Lauantaina juoksen ensimmäisen
kilpailun sitten syyskuisen Petroskoin alueottelun. Tunnelmat ovat
kaksijakoiset, toisaalta on kiva päästä kisaamaan ja testaamaan
kuntoaan, mutta toisaalta pelottaa startata jokseenkin
puolikuntoisena. Toisaalta en malta odottaa lauantaiaamua, toisaalta
tekisi mieli skipata koko kisa ja keskittyä vielä treenaamaan.
Päätökseni olen kuitenkin tehnyt juoksemisen suhteen, ja maaliin
olisi mielellään tarkoitus päästä.
Se, mitä kisalta odotan, on epäselvää.
Tämä siksi, että matkassa on vielä monta muuttujaa. Tiedän, että
kaiken osuessa kohdalleen voin juosta ihan kohtalaisen juoksun, mutta
edellytykset täydelliselle epäonnistumiselle ovat myös olemassa.
On toivottava ja uskottava parhaaseen ja pelättävä pahinta. Suurin
toive on, että olo ei olisi samanlainen kuin viimeisimmässä
startissa, jota ennen en pystynyt verkkaamaan 6min/km vauhtia.
Enempää en osaa/uskalla sanoa. Vajaan kolmen vuorokauden päästä
olen toivottavasti viisaampi tämän asian suhteen.
Matka takaisin lähtöviivalle ei ole ollut helppo, toivottavasti kuitenkin kaiken vaivan arvoinen. |
Kyllä se siitä.
VastaaPoista