Sivut

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Älä kiellä

Omalla treenirintamalla on hiljaista ja tekemiset tulevat käsitellyksi yhdessä lauseessa. Lepo, Lepo ja puolentunnin kävelylenkki. Lauantain suurin ponnistus oli kontata yläkertaan kuumeisena migreenin iskettyä. Olen kuitenkin luvannut, etteivät tarinat pääse loppumaan. Innokkaasti haastaessa eivät epäilyksetkään ole heränneet.

Helsingin Sanomien uutinen käsittelee lasten liikkumattomuutta. "Lapset liikkuvat yhä vähemmän, koska me aikuiset koko ajan kiellämme. Älä juokse! Älä pompi! Älä heitä! Ole hiljaa!" Kuulostaa jo melko absurdilta, että koulumatkapyöräily kielletään turvallisyysnäkökulmaan vedoten.

Sanon aina ylimääräisen varomisen olevan turhaa. Tätä ei pidä sekoittaa tyhmiin riskeihin. Tyhmät riskit ovat oikeasti vaarallisia. Ekaluokkalaisena ajoin pyörällä 2.5km koulumatkan eikä siihen liittynyt kenenkään mielestä riskejä. Kyllä minä mieleni pahoitin, kun ensilumi satoi ja sai kävellä 5km koulumatkoja jokaisena arkipäivänä. Käveleminen ei sentään ollut kiellettyä, vaikka monesti toivoin sen olleen.

Puhuimme kirjoittajien kesken lahjakkuuksista. Provoisoivasti voin sanoa, että minua ei ole koskaan kuvattu adjektiivilla lahjakas, ainakaan urheiluun liittyen. Kuitenkin koulun alkaessa poljin Imatra-Puumala- välin seitsemänvaihteisella Helkamalla. Aikaa ei otettu, mutta matkaa kertyy reippaat 70km. Siis siinä iässä, kun vanhemmat vievät nyt lapsiaan ensimmäisiä kertoja paikallisen urheiluseuran harjoituksiin leikkimään ja pelaamaan.

Kun neljävuotiaana sain apupyörät pois aloin käydä "lenkillä". Lenkit pitenivät ja lopulta sain puhelimen, jolla soittaa mikäli käy jotain odottamatonta enkä pääsekään ominavuin kotiin. Tärkeintä oli ettei kukaan kieltänyt, vaikka moni kauhisteli. Lopulta kahdeksanvuotiaana 100km tuli täyteen yhdellä pysähdyksellä, ja keskinopeuskin ilman pysähdyksiä ylitti 20km/h. Edelleen seitsemänvaihteisella.

Omaa lahjakkuuteni ei olekaan fyysistä perinteisessä mielessä. Lapsesta asti olen halunnut mennä pidemmälle ja kovempaa. Tärkein ominaisuus matkalla kohti tavoitteita, ovatpa ne pieniä tai suuria, on ehdottomasti into. Kieltämällä innon saa varmimmin tapettua. Lieveilmiönä mukana tulee periksiantamattomuus, jota ilman elämä olisi toisinaan huomattavasti helpompaa. Onneksi kaikkea ei voi saada. Silloin muilla olisi merkittävä etumatka.

Säännöllisesti koheltaessa sattuu. Omalle kohdalle sattuneissa tapaturmissa pahemmilta henkilövahingoilta on vältytty. Vahinkojen mahdollisuus täytyy tiedostaa ja on käytettävä tervettä harkintaa. Ei kuitenkaan pelätä tai kielletä yrittämästä. Kieltäminen on pahinta mitä voi tehdä. Tällöin vielä jokaisen oma lahjakkuus saattaa jäädä huomaamatta.

Tunturi Boomerang 7v, takana kovaa käyttöä ja kilometrejä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti