perjantai 24. huhtikuuta 2015

Sissihavu

Kahden viikon kiinniolo on taas takana ja varusmiepalvelusta on jäljellä tasan kolmasosa, 55 päivää. Kun lähtö- ja tulopäivät lasketaan niin yhdestätoista päivästä kahdeksan oltiin metsässä. Hiienvaarassa ampumaharjoituksella, ja Onttolassa taitokilpailussa. Ampumaharjoitus meni mukavasti. Päivällä Jaster-pellit kaatuivat vauhdikkaissa ammunnoissa ja illalla nautittiin hyvällä hengellä puolijoukkueteltan lämmöstä. Tunnelmaa latisti vain kaksi päivää jatkunut sade.

Maanantaina varusteet olivat kuivaneet, ja rinkat pakattiin jälleen. Tiistaina aamupalalle mentiin suoraan ilman aamulenkkiä. Ruokalassa vallitsi syvä hiljaisuus ja harras tunnelma. Intin tähän asti raskain harjoitus olisi edessä, juuri mitään muuta kukaan ei tiennyt. Lähdin matkaan avoimin mielin Kuopion kenialaismailerin valmentaja-ukin ohje mielessä pää kylmänä. Aamupäivä alkoi ammunnoilla, viisi kohdistuslaukausta ja kymmenen laukauksen kilpasarja kolmen sekunnin näyttöihin 20cm halkaisijan tauluun 150m vallilta.

Tiesin jo ennen kohdistusta tähtäimen siirtyneen. Kohdistuslaukauksista vain kaksi oli taulussa, ja nekin aivan taulun reunalla. Tähtäimensiirtoavain taskusta ja periaatteella metsä löysää, kymppi kiristää puolitoista kierrosta, sekä vielä korkeussäätö. Kilpasarjassa rauhallisesti puristavia laukauksia ja tauluille. Neljä kymppiä ja yhdeksän osumaa. Täydellinen alku kilpailuun. Siitä päivä jatkui pienin siirtymin ja rastein. Iltapäivän puolella olimme Höytiäisen kanavan väärällä puolella.

Kuljimme kamavanrantaa kunnes tulimme ylityspaikalle... vesi oli kuulemma +6 asteista. Vaatteet pois ja tavarat rinkkaan. Rinkka kanavaan, mies perässä. Hengitys salpasi ensimmäisten hetkien aikana, mutta nopeasti toimintakyky palasi. Määrätietoisilla uintiliikkeillä kanavan yli. Toisella puolella varpaat olivat jäässä, mutta henki hyvä. Juuri kokemukset jäävät intistä mieleen, ja kannattaa yrittää tosissaan. Tosissaan tehdessään saa muistella hyvällä. Vielä lähdettiin viimeisille rasteille ja siirtymälle.

Illalla palattiin 300m ampumaradan katokseen, levitettiin trangiat ja makuupussit. Huolto ja lepo omaan tahtiin. Aamulla Metalli pärähti soimaan, volyymi tietysti yhdellätoista. Irti!, lähi kp mene!, 50m ampumavalli! kamat kasaan, rinkka selkään ja 250m juoksukilpailu helvetinkyytiä. Aamupala naamaan, josta uuden päivän koitoksiin. Lipiäinen, askel näyttää kevyeltä, miten olisi 10km kilpamarssi...? Ja taas mentiin, Joensuun lentokenttä myötäpäivään kiertäen seuraavalle rastipisteelle. Yritin juosta, mutta totesin, ettei juokseminen nopeuta matkantekoa yhtään, vaan lähinnä väsyttää.

Reippaasti kävelin ja ohitin ainakin 11 edellä sekalaisella porrastuksella lähtenyttä. Lentokentän päässä aloin keskittyä suunnistukseen. Poikkesin lumiselta tieltä metsään, jossa oli nopeampi kävellä ja käännyin oikeasta risteyksestä. Puoleentoista tuntiin rinkka selässä vajaa 10km. Välittömästi rastipisteellä alkoi suunnistuksen ajanotto, rinkka pois ja kartta käteen. Kysyi luonnetta lähteä juoksemaan heti, mutta mentävä oli. Rastit löytyivät nopeasti, mutta jalka ei enää liikkunut, uudet kumisaappaat hiertivät kantapäitä ja reidet olivat rinkan kantamisesta tyhjät. Jaksoin 5-6km suunnistuksesta juosta vain puolet, mutta aika oli kuitenkin kohtalainen 1h 15min.

Taistelija seikkailijanhatussaan
Tukeva Trangialounas ja taas kohti ampumaratoja, metsään en märissä vaatteissa vapaaehtoisesti jäänyt paikalleni. Vielä toiset ammunnat partiohiihto-tyylillä, kaikki neljä laikkaa alas, ja suunpielet korvia myöten hymyyn. Kello tuli 15 kun levitin makuupussin ja aloitin levon. Mitä nopeammin sitä nopeammin, moni tuli vasta illan puolella. 2200 lähdettiin uudestaan liikkeelle, yösuunnistukseen. 1:50 000 kartalla eksyin metsään, kaikki polut näyttivät samoilta. Pää kylmänä hoin taas mielessä. Puolenyönaikaan olin taas makuupussissa. Kukaan ei tiennyt lähdetäänkö yöllä vielä jatkamaan. Ei lähdetty.

Aamulla vielä viimeiset koitokset, pieni siirtymä, rasti ja kirjallinen koe. Kilpailulle ei meinannut näkyä loppua, vielä jatkettiin. Takaisin ampumaradoille ja ruokailemaan. Harjoituksen johtaja vitsaili vielä uudesta uintikeikasta. Useampi sydän jätti lyönnin välistä.. Kilpailu oli kuitenkin ohi ja matka jatkoi komppaniaan henkilökohtaista huoltoa varten.

Torstaina päivällä muutamankymmenen rastin, reilu 40km siirtymisen, ja kahden yön jälkeen tulokset julkaistiin. Voitin. Olin saanut kaikilta rasteilta tasaisesti hyviä pisteitä, syönyt hyvin ja rasitituksesta huolimatta pysynyt virkeänä. Kyllä tuntui hyvältä vastaanottaa onnitteluja. Nimi kaiverretaan seinälle kotiutuessa. Tähänastisen varusmiespalveluksen parhaat päivät. Päästiin oikeasti toiminnan makuun, hyvä tekemisen meininki ja oli täysin vastuussa omasta toiminnastaan - rasteilla, siirtymillä, huollettaessa ja levätessä.

Sissihavu lomatakin hihassa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti