Kokonaisuudessaan esitys oli hieno. Kuitenkin suurimman vaikutuksen minuun teki se, kuinka suuri joukko eri ikäisiä ja kokoisia luistelijoita toimivat yhdessä. Nuorimmat esiintyjät olivat hädin tuskin kolmea vuotta täyttäneitä, ja pelkkä pystyssä pysyminen tuotti vaikeuksia. Silti he uskalsivat melkein täyden katsomon eteen luistelemaan, isompien ja kokeneenpien avustuksella, tietenkin. Kaikilla oli selvästikkin hauskaa.
Käytännössä kaikissa kisoissa, ja välillä treeneissäkin, vallitsee kireä ja jännittynyt ilmapiiri. Kuuluu lajiin, ja on useimmiten ihan hyvä juttu. Kellekkään ei kuitenkaan varmasti tekisi pahaa tehdä joskus jotain "hurjaa". Miten olisi vaikka vappu- tai halloweenjuoksu, jossa osallistumisen edellytyksenä naamiasu, ja tottakai myös paras asu palkittaisiin? Juoksuporukan pitäisi pystyä pitämään enemmän yhtä ilman jatkuvaa kilpailua sekä selkään puukottamista. Vaikka tavoitteet olisivat kuinka korkealla, joskus on hyvä tehdä jotain ei-niin-totista.
Törmäsin pari päivää sitten internetin ihmeellisessä maailmassa juoksutapahtumaan, jossa on epäilemättä kaipaamaani hulluutta. Kyseessä on Virolahdella järjestettävä Aino ja Reino -maantiejuoksu. Kisassa siis pingotaan 1,4km mittainen lenkki tohvelit jalassa.Tällaisia tapahtumia tarvitaan lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti