2019 - telakalta ennätyskuntoon

Vuosi 2019 oli kaksijakoinen. Epäonnistumisia, pettymyksiä ja hölmöilyä oli vähintään omiksi tarpeiksi, mutta loppujen lopuksi kausi oli paras tähän mennessä. Käteen jäi paha ylirasitustila, pieni sisäreiden repeämä, kaksi merkittävää ennätysparannusta, ennätysmäärä harjoituskilometrejä ja seuranvaihto Ultra Sisun edustajaksi.

Vuoteen 2019 mahtui paljon, niin urheilussa kuin sen ulkopuolella.

Vauhtisokeuden kautta monttuun ja takaisin ylös

Vuosi sitten asetin kaudelle 2019 kovat tavoitteet. Halusin juosta Kalevan Kisoissa 10 000 m ja kehittyä ultrajuoksijana. Lähdin tavoitteita kohti vähän turhan kovalla innolla. Treenasin yhtä aikaa sekä ratajuoksua että ultrajuoksua. Samaan viikkoon mahtui molempien lajien kovimmat erityisharjoitukset. Vajaa kolme kuukautta kaikki meni ihan nappiin, ja kunto tuntui kehittyvän. Lopulta tuli seinä vastaan. Ensiksi särkyi sisäreisi ja myöhemmin ei jaksanut enää mitään. Jalan kanssa taistellessa meni liki 1,5 kuukautta, ja ylirasitustilan havaitseminen vei kohtuuttoman kauan. Huhtikuun puolivälissä SM-puolimaraton meni täysin penkin alle, samoin kuin Joensuu Runin 10 km toukokuun puolivälissä. Ei vaan jaksanut. Toukokuun lopulla piti rikkoa Kalevan Kisojen tulosraja, mutta keskeytin 2 km jälkeen. Pistin tossut naulaan ja kävin pari viikkoa kävelylenkeillä. Saattoi ihan jonkin verran ottaa päähän, kun monen kuukauden kova treeni valui hukkaan. Montusta pääsi tällä kertaa onneksi suhteellisen helposti ylös ja loppukauden treenit jatkuivat maltillisina ja laadukkaina.

Hyvän alkukauden jälkeen haettiin vauhtia montun pohjalta.

Kolme ultraa ja reilu kolme kuukautta

Pilalle menneen alkukauden jälkeen kehkeytyi riskialtis suunnitelma. Elo-marraskuun aikana halusin juosta kolme vähintään 100 km ultraa. Kauden ensimmäiseen ultraan starttasin Helsingin Paloheinässä Masokistin Unelmassa. Odotukset olivat matalalla huonon valmistautumisen jälkeen, mutta 100 km ennätyksestä leikkautuikin pois puoli tuntia. (Kisaraportti, Masokistin Unelma)

Masokistin Unelma ja 100km ennätys oli iloinen yllätys. Kuva: Petteri Jokela

Toisessa ultrassa hyppäsin kauaksi mukavuusalueesta. Kallen toiveesta lähdettiin Nuuksion Backyard Ultralle, en oikein tiedä miksi. Kilpailumuoto oli äärimmäisen kettumainen, ja mäkinen ja maastoinen reitti ei sopinut minulle yhtään. Koko kilpailun ajan olin huolissani siitä, palautuisinko tarpeeksi nopeasti seuraavaan kilpailuun. Lopulta päätin jättää kilpailun kesken 100 km kohdalla, mikä oli varmasti järkevää, mutta henkisesti yllättävän vaikeaa. Meni toista viikkoa päästä keskeyttämisestä yli. Kauden viimeisenä kilpailuna juoksin Joensuu Night Runin, joka oli ehkä tähän asti paras juoksuni. Ennätys parani kymmenellä kilometrillä, ja tulos oikeuttaa hämmentävän korkeaan sijoitukseen tämän kauden maailman tilastoissa. (Kisaraportti, Joensuu Night Run)

 

Nuuksion Backyard Ultra oli yhtäaikaa hieno ja hirveä kokemus. Kuva: Onevision

Ennätyskilometrit, mutta liikaa suunnittelemattomia lepopäiviä

Maalis-kesäkuun rämpimisestä huolimatta vuosikilometrit ylittivät neljän tonnin rajapyykin ensimmäistä kertaa. Lisäksi vuoteen kertyi noin 800 km pyöräilyä harjoitusmielessä (työmatkapyöräilyä en laske), muutamia tunteja crosstraineria, uintia ja vesijuoksua sekä enemmän lihaskuntoharjoittelua kuin koskaan ennen. Yhden kerran kävin suksillakin. Summaillessa mennyttä vuotta yllättäväksi asiaksi nousi lepopäivien määrä. Ultrajuoksu on lajina sellainen, että lepopäiviä tulee väkisin kilpailujen ja kovimpien harjoitusten jälkeen. Vuoden kokonaislepopäivien määräksi tuli kuitenkin 70, mikä tarkoittaa, että 20% vuodesta on kulunut huilatessa. 35 päivää olen ollut joko flunssassa tai niin telakalla, ettei edes korvaavat treenit ole onnistunut. Levätä toki pitää silloin kuin lepoa tarvitsee, mutta pistää miettimään, olisiko sairasteluja pystynyt välttämään. 

Mitä jäi käteen?

Perinteisesti joka kaudesta oppii aina mitä ei ainakaan kannattaisi tehdä. Tällä kaudella opin, että ultrajuoksija voi juosta myös lyhyempiä matkoja, mutta ultrajuoksijakaan ei voi päällekkäin toteuttaa sekä ultrajuoksijan että ratajuoksijan ohjelmaa. Lisäksi sain muistutuksen siitä, että on parempi levätä ennemmin kuin myöhemmin. Loukkaantuminen on yleensä merkki liiallisesta kuormituksesta ja loukkaantuneena ei pidä ahnehtia korvaavilla harjoitteilla. Arvokkaana oppina myös se, että vaikka hommat menisivät päin seiniä, ei ole syytä antaa periksi tai yrittää ottaa menetettyjä harjoituskertoja takaisin. Maltilla ja suunnitelmallisuudella montusta voi nousta jaloilleen yllättävän nopeasti.

Järkevin tavoittein kohti uutta kautta

Ensi vuoden kilpailukalenteria on jo alettu laatimaan. Suurimpana tavoitteena on mahtua mukaan 100 km MM-joukkueeseen ja päästä kyseisessä kilpailussa tavoittelemaan lähempänä 8 h haamurajaa olevaa aikaa. Kevään ja kesän aikana juoksen luultavasti lyhyempiä kilpailuja, jotka palvelisivat 100 km ennätysparannusta, mahdollisesti 6h, maraton ja puolimaratoneja. Lyhyempiin matkoihin ei ole tarkoitus panostaa suuresti, sillä se oli virhe tälläkin kaudella. Harjoitteluun haluan löytää tasapainon, jossa pystyn treenaamaan kovaa, mutta toisaalta myös palautumaan ja kehittymään. Talven ja kevään aikana on tarkoitus kokeilla uutta rytmitystä, joka toivottavasti ehkäisee harjoittelun puuroutumista ja väsymyksen kerrytystä. Kaiken kaikkiaan, uuteen kauteen on kiva lähteä terveenä, taas vuoden kokeneempana ja ehkä himpun verran fiksumpana.

  

Joensuu Night Run 2019

Kesällä löin lukkoon kilpailusuunnitelman, joka sisälsi kolme vähintään sadan kilometrin kisaa reiluun kolmeen kuukauteen. Yleensä en kilpailisi pitkillä matkoilla näin tiuhaan, mutta alkukauden sairastelut ja ylirasitustila pilasivat alkuperäiset suunnitelmat. Kauden jälkimmäistä puolikasta täytyi siis hieman tiivistää. Kilpailurypäs tuli päätökseen viime viikonloppuna Joensuu Night Runilla.

Viimeiset pari kuukautta olen pystynyt noudattamaan harjoitussuunnitelmaa ilman kompromisseja, joten kilpailuun lähdettiin ennätystavoittein. Viime vuoden tuloksen ollessa vajaa 125km, uskalsin varovasti toivoa 130km tulosta. 130km puolessa vuorokaudessa edellyttää 5.32min/km keskivauhtia. Laadin tavoitteen, jossa ensimmäisen 6h juoksisin 5.20min/km vauhtia ja varaisin loppuun hyytymisvaraa.

Ultra Sisun edustajat tämän vuoden kilpailussa.

Kellon tullessa ilta kahdeksaan, kisa starttasi. Tarkkailin vauhtia jokaisen noin 326m kierroksen jälkeen, ja vauhti oli juuri suunnitellun mukaista. Tai niin luulin, kunnes aloin kuunnella muille huudettavia kierrosaikoja. Puolen tunnin juoksun jälkeen huomasin, että järjestäjien tulostaulussa on erikoinen virhe: jokaisen kierroksen aika on 10s todellista hitaampi. Eli tuttuun tapaan tuli kuitenkin aloitettua suunniteltua kovempaa. Kun kellon virhe oli tiedossa, ei se menoa haitannut, ja puoleen yöhön mennessä se olikin jo saatu kuntoon. 

Kilpailun ensimmäiset tunnit menivät lentäen. Oli kivaa päästä taas vuoden tauon jälkeen juoksemaan radalle. Vuorokauden ajasta johtuva väsymyskään ei alentanut mieltä niin kuin edeltävinä vuosina. Puolimatkaan saavuttiin hämmästyttävän nopeasti ja ilman ongelmia. Matkaa oli tuolloin mittarissa noin 69km. Vähitellen alkoi odotella, milloin puolimatkan ketutus ja aamuyön vaikeat tunnit tulevat. 7h sujui suhteellisen hyvin, mutta sitten alkoi olla aika synkkää. Jäljellä olevat 5h tuntuivat ylitsepääsemättömältä urakalta. Samoihin aikoihin tulostaulu alkoi taas näyttää 10s/krs liian hitaita aikoja. En tajunnut sitä kisan aikana, vaan luulin vauhtini tippuneen dramaattisesti, mikä ei varsinaisesti helpottanut henkisesti vaikeita hetkiä. Jälkeenpäin kierrosaikoja tutkiessani huomasin, ettei mitään notkahduskia kierrosajoissa oikeasti tapahtunut.

100km taittui ajassa 8.51, mikä jää vain 10min elokuussa juostusta ennätyksestä.  Hyvä väliaika antoi jälleen uskoa tekemiseen ja tuntui, että jostain löytyi uusia fyysisiä ja henkisiä voimia. Noin 2h ennen maalia yleisö alkoi huudella, että minulla on mahdollisuus Suomen ennätykseen, joka on myös samalla Pohjoismaiden ennätys (135.7km). Alkuun huudot herättivät vain epäuskoa, ajattelin jonkun tehneen laskuvirheen. Lisäksi olin jo täyttänyt kaikki toiveeni, sillä tiesin rikkovani 130km rauhallisellakin tahdilla. Hetken sulattelun jälkeen päätin kuitenkin, että nyt juostaan se mikä ikinä päästään ja katsotaan sitten millaisiin kilometreihin päädytään. Oli henkisesti todella raskasta korottaa lopputulostavoitetta rankalla kädellä kisan loppupuolella.

Sain vauhdin hetkeksi nousemaan ennätysjahdin innoittamana. Kovasta yrityksestä huolimatta jalka ei viimeisellä tunnilla enää tahtonut nousta ja vauhdit alkoivat taas laskea. Loppujen lopuksi mittari pysähtyi lukemaan 134.8km, joka jää siis vajaan kilometrin SE:stä, mutta rikkoo henkilökohtaisen ennätyksen kymmenellä kilometrillä. Toki jäi hieman hampaankoloon, mutta pettynyt tai harmissani en ole. Tämä oli suoritus, johon minun ei pitäisi pystyä.

Väsynyt, mutta onnellinen.

Kilpailusta on saatavilla väliajat kierroksen välein, joten sen kulkua voi seurata tarkasti jälkeenpäin. Olen tosi yllättynyt, miten tasaisena vauhti pysyi koko 12h ajan. Keskivauhti kisassa oli 5.20min/km. Alussa muutama kilometri taittui nelosella alkavaa kilometrivauhtia ja vessataukoa lukuunottamatta muut kilometriajat alkoivat vitosella, varsinaista hyytymistä ei tapahtunut missään vaiheessa, mikä on ainakin itselleni todella harvinaista. Lopussa huomaa vauhdin kiihtyneen, kun syntyi päätös yrittää vielä ennätystä.  

Kilpailun eteneminen.

Ensimmäistä kertaa ikinä yritin summittaisesti tarkkailla myös energia- ja nestepuolta. Energiaa meni laskujeni mukaan sisään 12 geeliä, vajaa purkillinen hunajaa ja yksi banaani. Nesteen määrää on vaikea arvioida, mutta luulen, että puoli litraa tunnissa vastaa hyvin todellisuutta. Energiaa sain yhteensä noin 2630 kcal. Hiilihydraattien määrä pyöri luultavasti 650 g paikkeilla. Nyrkkisääntö kilpailunaikaiselle hiilihydraattien nautinnalle on 60g/h, tuosta tavoitteesta jäätiin siis noin 5g/h. Huolto onnistui hyvin, ja en muuttaisi mitään.

Energiat ja nesteet.

Nyt vuorossa on pieni "ylimenokausi". Viikkoon en katso lenkkareihin päinkään ja sen jälkeen palataan sorvin ääreen tuntemuksen mukaan. Ensi kuun puolella aloitetaan ensi kauden kilpailusuunnitelman ja harjoitusohjelman hahmotteleminen. Tästä jatketaan taas arvokasta kokemusta rikkaampana!

Masokistin Unelma 2019

Kaikille minun touhujani seuranneille on tullut selväksi, että kulunut kausi on kysynyt huumorintajua. Toteutettuani tammi-maaliskuussa elämäni parhaan, ja ilmeisesti turhan kuormittavan, harjoitusjakson, alkoi alamäki. Ensin repesi sisäreisi ja myöhemmin tajusin olevani jälleen ylirasitustilassa. Alkukesästä parhaiden treeniolosuhteiden aikaan kysyi hermoa pistää hommat kokonaan jäihin. Parin viikon huili tuntui onneksi selättäneen väsymyksen ja harjoitukset alkoivat taas kulkea edes vähän sinne päin. Heinäkuussa päätin vielä yrittää 10 000 m Kalevan Kisa -rajaa. Ilmoittauduin Forssaan ratakympille, ja pari tuntia ilmoittautumisen jälkeen kurkku kipeytyi ja kuume nousi. Vuodesta oli taputeltu yli puolet ja plakkarissa ei ollut yhtään onnistunutta suoritusta.

Kaikesta huolimatta päädyin ilmoittautumaan Masokistin Unelman 100 km matkalle. Koko kesän harjoittelu oli ollut enemmän ja vähemmän säätämistä ja jokaisen lenkin jälkeen tein analyysiä, että ottaako elimistö treeniä vastaan vai vaivaako ylirasitustila. Sataselle ilmoittautuessa kaikki toivo pistettiin siihen, josko ultrajuoksukunto ei ehtisi hävitä muutaman kuukauden epäonnen takia. Ultrajuoksukisoja pystyy juoksemaan niin harvoin, että sillon kun on viivalla, parhaansa on kuitenkin yritettävä ja toivottava että kaikki menee nappiin. Laadin eiliseen kisaan 8.45 loppuaikaan tähtäävän aikataulun, vaikken varsinaisesti uskonut kyseisen tuloksen olevan saavutettavissa. Ennätysjuoksuni (9.10) aikoihin olin kuitenkin alle 3h maraton kunnossa ja nyt olen kaukana siitä.

Kuva: Petteri Jokela

Valmistautuminen kisaan sujui hyvin. Pääsin lähtöviivalle ilman kurkkukipua, revenneitä lihaksia tai ruokamyrkytystä, mikä on viimeaikoihin nähden harvinaista. 8.45 aikataulun mukaan jokainen kilometri on taitettava ajassa 5.15 min. Juoksu lähti rullaamaan alle tavoiteajan. Ensimmäinen maraton täyttyi noin ajassa 3.29. Vielä 60 km kohdalla keskivauhti oli hyvin lähelle 5 min/km. Pian alkoivat ongelmat. Noin 65 km kohdalla alkoi tulla paha mieli ja jalka rupesi painamaan. Kilometrivauhteihin tuli kerrasta 15-30 s lisää. Onneksi muutaman ultrakisan kokemuksella on jo oppinut, että synkät hetket voivat muuttua kirkkaammiksi kisan edetessä. Niin kävi tällä kertaa, ja 70 km rajapyykistä lähtien juoksu alkoi rullata uudelleen. Matka taittui yllättävän kevyesti takana olevat kilometrit huomioon ottaen aina reiluun 90 km saakka, jonka jälkeen oli taas synkkää. Missään vaiheessa vauhti ei kuitenkaan päässyt romahtamaan ja kilpailun hitain kilometri oli 5.50. Viimeiset 10 km sain räpisteltyä kohtalaisesti noin 56 min ajassa. Loppuaika oli kaikki odotukset ylittäen 8.41. Kuluneen kauden jälkeen en voisi olla onnellisempi.

Kuva: Petteri Jokela

 Kilpailun keskivauhti oli 5.13 min/km. Oman logiikkani mukaan kysyisen vauhdin ei pitäisi olla mahdollista, kun miettii kesän harjoitusvauhteja. Sykkeet ovat ajoittain olleet liki tapissa jo 4.45 min/km vauhdeissa, Tässä vuorokauden juoksua pohtineena voinkin todeta, että tulos on lähellä tämänhetkistä maksimia. Eilen kaikki osa-alueet vain menivät kohdilleen. Olin terve, jalat toimivat, maha ei temppuillut, huolto pelasi, sää oli liki täydellinen ja reitti oli kohtalaisen nopea pienestä korkeusvaihtelusta huolimatta. Huollon olin suunnitellut etukäteen paremmin kuin koskaan aiemmin. Urheilujuomaa oli tarkoitus ottaa joka toinen kierros eli noin 4 km välein. Geelejä oli varattu otettavaksi joka kolmas kierros. Lisäksi noin tunnin välein suolalla höystettyä hunajaa ja BCAA-juomaa. Energiaa riitti eikä vatsa vaivannut. Kalle onnistui huoltopisteellä niin, etten joutunut koko kilpailun aikana ottamaan yhtään kävelyaskelta.

Kuvat: Petteri Jokela

 Loppuun vielä paras osuus eli kilpailun kulun analysointi. Ensimmäiseen kuvaan olen piirrellyt GPS:n datan perusteella jokaisen kilometrin väliajan. Niin kuin huomata saattaa, vauhdin trendi oli puolen matkan jälkeen selvästi laskeva. Mitään totaaliromahdusta ei kuitenkaan mihinkään kohtaan tullut. Eikä toisaalta tullut juostua myöskään ylikovia tonneja.

Seuraavassa kuvassa sama asia, mutta havainnollisempiin 10 km pätkiin jaettuna. Erikoinen havainto on se, että ensimmäinen 10 km oli merkittävästi hitaampi kuin toinen, kolmas ja neljäs. Vielä viides kympin pätkäkin oli ensimmäistä nopeampi. Alkuun en kuitenkaan erityisesti jarrutellut, vaan pyrin pitämään koko ajan rauhallista ja järkevää tahtia. Liekkö ensimmäisellä kympillä ollut elimistössä jotain tankkauspöhöä. Puolen matkan jälkeen aikapalkkien korkeus alkaa kasvaa, mutta onneksi vain muutamalla minuutilla kymppiä kohden.

Loppuun vielä hauska kuvaaja. Tarkastelin toteutuneen vauhdin suhdetta tavoitevauhtiin (5.15 min/km). Ensimmäisellä puolikkaalla kilometrit taittuivat noin 15 s tavoiteaikaa kovempaa ja puolestaan toisella puolikkaalla 15 s tavoiteaikaa hitaampaa. Puoliskot ovat lähes identtiset, mutta vastakkaismerkkiset. Kysymys kuuluu, oliko tämä optimaalinen vauhdinjako vai olisiko tasaisempi eteneminen tuottanut paremman lopputuloksen. Siihen ei todennäköisesti osaa kukaan vastata, mutta aion olla tällä kertaa tyytyväinen tähän toteutukseen.

Treenaamista Nuuksio Backyard Ultralle

Nuuksion Backyard Ultraan on kaksi kuukautta, ja on aika ottaa katsaus kesän treeneihin. Rajallisen palautumisen takia treeneissä on painotettu laadukkuutta. Harjoittelussa teemana on ollut pidempi lenkki 15-25km kerran viikossa. Pidemmästä ja rauhallisesta lenkistä onkin kertynyt suurin osa kesän kilometreista. Yhteensä kilometreja on kertynyt vähemmän kuin koskaan aikaisemmin tavoitteellisessa harjoittelussa.

Oma maksimaalinen hapenottokyky ei riitä edes välttävästi reippaampiin maantierykäisyihin. Ultrajuoksuun valmistautumisessa olenkin jättänyt perinteiset vauhtikestävyysharjoiutukset välistä turhaan kuormittamasta. Reippaammin olen kuitenkin juossut iltarasteilla, polkuporukkalenkillä ja radalla 8 x 200 m /38''-32''/1.5'. Iltarastien jälkeen ihmettelin huonoa reitinvalintaa GPS-jäljestä. Olin juossut ratkaisevasta risteyksestä polkua pitkin 3.50 min/km pitkäksi ja pummannut tuplaten rastivälin pituuden.

Ultrakestävyyttä silmälläpitäen tehtiin 155 km pyörälenkki heti kesäloman alkajaisiksi. Jotta olisi ollut tarpeeksi haastavaa, ajettiin tietenkin lopuksi 90 km suoraa tietä reippaaseen vastatuuleen.

Vaikka Nuuksiota varten ei ole erityistä kilpailullista tavoitetta, niin on tapahtuma otettu vakavasti. Sekä yö- että päiväreittiä on karttatiedusteltu Internetin kuntoiluportaaleista nousujen ja haastavuuden suhteen. Lenkkejä on tehty hieman reippaammin, kuin tunnin cut-off -raja 6.7 km kierroksella vaatii ja vielä pieni lisäpaino juomaliivissä. Vastaavasti treenit on viety kilpailumaastoja vastaaviin paikkoihin. Alla esimerkiksi 25 km maastolenkki Saimaan rantaviivoja mukaillen.

Ruokolahdella Syväjärven lenkillä piti välillä laskeutua köysien kanssa vaikeimpia paikkoja. Syväjärven kiertämällä retkeilyreittiä noudattaen saa tehtyä myös hyvän 25 km maastolenkin. 

Pidemmillä 20-25km lenkeillä on huomannut hyvin progression harjoituksissa. Ensimmäisillä lenkeillä kävelin ylämäet ja välillä tasaisetkin. Nyt keskivauhti paranee samalla juoksuvauhdilla, kun enää juo suurimmissa ylämäissä ja muuten pitää rauhallista juoksurytmiä. Seuraavana askeleena on palautua aiemmista harjoituksista ja nostaa helppoa juoksuvauhtia. Hyvä juoksuvauhti sallii pidemmät kävelypätkät tulevalla maastoultralla, vaikka kilometrejä ei voi juostakaan varastoon.

Tulevissa treeneissä pitää vielä juosta pitkä lenkki kierroksina tunnin välein lähtien, suunnitella energiatankkaus, sillä kilpailu tulee kestämään n. 15 tuntia ja valita sopivat varusteet. Ostin  jo alkuun itselleni Hoka One One seikkailusandaalit maastojuoksuun. Muutamat erilaiset kengät ja syyssateisiin ja viileään yöhön sopivat varusteet ovat vielä hankinnassa. Backyard Ultra on siitä haastava kilpailumuoto, että kierroksen jälkeen ihmettelyyn ei saa mennä aikaa, etenkään jos matkanteko alkaa olla vaikeaa. Kierroksen jälkeen on ensimmäisillä kierroksilla n. 10 min aikaa vaihtaa varusteita ja ladata liiviä energialla ja juomalla ja kilpailun edetessä ei enää ole välttämättä mahdollista pysähtyä kuin hetkeksi ottamaan ehkä viimeiset juomapullot.    

Kevät 2019

Vappu on vietetty ja päivitellään tännekin kevään tapahtumia. Alkuvuoden treenasin hyvin punttisalilla, josta edellisessä kirjoituksessa enemmän. Kevään viimeisissä jääkiekkopeleissä sain kiekon naamaan ja ainakin yhden murtuman. Ei onneksi kovin dramaattista, mutta kolme viikkoa piti ottaa rauhassa.

Oli hyvä suorittaa viimeiset kurssit, kun odotti murtuman paranemista. Viimeisillä kursseilla yritettiin hyödyntää opittua vapaasti projektimuodossa. Toisella kurssilla 3D-tulostettiin metallia tuomalla lämpöä hitsauslisäaineeseen laser-säteellä. Kaikkien yllätykseksi saatiin prosessi lähes toimimaan. Alla kuvassa taas toinen kurssi, jossa itse suunniteltiin ja hitsattiin ristiliitos suurlujuusmateriaaleista ja väsytettiin kuormituskehällä. Nyt enää diplomityö termisesti leikatun reunan väsymisestä valmiiksi, ja DI-tutkinto on suoritettu. Diplomityössä tosin paljastuu kokoajan uutta, kun ehtii tutkia enemmän. Oli myös hienoa nähdä miten oma kandityö toteutettiin todellisuudessa. Pikkukuvassa promokuva uudesta sisäseikkailupuistosta, joka on luonnon puiden sijasta rakennettu sisähallin kattoristikoihin.

Urheilullisesti kevät on ollut lähinnä pyöräilyä. Satun kanssa on ajettu 20-60 km lenkkejä. Itse pääosin vielä yksivaihteisella pyörällä. Vauhtia on tosin rajoittanut enemmän kunto, kuin välitykset. Alla kuvissa Vappuajelu perinteisellä Vehkataipaleen lenkillä, jossa reitistä löytyy mukavaa vaihtelua ja hyvää tietä n. 50 km. Viimeviikolla ajoin parisataa kilometriä. Muutama lepopäivä hyvien treenien päälle kasvattaa kuntoa heti ja kuvassa jo nauratti, vaikka oltiin lenkin loppupuolella.


Pitää yrittää saada juokseminen taas mukaan. Joensuu Nigth Runissa olen jo listoilla, mutta kesään olisi mukava saada hyviä välikoettelemuksia. Nyt olen aina välillä innostunut juoksemaan, mutta innostus on hiipunut lähes yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Suomessakin järjestetään tänävuonna backyard-ultra -tyyppinen kilpailu. Juoksemiseen voisi saada uutta intoa, jos tavoittelisi ainakin yön yli selviämistä.  Hyvä ja säännöllinen lenkkeilyrytmi ja myös pidempiä juoksu ja juoksu-kävely -lenkit, myös maastossa, ovat pakollisia, että voi tavoitella edes auringon nousuun asti kestävää suoritusta tunnin välein 6.7 km kierroksilla.

Näillä liikkeelle. Toivotaan blogin saavan taas päivitystä etenkin hyvistä urheilusuorituksista. Ollaan Satun kanssa mukana uudessa projektissa nimeltä XC Party. Meidän kirjoituksia ja kuvia saattaa löytää XC Partyn sosiaalisen median kanavista, www- ja Instagram-sivuilta pääosin. Kannattaa ottaa seurantaan.

Voimaa ja kestävyyttä

Marraskuun 17.-18. päivä juostiin Joensuu Night Run. Syksyllä tein kilpailuun täsmävalmistautumisen muutaman kuukauden harjoittelulla. Kilpailu lähtikin sujumaan hyvin. Olin kolme viikkoa ennen kilpailua juossut 25km reippaan lenkin, joten osasin odottaa alun menevän helposti ja mukavasti. Nakuttelin 5.20-5.40 kilometrejä suunnan vaihtoon asti.

Olin pohtinut rytmitystä kilpailuun. Päätin alussa juosta 20 minuuttia, ja sitten aloittaa 30-50m kävelyn huoltosuoralla 2-4 kierroksen välein ja suunnan vaihdossa kävellä koko kierroksen. Join järjestäjän urheilujuomaa saadakseni energiaa ja 2h juoksemisen jälkeen hiilihydraatti/proteiini palautusjuoman. Kolmessa tunnissa kasassa oli 33km ja kaikki oli mennyt hyvin.

Join BCAA-juoman ja kävelin kierroksen kolmen tunnin kohdalla ja kohta ongelmat alkoivat. Maha oli 37km jälkeen kipeä koko loppumatkan ja päätin lopettaa kun ultrajuoksuun vaadittava 50km tulee täyteen. Loppumatkalle sattui sitten pidempiä kävelypätkiä, mutta myös muutamia hyviä kierroksia. Voitin vielä kilpailun palautekyselystä osallistumisen seuraavalle vuodelle. Täytyy ehdottomasti valmistautua paremmin nauttiakseen mukavammasta kokemuksesta. Ultrasisu on kolmen kerran perusteella järjestänyt erittäin hienon kilpailun ja suosittelen kaikille.

Kuva: Petteri Jokela

Palauduin Yöjuoksun koitoksista sopivasti joululomalle. Treenattiin Kuopio-hallissa pakkasien takia. Perinteisesti jouluaattona on juostu pitkälenkki, mutta tänävuonna siirrettiin aatonaattoon hallin aukiolojen takia. Juostiin Satun kanssa Reipas 15km alle ja triathlonistit yllyttivät 5km vetoon osana heidän harjoitustaan, ja siitähän innostuttiin heti.

Juoksin 5km 22 minuuttiin, missä juoksin Satun mukana viimeisen kilometrin - eli omalle tasolle lähes maksimaalisesti. Tämän jälkeen viimeiset 5km treeniä oli jaksamista enää hajakilometreihin, jotka laskivat keskivauhtia. Joulu meni palautellessa, kunnes taas halli aukesi. Haimme vauhtia ja kotrastia pitkiin lenkkeihin 10 x 400m vedoilla.
 

Uuden vuoden jälkeen alkoi kuntosalijakso kohti kevättä. Itse olen pyrkinyt juoksemaan matolla ennen jokaista treeniä vähintään muutaman kilometrin ja pari parempaa juoksuharjoitusta kiihtyvillä vauhdeilla. Kahdeksassa kuukaudessa olen saanut n. 10kg painoa takaisin normaalille tasolle ja nyt syksystä asti jatkuneella hyvällä harjoittelulla voimatason takaisin.

Urheilullisia tavoitteita en ole asettanut. Pyrin treenaamaan monipuolisesti ja parantamaan kestävyyttä, voimaa ja nopeutta. Monipuolisesti treenaamalla pystyy osallistumaan ultrajuoksuihin, maratoneille tai ratamatkoilla, kunhan muistaa kilpailla omaksi ilokseen, eikä huipputuloksia varten.

Kaudesta 2018 kauteen 2019

Vuosi 2018 pääsi vaihtumaan jo pari viikkoa sitten. Työn alla on ollut kirjoittaa muutama sana menneestä vuodesta ja kääntää katse tulevaan. Asetin vuosi sitten kuluneelle vuodelle pitkän listan tavoitteita, joista osa toteutui, osa ei. Uudelle vuodelle on myös asetettu jo muutamia tavoitteita, mutta osa suunnitelmista on vielä auki.

