sunnuntai 18. lokakuuta 2015

X-Run 2015

Perjantaiaamuna otimme suunnan kohti Imatraa.  Syksy oli tullut siihen pisteeseen, että viikonloppuna kisattaisiin perinteisesti X-Run. Kalle toimi kyseisessä kisassa jälkijuoksijana jo neljättä kertaa, minä toista. Kuten pari viikkoa sitten Hard runissa, nytkin matkana oli 23km.

Saavuimme lauantaiaamuna kisapaikalle yhdentoista jälkeen. Lasten sarjat olivat jo täysillä käynnissä. Tapahtuma oli houkutellut paikalle ilahduttavan määrän pieniä, osallistujia Mini X-Runilla oli pitkälti päälle sata. Lapset saivat maaliin tultuaan pussukka, joka näytti sisältävän ainakin kokis-tölkin. Kaikille jäi kisasta varmasti hyvä maku, ja toivottavasti osallistujia saapuu paikalle jatkossakin.

13 vuotiaat tytöt ja pojat lähdössä 2km matkalle
Kellon tullessa 12.30 syysaamun usva alkoi hälvetä ja aurinko tuli esiin. Kärkipään juoksijat asettuivat viivalle shortsit jalassa. Lähtölaukauksen pamahdettua odottelimme rauhassa, että koko kaksisataapäinen kilpailijajoukko alittaa lähtövaatteen. Matkaan lähdettiin hyvää vauhtia, kaikki juoksivat.

Oli kivaa juosta loistavassa säässä mukavalla reitillä. Ilmeisesti liiankin mukavaa. Pidimme jutellessamme vissiin niin pahaa ääntä, että viimeisenä matkaa taittava kilpailija pyysi laskemaan volyymia tai pitämään vähän välimatkaa. No, tuskin kisassa toisille kilpailijoillekaan sanotaan ole hiljaa, mutta tottakai kunnioitimme hänen päätöstään.

Matka taittui mukavasti ja puolentoista tunnin kuluttua aloimme tehdä lähtöä toiselle kierrokselle. Ehdimme juuri sopivasti kannustamaan Alisan maaliin hänen ollessa taittunut jo kaksi kertaa pidemmän matkan. Tällä kertaa emme joutuneet juoksemaan 23km peränpitäjää kiinni vaan saimme jatkaa matkaa saman juoksijan kanssa kuin ensimmäisellä ringillä.

Alisa tulee maaliin X-Run voittajana
Vauhti pysyi loppumatkan lähes muuttumattomana ja kohta olimmekin jo urakkamme suorittaneet. Maalissa meitä odotti talteen otetut makkarat, täytetty patonki ja urheilujuomaa enemmän kuin jaksoi juoda.

Jälkikärki lähdössä toiselle kierrokselle
Kaikille kilpailijoille ja toimitsijoille jaettiin kylpyläliput. Kiva päivä huipentui siis Rauhan kylpylässä, joka ei ihan odotuksia täyttänyt. Pukuhuonejärjestelyt eivät toimineet, palju ei ollut toiminnassa, saunassa tuli lämmin vaan, koska sai heittää niin kovasti löylyä, lasten saunassa oli kylmä ja siellä pyörivässä Mikki Hiiren kerhotalossa ei ollut ääniä.

Liikunnallinen viikonloppu saa tänään jatkoa. Aamulla kävimme jo kiertämässä 10km Vuoksen ympäri ja nyt istun jäähallissa katsomassa Kallen tuomarointia. Eiköhän sitä illalla vielä olo lenkki edessä. Menneellä viikolla molempien kilometrit ovat päässeet jo ihan kiitettävälle tasolle, 100km rajapyykki on lähellä.


maanantai 12. lokakuuta 2015

Pyöräilykausi

Parin viikon takainen Onnibuss-matkamme pitkine kävely- ja juoksuosuuksineen pisti paikat jumiin. Kovasta venyttelystä ja pilatesrullarullailusta huolimatta ei ollut toivoakaan, että saisi kämmenet, tai edes sormet, lattiaan. Muutaman päivän jälkeen tilanne normalisoitui. Vasemmanpuoleinen lonkankoukistaja jäi kuitenkin oikuttelemaan.

Alkuun lonkka oli vain jäykkä, seuraavaksi se alkoi temppuilla lenkillä. Liikkellelähtö kotipihasta tai vaikka liikennevaloista oli hankalaa. Sängystä nouseminen aamulla oli varsinaista taaperrusta. Toivoin, että vaiva katoaisi itsestään, kuten muutkin jumit. Kun parannusta ei alkanut viikkoon kuulua, totesin, että on yritettävä olla juoksematta.

Tiistaina juoksin vielä Talvijuoksun. Sen jälkeen en ole ottanut askeltakaan. Suunta on hyvä. Enää ei kiristä, aamuisin en muista koko asiaa ja ainoastaan yksittäiset "vihlaukset" muistuttavat asiasta kerran pari päivässä. Osasin ehkä kerrankin rauhoittaa ajoissa, ja ehkä pääsen jo lähipäivinä juoksentelemaan.

Juoksuton vajaa viikko on kulunut pääasiassa pyörän selässä. Valehtelisin, jos sanoisin, että kivaa on ollut. Pyöräilykelit loppuivat mielestäni siinä kaksi kuukautta sitten. On ikävää, kun joutuu pelkäämään sormien ja varpaiden jäätymisen puolesta. Kylmä viima, vastatuuli joka suuntaan, jäinen tihku ja loputon pimeys ovat myös kuuluneet lajiin kiinteästi. Lisäksi olen uudella paikkakunnalla jatkuvasti hukassa, tuntuu että jokainen opaste näyttää Pietariin ja vaikka olevinaan ajaisin aina samaa tietä, päädyn joka kerta eri paikkaan. No, jos nyt juoksisin väkisin, pyöräilykausi olisi edessä ennemmin tai myöhemmin. Eikä ne olosuhteet tästä ainakaan paranemaan päin ole.

Eilen sitten tuntui, että alkaa pyöräily riittää. Aamulla kävin kävelyllä syksyisellä pururadalla. Oli mukavaa ja kaunista, mutta ohi kirmailevat lenkkeilijät aiheuttivat kateudentunteita.


Iltapäivällä päätin lähteä koeajamaan Lappeenrannan uimahallin. Halli oli pieni ja kiva. Kuopion uimahallista poiketen täällä sai räpiköidä ihan yksin. Kuopiossa ei voi olla kuulematta koko kaupungin mummojen kuumimpia juoruja täpötäydelle vesijuoksuradalla. Altaassa oli osoitettu radat "Vyöjuoksijoille", joka terminä oli kovin häiritsevä, kyllä se on vesijuoksu, sekä "Liikuntarajoitteisille". Nauroin itsekseni, että kummallekkohan nyt kuulun. Vaikka moni valittaa, että aika vedessä kuluu kovin hitaasti, oma puolitoistatuntinen vierähti kuin siivillä.

Illalla olin laittanut kellon vahingossa tuntia liian aikeiseen soimaan, joten nyt löytyi pitkästä aikaa sopiva hetki Blogikin päivittelylle. Seuraavat viisi päivää menee toivoessa, että jalka on viikonloppuun mennessä kunnossa. Silloin olisi tarkoitus jatkaa jälkijuoksijan roolissa, tällä kertaa Imatran X-runissa ja matkana jälleen 23km. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

tiistai 6. lokakuuta 2015

Lappeenrannan talvijuoksu osa 1

Syksyn harjoituskausi on lähtenyt hyvin liikkeelle. Tänään tartuimme tilaisuuteen suorittaa lähtötasotesti Lappeenrannan talvijuoksussa. Kisassa oli mahdollisuus valita taipaleekseen joko 3km, 5km tai 7km. Ilman suurempia pohdintoja valitsimme molemmat keskipitkän matkan.

Sää oli vuodenajalle tyypillinen. Toppatakki oli aiheellista kaivaa kaapin periltä. Siitä huolimatta vielä ei kisa-asuksi valikoitunut pitkät trikoot, puolipitkillä pärjää aina nollakeleihin saakka. Kylmä viima kiusasi juoksijoita etenkin alkumatkasta. Peesailusta oli kovasti hyötyä, vaikka Kalle on sitä mieltä, ettei se maantiekisoihin kuulukaan.

Kellon tullessa 18.00, asettuivat juoksijat, joita paikalle oli kerääntynyt kiitettävästi viitisenkymmentä, lähtöviivalle. Heti lähtömerkin jälkeen pystyin huomaamaan pienen treenijumin vaikutuksen. Juoksun rentous oli hukassa, ja vauhti ei alussakaan päässyt oikein kiihtymään. Vähän väsyneet jalat pistivät vastaan eikä itsestään saanut irti aivan parhaalla mahdollisella tavalla.


Tyytyväinen on kuitenkin oltava. 5km mäkisessä maastossa eteni jokseenkin tasaisella vauhdilla ja ihan mukiinmenevään aikaan. Tuntuu, että taas on otettu askel tai parikin kohti parempaa tasoa. Kyseinen kisa toistuu läpi talven kuukauden välein, joten ensi kerralla on jälleen mahdollisuus pistää paremmaksi ja nähdä, onko syksyn treeni tehonnut.

Vaikka tapahtumasta jäi hyvä maku suuhun, pienenä miinuksena on Harapaisten juoksuherruuden jääminen Kallelle. Taitoin matkaa parikymmentä metriä perässä. Pitkällä ylämäkeen juostulla loppusuoralla ero kuitenkin moninkertaistui Kallen taistellessa myös Lipiäistenmestaruudesta.

Kallekin oli suoritukseensa tyytyväinen. Kisa oli tiukkaa kamppailua ja siitä jäi kaikin puolin hyvä mieli. Tästä on hyvä jatkaa syksyä ja treenejä eteenpäin.

Tulokset

maanantai 28. syyskuuta 2015

Maksimireissu minimibudjetilla

Kuukausi sitten alettiin suunnitella syyslomaretkeä. Muutaman puhelinsoiton jälkeen maksettiin jo Onnibus-liput torstai aamusta sunnuntai yöhön. Keskiviikkoiltana pakattiin reput, ja torstaina tukevan aamupalan jälkeen lähdettiin Lappeenrannan bussiasemalta Helsinkiin, suureen maailmaan. Heti Kampissa todettiin maailman olevan kuitenkin pieni, nähtiin tuttuja kestävyysjuoksijoiden pyhiinvaellusmatkalla Lidingöön.

Kampissa ostettiin välipalaa. Nyt jatkettiin jalan. Suunnistin meidät pois keskustasta Lauttasaareen, siltojen yli ja suuryritysten konttoreiden ohi Tapiolaan. Tapiolassa lähdettiin Taikan matkaan. Oopperan kummitus myytiin loppuun Cheekin jäähallikiertuetta nopeammin, ei saatu lippuja. Haltioituneina kuuntelimme Taikan versioita laulutunnilla - My angel of music. 

Matkaa oli vielä jäljellä. Kahdenkymmenen kilometrin jälkeen oltiin perillä. Hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa. Melkein kuin olisi ollut kotona. WiFi yhdistyi automaattisesti. Sitä on onnellisuus. 


Matkan oli kuitenkin jatkuttava. Päätimme kävellä Rantaraittia Westendin läpi. Muutaman kilometrin koukkaus ei enää matkassa tuntuisi. Talot ja puutarhat ovat uskomattomia. Arkkitehdin piirtämiä kivitaloa viimeisenpäälle kivipuutarhoineen. Matka taittui nopeasti. Etelässä oli vielä yli 20 astetta lämmintä ja täysi kesä. Pienessä kiireessä ei muistanut 16km matkalla juoda riittävästi ja nestehukka iski.

Kuponkitalouden rattaat pyörivät Raxin-noutopöytään. Runsaat salaatit, paljon juomaa ja päälle muutama pala pitsaa. Kyllä tuli huono olo. Onneksi nukahdin bussiin ja heräsin Mikkelistä. Nestehukkaa ei tule koskaan vähätellä.


Lauantai aamuna reippailtiin Kuopiossa yliopistonrantaan. Vaihdettiin seikkailukengät, nahka Merrelit, lenkkitossuihin. Juoksimme Hard Runin jälkikärkenä. Vapautimme toimitsijat juomapisteiltä ja liikenteenohjauksesta. Kun 14km juoksijat kääntyivät takaisin, lähdettiin Satun kanssa raviin.

Gps-mittarissa vilkkui hyvin mäkisessä maastossa 4-6min/km ja puolentunnin juoksemisen jälkeen saavutimme viimeisen täyden 23km matkan kilpailijan. Ensimmäinen Hard Run oli ohi 2h 18min kilpailemisen jälkeen. Kaikki 67 juoksijaa olivat turvallisesti maalissa ja palkinnot jaettu.


Matkan pohjoisin piste saavutettiin Siilinjärvellä. Satu kävi kotona ja näki kavereitaan. Pyhäaamuna edessä oli enää paluumatka. Kuopiosta jälleen Onnibussiin, joka yllätykseksi menikin Jyväskylään. Mukava yllätys. Jyväskylässä ehdittiin pysähtyä kolme varttia ja ostaa suklaapatukka. Välipysähdyksen ja bussinvaihdon kautta jatkoimme takaisin Helsinkiin.

