Viime sunnuntaina auton keula osoitti
kohti Ristiinaa heti kukon laulun jälkeen. Kun ”viisaat”
keksivät muutaa piirinmestaruuskilpailut kolmen piirin yhteisiksi
aluemestaruuskilpailuiksi, kisamatkat kasvoivat liki kohtuuttomiksi.
Uudistus on myös osasyyllinen osallistujamäärien romahtamiseen.
Nytkin istuimme autossa muutaman kymmenen urheilijan kilpailun takia
likemmäs viisi tuntia.
Vaikka juoksu oli tuntunut hyvältä
viimeisen kuukauden aikana, Ristiinassa kisaverkka ei kulkenut. Jalat olivat jumissa
ja kipeät, en ollut varmaan vielä palautunut aiemmin viikolla
juoksemastani kovasta rataharjoituksesta. Nauroin, että olen kyllä
kunnonajoittamisen mestari, mitä tärkeämpi kisa, sen huonompi
päivä.
Kohta kaikki kolme kasin juoksijaa
asettuivat lähtöviivalle. Ennen lähtölaukausta lähettäjä vielä
muistutti, että takakaarteessa on moukarikisa menossa, muistakaa
väistää heittäjiä ja heittovälineitä. Juoksu lähti
liikkeelle. Kukaan ei halunnut vetää. Menin kärkeen ja vedin 780m.
Vauhti ei päätä huimannut eikä nipinnapin alle 2.30 aika
hurraahuutoja aiheuta. Mukaan kuitenkin tarttui aluemestaruus.
Kun viikkoa myöhemmin ei kisattu enää
alue- vaan Suomen mestaruuksista, viivalle asettui jo kolmen tytön
sijaan neljä. Olin ilmoittautunut sekä esteisiin että
tonnivitoselle, mutta päädyin juoksemaan pelkät esteet. Edelliset
esteenylitykset löytyvät kesäkuun puolelta, mutta kyllä homma
sujui vanhasta muistista. Juoksusta ei paljon kerrottavaa jäänyt.
Jokainen juoksi omaa tahtiaa kaukana toisista. Paransin kauden
parasta 21s, ja tyytyväinen pitää kai olla, vaikka ennätys onkin
vielä kaukana. Matkaa mitaliinkin jäi vain yksi esteen väli. Ensi
kesänä juoksen tällä matkalla Kalevan Kisoissa. Vuodessa ehtii
parantaa vielä paljon.
Tunnelma Savonlinnassa oli vähän
lattea, ehkä juuri vähäisen osanoton takia. Sunnuntaina pääsin
Kallen mukaan Lahteen 22v SM:iin. Siellä tunnelma tipahti vielä
pykälän verran alemmaksi. Tuntui, että kentällä ei juuri
tapahtunut, lajien välillä oli paljon tyhjää. Lisäksi selostus
jätti toivomisen varaa. Viidentonnin aikana jaettiin palkintoja,
eikä katsojille kerrottu edes montako kierrosta taivalta on
jäljellä. Kaikesta huolimatta oli oikein mukavaa istua koko päivä
aurinkoisessa katsomossa.
Vaikeasta kesästä huolimatta Kalle ei
halunnut jättää kisoja väliin. Miesten kasissa juoksijoita riitti
ainoastaan yhteen erään, ja Kalle lähti matkaan kauden paras
juoksu mielessään. Katsomosta katsottunu juoksu näytti oikein
hyvältä ja vauhdikkaalta, mutta kello ei ollut samaa mieltä.
Ennätys jäi liki 15s päähän ja ei auttanut kuin todeta, että
ainakin se on ohi ja nyt vaan kohti ensi kesää.
Viikonlopun aikana on tapahtunut
kovasti. Meistä tuli Lappeenrantalaisia. Asunto on oikein kiva ja
nyt kaikki alkaa olla laiteltu paikoilleen. Vielä on kaksi viikkoa
aikaa tutustua uuteen kotikaupunkiin ennen opiskelujen alkua. Eilen
illalla oli ohjelmassa ensimmäinen ”Lappeenrantasightseeing”.
Parituntisen seikkailun jälkeen totesin tykkääväni paikasta.
Etenkin satama oli hyvin kaunis.