U18 MM-kisat aitiopaikoilta ja yhdessä tekemistä

Eilen keskiviikkona yritin käydä juoksemassa reipasta ja mäkivetoja. Totesin kuitenkin jalkojen olevan vielä niin väsyneet pyhän raastosta, jotta lyhensin treeniä yhteensä kilometrin. En tiedä olenko antanut tänä keväänä liian helposti periksi. Toisaalta haluan välttää kaikin mahdollisin keinoin viime kevään waterloon, joka tunnetaan myös pikkutoiston pakkojättiläisenä.

Jokatapauksessa SM-maantiekympin jälkeen kunnosta pitäisi olla realistinen käsitys, sillä lauantaina täyttyy jo kokonainen treeniviikko flunssan jälkeen. Koska uhoaminen on olennainen osa kilpailusuoritusta täytyy tavoitteen olla selvä. Joukon mukana alle 3.40 tonneja, jotka vievät loppuajan 36.30 paikkeille.

Tänään käynnistyivät jääkiekon U18 MM-kisat Imatran osalta kiekon tiputtua jäähän Slovakia-Venäjä pelissä. Oma työpisteni on pääasiassa hallin yläritsillä parhailla paikoilla. Kolmen hengen porukassa tilastoimme jokaisen pelaajan laukaukset, aloitukset, +- -tilaston ja maalivahtien torjunnat.

Kuvassa paperit ovat hyvässä järjestyksessä, mutta todellisuudessa ylhäällä käy kuhina tilastojen siirtyessä vielä reaaliajassa IIHF:n tietojärjestelmiin näpyttelemällä itse tai välittämällä radiopuhelimella toimitsija-aitioon. Tässä esimerkiksi Ruotsi - Kanada ottelun pöytäkirja, jossa pelaajakohtaiset tiedot ovat allekirjoittaneen käsialaa, sikäli niin voi konekirjoitetusta tekstistä sanoa.

Hyvä ruoka kuuluu tietenkin talkoisiin. Pelien välissä tankkasimme kanapastalla. Jääkiekko ja lihapiirakka kahdella nakilla, tietenkin kaikilla mausteilla, ovat erottamaton pari. Ilman toista ei ole toista. Pistinkin kuvan eteenpäin osuvasti hashtagilla #syvälläpelissä.

Myös oluthanat virtasivat vuolaasti. Jätetään tuoppien kumoaminen kuitenkin toistaiseksi tunnelmalliselle kisayleisölle, jota oli molemmissa peleissä lähes tuhatlukuisena katsomassa ja kannustamassa.

Blogissa esitettiin ajatus joukkueharrastamisesta. Ovatko joukkuelajit oikeasti yksilöurheilua mukavampia? Tai onko yleisurheilu yksilöurheilua? Kysymykset eivät olekaan mustavalkoisia. Olen pelannut jääkiekkoa useassa joukkueessa, joten voin puhua omasta kokemuksestani. Ei ole yhtäpitävää, että hyvin yhteen pelaava joukkue olisi yhtenäinen.

Joukkueet ovat usein jakautuneet kaveriporukoihin pelin ulkopuolella. Sensijaan vaikka yleisurheilussa kilpaillaan viestit poislukien yksilöinä, on ainakin Imatralla tiivis joukkue. Yhteisharjoituksia on kolmesta neljään viikossa ja urheilijat kannustavat jopa harjoituksissakin toisiaan. Harjoituksiin on aina kiva mennä.

Sama pätee U18 MM-kisoissa. Erotuomarikerhon porukoiden kanssa on kiva tehdä yhdessä. Olen ehdottomasti Satun kanssa samaa mieltä. Jokainen urheilujoukkueen tulisi pitää yhdessä hauskaa. Meillä vuoden kohokohta on arkiviikon mittainen urheilullinen kesäleiri, jossa urheilukoulun lapset kilpailevat joukkueina toisiaan vastaan kaikissa muissa lajeissa paitsi yleisurheilussa. Olen ollut mukana kahdeksan kertaa leiriläisenä ja ohjaajana. Menen varmasti myös ensikesänä.

Yhdessä tekemällä jokainen saa myös itselleen; uusia kavereita ja ikimuistoisia kokemuksia. Kaikki voittavat ja urheilu on kivaa. Ei tietysti aina, eikä urheilun aina pidäkään olla. Tässä vaiheessa Vuoksen lenkillä ei ollut enää yhtään kivaa. Väsyneenä ja märkänä vastatuuleen. Pian alkoi kuitenkin jo hymyilyttää kun sai kuivat vaatteet niskaan ja lähdimme porukalla loppuverryttelemään. Olisi taas ollut ilkeä käydä yksin hölkkäämässä, koska on pakko.