vk:ta. Kuten olen jo aiempina vuosina todennut, minulle tällainen rytmitys sopii. Tänä iltana tuntui kuin juoksusta olisi vihdoin löytunyt jo kuukausitolkulla hukassa ollut keveys ja pomppu. Tämä sotii kaikkea järkiajattelua vastaan, kyllä kovien lenkkien jäljiltä olisi pitänyt olla ennemminkin väsynyt. Hyvä näin, mutta huomenna kuitenkin taas kevyesti.

Loppuun vielä pari vihdoin julkaistua kuvaa SK10:ltä.