Kolme viikkoa kestänyt hyvä harjoitusjakso huipentui viime keskiviikkona alkaneeseen kuumetautiin. Taudinkuva oli sinänsä kovin ihmeellinen, ei flunssaa, ei yskää eikä kunnon kuumettakaan. Silti voimat oli täysin poissa monta päivää, eikä olo ole vieläkään täysin normalisoitunut.
Loppu viikon vietin lenkillä syviä turhautumisen hetkiä kokien, vielä muutama päivä aiemmin juoksu oli kulkenut paremmin kuin toivoa sopi, mutta yhtäkkiä ei enää jaksanutkaan yhtään. Pakko on uskoa, että syy löytyy taudista, ei kuntokaan voi aivan varoittamatta hävitä.
Pienen arpomisen jälkeen lähdin kuin lähdinkin eilen illalla viivalle Talvijuoksuun. Verryttelyn alussa olo oli vetämätön ja tuntui kuin joka lihasta olisi särkenyt. Lähdön lähestyessä alkoi tuntua terävämmältä ja mieliala koheni huomattavasti. Myös vuodenaikaan nähden loistava, sula, plussan puolella oleva ja tuuleton sää, piristivät.
Lähdön tapahduttua juoksu tuntui ihan asialliselta ja juoksimmekin Kallen ja Roopen kanssa koko liki nelikymmenpäisen joukon kärjessä. Oma menoni kuitenkin tuntui tyssäävän ensimmäiseen nousuun. Jäin kaksikon matkasta, mutta ei juoksu vieläkään mitenkään huonolta tuntunut, ei vaan päässyt lujempaa. Koko matka taittui oikeastaan samansuuntaisilla tuntemuksilla ja ajattelin tekeväni ihan ok juoksua. Maalissa kuitenkin selvisi, että kello ei ollut samaa mieltä.
Jäin nelisenkymmentä sekuntia kahden kuukauden takaisesta ajastani, mikä on viiden kilometrin matkalla aivan todella heikko suoritus. Ihmetystä lisää myös se, että miten tämä on edes mahdollista, kun takana on kuitenkin pari kuukautta hyvää treeniä. Mitä järkeä tässä on, että mitä enemmän yrittää, sitä huonommaksi kunto menee. Täytyy vain toivoa, että voimat eivät olleet palautuneet kuumeen jäljiltä, muuta järkevää selitystä en oikein keksi.
Tästä pienoisesta flopista huolimatta ensi sunnuntaina on tarkoitus startata Kuopiossa perinteiselle Itsenäisyysmaratonille. Toivottavasti muutamassa päivässä tapahtuu ihmeitä ja viikonloppuna neljä kertaa pidempi matka taittuu samaa tahtia kuin eilinen kisa.
Kallen Talvijuoksusta sen verran, että ajallisesti juoksu oli muutamia sekunteja edelliskertoja heikompi, mutta ainakin nimi komeilee 5km juoksijoiden tuloslistan kärjessä. Myöskin Kallen taakkana on viime viikkoina ollut mystinen voimattomuus, liekkö sama tauti molemmilla.
Loppuun vielä maininta sunnuntain iltalenkiltä. Olin oman lenkkini jälkeen lenkittämässä Kallea pyörän kanssa. Keskustan läpi juostessa paikallisen juottolan kohdalla muutama mies osasi antaa asiantuntentevaa palautetta meidän toiminnasta. Tää on niin tätä, taas on emäntä pistänyt miesparan lenkille. Näin meillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti