Valoa näkyvissä?

Tasan viikko sitten torstaina oli epätoivoinen päivä, kaikki oli hukassa. Syke oli levossakin lähempänä tuhatta kuin normaalia neljääkymmentä, treeni ei maistunut, päässä heitti ja kaikki oli enemmän ja vähemmän kurjaa. Tuon päivän jälkeen tapahtui kuitenkin jotain mystistä. Olo alkoi tuntua normaalilta, treenin jälkeen ei enää "hämärtänyt" päässä ja minulle normaalitilaksi laskettava pohjaton nälkä teki comebackin. En uskalla mennä vieläkään vannomaan, että kaikki olisi ihan ok, mutta pitkästä aikaa tuntuu siltä, että jotain toivoa on.

Tästä parantuneesta tilasta innostuneena päätin sitten vetää piikkarit jalkaan ensimmäisen kerran viime elokuun ja Petroskoin alueottelun. Olihan se juoksutekniikka lievästi sanottuna hukassa, mutta ei se nyt niin pahalta tuntunut kuin mitä pelkäsin. Juoksua näillä jalkineilla kertyi yhteensä suurin piirtein huikeat 400m, mutta silti pohkeet ovat neljättä päivää sellaisessa kunnossa, että kävelykin tuottaa vaikeuksia. Mutta kärsin kyllä mielellään kipeistä pohkeista useamminkin, jos se on piikkarijuoksun hinta! Tosin pelkkiä piikkareita en voi pohkeiden kipeydestä syyttää, sillä korkeakorkoiset kengät vanhojen tanssien treeneissä ovat varmasti kantaneet kortensa tähän kekoon.

Ei vissiin paras yhdistelmä yhdelle aamupäivälle pohkeille, joilla ei ole tehty aikoihin mitään :D

Äsken tuli lenkki heitettyä lämpömittarin näyttäessä -24c, mutta tosi hyvä oli kyllä silti hölkkäillä.

Viime viikonloppuna bongasin läheisen järven jäältä hiihtoladun, jota olisi tarkoitus käydä testaamassa. Vielä sinne en ole selvinnyt, sillä tämän viikon treenit ovat koostuneet pääasiassa juoksusta sekä ihan kuivalla maalla että vedessä. Muutenkin on pitänyt vähän kiirettä mm tänään alkaneen koeviikon seurauksena. Tänään kävin espanjan kokeen tekemässä, ja huomenna pitäisi selvyityä hengissä ulos matikan kokeesta.

Aamulla kello 9.00 starttaa matikan koe, toivottakaa onnea! :D