Tärkein tavoite viime vuodelle oli 12 h nuorten maailmanennätys. Se jäi saavuttamatta, mutta olen tyytyväinen, kuinka lähelle kuitenkin pääsin. Tulokseni 124,5 km oli 6 km parempi kuin edellisenä vuonna, ja pidän kyseistä kilpailua vuoden onnistuneimpana. Valmistautuminen kisaan oli hankala erilaisten sairastelujen sekä palautumisvaikeuksien takia. Pitkään harkitsin myös 6 h juoksuun osallistumista, mutta onneksi tein oikean päätöksen.

Toinen tavoite oli 100 km MM-kisat tai SM-maraton. Pääsin mukaan MM-joukkueeseen, jonka myötä yksi suuri haave toteutui. Itse kisa meni täysin penkin alle kisa-aamuna alkaneiden vatsavaivojen takia. Tulin kuitenkin maaliin, reissu oli multa osin onnistunut ja pääsin näkemään, miten ultrajuoksun arvokisat toimii, joten ei voi varmaan kuin olla suhteellisen tyytyväinen. Ensi vuonna kisataan Hollannissa. Toivottavasti olen mukana ja pystyn parantamaan toista tuntia tämänvuotista tulosta.

Kolmas tavoite oli 6 h juoksun Suomen ennätys. Sen sain toteutettua Joensuu Night Runilla 12 h väliaikana. Tulos oli 67 km. 6 h tulosta haluan vielä päästä parantamaan kisasssa, joka kestää vain sen 6 h.

Neljäs ja viides tavoite (Kalevan kisojen 10 000 m ja SM-maanteiden pistesija) jäivät toteuttamatta koko kevään kestäneen sairastelun jälkeen. SM-maanteiden aikaan olin kuumeessa. Kalevan kisoja varten en olisi ehtinyt kaivaa kuntoa esiin riittävän aikaisin ja lisäksi Suomi-juoksun 60 km oli samana viikonloppuna. 60 km palveli enemmän MM-kisoihin valmistautumista.

Viimeinen tavoite oli lihaskunnon parantaminen. Se onnistui ainakin jossain määrin. Alla tämän vuotinen sekä viime vuotinen jumppakuva. Esimerkiksi kyykyssä tulokset kaksinkertaistuivat vuodessa. Siitä en vielä tiedä, onko voimatasojen kasvusta mitään konkreettista hyötyä juoksuun, mutta tuskin suurta haittaakaan.

2018

2019

Kaiken kaikkiaan kausi 2018 ei ollut aivan sitä mitä odotin. Olin suunnitellut pistväni urheiluun nyt kaiken, mutta todellisuudessa vähintään kolmannes vuodesta meni sairastaessa tai sairaukista toipuessa. Treenikilometrejä sain kuitenkin kasaan ennätysmäärän, aika tarkalleen 4000 km. Uskon, että kaikki työ, mitä tämän touhun eteen tuli tehtyä, ei ehtinyt näkyä kilpailutuloksissa.

Kauden 2019 tavoitteena on ensinnäkin koittaa pysyä terveenä, vaikka siihen ei itse välttämättä voikaan vaikuttaa. Tarkoituksena on käyttää alkuvuosi vauhtireservin nostamiseen, jotta ultratulosten merkittävä parantaminen on mahdollista. Motivaattoriksi vauhdin parantamiselle olen asettanut osallistumisen Kalevan kisojen kympille. Edes ultratulokset eivät enää parane puuroutuneella harjoittelulla, jossa juostaan tasaista vauhtia ja ollaan aina väsyneitä. Uskon, että paremmalla harjoittelun rytmittämisellä tulokset lähtevät kohenemaan. Ohessa perus treeniviikko tammikuulta:

Ma 15 km pk, noin 5 min/km
Ti  ver + 5x1000 m /2min 3.55->3.25 + ver
Ke 25 km pk, 4.45min/km
To Voimatreeni 2h
Pe Kevyt 10 km
La 5 km ver + kiihtyvä 10 km 4.30->3.50 + 5 km ver
Su 30 km
Yht 110 km

Kuten ohjelmasta näkyy, alkuvuoden teemana on ollut panostaa kahteen vauhtikestävyystreeniin viikossa, pitää pitkät lenkit kohtuullisen pituisina ja välttää väsyneitä roskakilometrejä. Tällä taktiikalla olisi tarkoitus mennä kohti kevään kisakautta, joka alkaa näillä näkymin huhtikuussa Vuoksen lenkillä ja SM-puolikkaalla. Mikäli Kalevan kisa -projekti onnistuu, ultrista pysytään erossa elokuun alkuun saakka. Sen jälkeen on tarkoitus kohennella 100 km ja 12 h ennätyksiä.