Helsingissä oli neljä tuntia hyvää aikaa, ensin kiertää kauppoja ja sitten katsoa nähtävyyksiä. Kyllä oli Satulle pieni maailmanloppu, kun XXL-urheilukaupan poisto DS-Racerit olivat numeron liian pienet. Siinä sitten mietittiin, että alkaisi olla nälkä. Ostettiin lindströminpihvejä. Katukivetyksellä ihmeteltiin Helsingin vilinää. Turnauskestävyys alkoi olla koetuksella. Oli kävelty reilut 50km ja juostu 25km.


Oli kiva tulla puhtaaseen kotiin. Neljään päivään liikuttiin n. 1200km. Vähempi ei Blogikaksikon syyslomaksi riitä. Maksimireissu minimibudjetilla. Neljäkymppiä koko reissu. Onnibus toimi kuin junan vessa. Toimitus suosittelee.



lauantai 19. syyskuuta 2015

Kuulumisia

Perinteinen syysflunssa otti viimeviikolla voimat pois. Tuhansia uusia ihmisiä tiiviisti. Kyllä tauti iskee, vaikka olisi parempi vastustuskyky. Arki yliopistolla on saatu rullaamaan. Ja myös rutiinit omaan kotiin ovat alkaneet muodostua.

Veistelin exel-taulukkoon karkeaa suunnitelmaa talven harjoittelusta, kun en lenkille kyennyt. Vanhalla hyvällä tavalla laadukasta ja monipuolista perusharjoittelua läpi talven. Määrä sopiva. Juoksukilometreiksi muunnettuna sadan molemmin puolin. Kun lumet tulevat aion kyllä hiihtää lenkin viikkoon.

Viimeviikolla sain myös uuden kannettavan tietokoneen. Tekniikan ostaminen on vaikeaa rajallisilla resursseilla. Internetistä muutaman vuoden vanha Dellin työkone. Huoletta voi heittää reppuun ja kantaa mukana. Kalliissa tietokoneessa ajatus kannettavuudesta on ristiriitainen, ei kehtaa enää ottaa reppuun.

Viikonlopuksi tulin Imatralle. Eilen myrsky iski, ei auttanut kuin lähteä kotiin. Tänään muurasin yhdeksänkymmentä Lakka-muurikiveä a 21kg. Hallarihommista jäähallille ja vielä huomenna uudestaan. Näin kustannetaan Harapaisen urheilukommuunin luxus-elämä ja gourmet keittiö.

Perjantaina huomasin unohtaneeni lompakon ja puhelimen Lappeenrantaan. Ei ennenkään tarvittu. Kyllä tekisi mieli sanoa, että nykyään tarvitaan. Pankistakaan ei saa enää rahaa, ja uudet yhteydenpitotavat ovat totuttaneet tavoitettavuuteen missä ja milloin tahansa.

Päivän suurin uutinen taitaa olla jo koko kestävyysurheiluväen tiedossa. Alisa on kunnossa, valmiina siirtymään rahakilpailuihin ja Eurosportille. 

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Ensimmäinen "oikea" yliopistoviikko

Miltä on näyttänyt minun ensimmäinen oikea yliopistoviikkoni? Kiirettä on pitänyt, kun päivät ovat täyttyneet opiskelusta, urheilusta sekä ylimääräisistä iltariennoista.

Maanantai

Aamulla oli kovin flunssainen olo. En saanut yöllä nukuttua. Onnenksi ensimmäinen luento alkoi vasta 10.15. Ennen koulua ehdimme käydä ostamassa Lidlistä pyörän pumpun. Täysillä renkailla oli hyvä lähteä yliopistoa kohti.

 Fysiikan ja matikan aloitusluennot eivät järkyttäneet pahasti, lukiotiedoilla pysyi ihan hyvin mukana. Liukenin fysiikan salista ennen puoltaväliä, syöminen alkoi kuulostaa kivemmalta ajatukselta. Pasta oli hyvää ja sain myös matikan harjoitukset laskettua. Iltapäivällä riitti käydä harjoituksissa näyttäytymässä, muuten olisin saanut viettää iltani koululla aina seitsämään asti.

Illalla jäi lenkit juoksematta. Olo oli liian sairas.

Tiistai

Huonosti nukuttu yö, herätys, puuron ja kahvinkeitto, pyörän selkään ja kouluun. Taas luistin fysiikan unettavan luennon. Samaan aikaan pidettävä venäjän kurssi on paljon mukavampi. Ruokala tarjoili maistuvaa parsakaalikeittoa hyvällä salaattipöydällä höystettynä. Iltapäivällä olin hukassa. Viidenteen kerrokseen olisi pitänyt päästä, mutta rappusia ei löytynyt mistään. Pienellä neuvonnalla löysin "salaoven" ja ehdin ajoissa teknisen laskennan harkkoihin.


Illalla käytiin jo tutuksi tullut lentokentän lenkki. Lentokentän ympäri kiertää 7,5km kivituhkatie. Olosuhteet ovat loistavat. Minulle tulee lenkistä joka kerta mileen etelänleireiltä otetut juoksukuvat. Ja ihan kuin etelässä, täälläkin törmää villieläimiin. Kesy citykettu seurasi pitkään juoksenteluamme. Flunssa oli jo parempaan päin ja reilun tunnin lenkki sujui asiallisesti.

Keskiviikko

Kouluun 8.15 ja kotiin 9.45, vähän on vielä ihmeellistä opiskelua, kun kaikki kurssit eivät ole vielä alkaneet. Yritin käydä lenkillä, mutta tauti oli ottanut takapakkia. Juoksimme kilometrin.

Iltapäivällä olin vaikean päätöksen edessä. Lähtisinkö matikan luennolle vaiko fuksisuunnistukseen. Fuksisuunnistus on yliopiston ensimmäisen vuoden opiskelijoille järjestytty tapahtuma, jossa kierretään erilaisia rasteja ja tutustutaan sekä kanssaopiskelijoihin että uuteen kotikaupunkiin. Aikani jahkailtua päädyin lähdin satamaan, joka toimi suunnistuksen lähtöpaikkana.

Kun 8 hengen joukkueet oli muodostettu, suunnistus saattoi alkaa. Meillä ei ollut karttoja, erilaiset rastit vaan tulivat vastaan haahuillessa. Rasteilla päästiin muun muassa kävelemään sokkoina, pelaamaan pelejä, vastaamaan kysymyksiin ja arvoituksiin sekä suorittamaan erilaisia tehtäviä.


Kun kaupungin rastit oli käyty, homma jatkui yliopistolla, jonne oli matkaa 8km. Suurin osa otti bussin, meidän ryhmämme tottakai käveli. Illan jo pimetessä mummot katsoivat säikkyinä, kun fuksihattuinen porukka marssi eteenpäin laulaen samalla killan laulua. Yliopiston rastit kävivät hurjemmiksi ja hauskemmiksi. Ehkä paras tehtävä oli raa'an muikun kuljettaminen suussa. Koneteekkarien rastilla vetäydyin suosiolla sometauolle, kuka eka alasti.

Täyteen ahdettu bussi lähti Skinnarilasta yhdentoista aikaa ja ennen puoltayötä olin jo tiukasti peiton alla.

Torstai

Normaali koulupäivä. Riisipuuro oli hyvää.


Luentojen jälkeen otettiin tutusti suunnasksi lentokenttä. 6x1km kulki mukavasti. Lenkin jälkeen olisi ollut ihanaa vetää yökkärit päälle, mutta pitkän harkinnan jälkeen päädyin kuitenkin lähtemään vielä yliopistolle fuksipromootioon.

Fuksipromootiossa heräsi kysymys, onko tässä taas mitään järkeä. Ehkä ei ollut, mutta kokemus oli varmasti ikimuistoinen. Ajatuksena tapahtumassa oli kastaa uuden opiskelijat. Kaste tapahtui jo pimenneenä iltana Saimaan rannalla killoittain. Noin 80 fuksia kävi kovin vähissä vaatteissa jonoon odottamaan vuoroaan. Maa oli jo turhan kylmä. Jokainen pääsi polvistumaan järveen, jossa luettiin vala toinen käsi opinto-oppaalla, opiskelijan raamatulla, toinen käsi killan logolla. Kasteen viimeisteli fuksivastaava heittämällä 10 litran sangollisen vettä fuksiparan niskaan.

Perjantai

Katsaus lukujärjestykseen kertoi, että ensimmäinen luento alkaa 14.15. Pitkien yöunien jälkeen ehti käydä vielä pururadalla juoksemassa kevyen lenkin.

Vaikka koulupäivä päättyi jo puoli neljän paikkeilla, vielä ei voinut lähteä kotiin. Illalla ohjelmassa olisi Saimaa Sunset festivaalit. Koska kotona ei mitään pätevää tekemistä ollut, kannatti jäädä tapahtuma katsomaan. Ajan kuluksi kävelimme kauppaan. Matkalla bongasin ankkalammen, josta 53 sorsaa taapersi meitä vastaan. Valitettavasti heille meillä ei ollut mitään tarjottavaa.


Festareista ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Musiikki ei ollut minun makuuni ja palelin kahdesta takista ja hanskoista huolimatta.


Lauantai

Lauantaina oli siivouspäivä. Pyykkäilyn jälkeen lähdin kauppaan. Neljä kauppaa kiersin, mutta siitä huolimatta papupurkki oli vääränlainen. Mukaan tarttui myös leivonta-aineet.


Päivä kului matikkaa ja fysiikka laskien sekä tottakai Ruotsiottelua seuraten.

Illalla jälleen kohti lentokenttää. Olo oli kovin väsynyt, mutta alkukankeuden jälkeen juoksu lähti sujumaan. Jostain treeniin löytyi ihmeellinen lento. Pitkä vk kulki paremmin kuin ehkä koskaan.

Sunnuntai

Heräsin aamulla yhdeksän aikaan perinteisesti naapurin musiikinkuunteluharrastukseen. Viikate soi niin, että omaa radiota on turha edes avata. Vähän meinasi ottaa päähän, mutta aamupalan sain silti syötyä. Oli aika valmistautua päivän harjoitukseen. Sunnuntai on luonnollisesti pitkän lenkin päivä ja tällä kertaa otin pyörän seuraksi.

Tarkituksena oli laajentaa reviiriä ja nähdä uusia paikkoja. Otin suuunnan kohti Luumäkeä. Homma ei kuitenkaan toiminut aivan toivotulla tavalla. Ensin hävisivät opasteet, sitten asfaltti ja lopulta koko tie, u-käännöksen paikka. Seuraavaksi näin Savitaipaleen opasteet. Muutin reittisuunnitelmaa -huonoin seurauksin. Kohta olin harhailemassa autojen seassa ja suunnitelma muuttui jälleen. Meinasin jo viedä pyörän pois ja tehdä lenkin juosten, mutta lähdin seuraamaan vielä Imatra-
opasteita.


Loppumatka sujui mukavasti kauniissa säässä ja hyvillä teillä. Konnunsuolla pidin rusinansyöntitauon ja jatkoin kotiin. Ajoin 100km pääsemättä oikeastaan yhtään mihinkään. Tosi järkevää.

Pyöräilyn jälkeen kelpasi saada ruokaa nenän eteen ja laittaa Ruotsiottelu pyörimään.

Illan kruunasi ensimmäistä kertaa itse leivotut korvapuustit.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Foodcorner

Harapaisen urheilukommuunissa on tietenkin syöty - kovasti. On aika kurkata keittiöön. Koska meillä ei ole punaviiniä dekantoitumassa, tai edes täytä kehonrakentajien mittoja, Foodcorner ole videomuodossa Youtube-julkaisualustalla. Älypuhelinaikana on kuitenkin tarkkaa dokumenttiä jaettavaksi.

Ruuanvalmistuksen tärkeintä on tietysti raaka-aineiden ostaminen. Blogikaksikko on suosinut helppoja, yksinkertaisia ja tietysti hyvää vahvasti hinnalla painotettua laatusuhdetta. Opintotuesta ruuanlaittoon jää pyöreät neljä euroa päivässä. Päästäänkö sillä kuuhun?

Uutisvälineissä kinataan mikä ruokakauppa on halvin. Olen ostanut lähes kaiken ruuan Raja-Marketista. Mitä ei Raja-Marketista ole löytynyt, on täydennetty lidlistä samassa rakennuksesa tai Prismasta vierestä. Meillä on kaapissa 2kg säkki riisiä, 0.8e/kg, ja makaronia pusseittain, 0.40e/kg. Viikko sitten ostimme Raja-Marketista 1.2kg metwurstin kantapaloja, 6e koko rasia. Viimeeksi ostin 3 litraa punaista maitoa, 0.5e/tölkki. Myös kokolihaa ja muita lihavalmisteita on ostettu punaisilla hintalapuilla.

Lihapitoisuus 117%
Metwurstista on tehty wokki-tyyppistä ruokaa. Kesäkurpitsaa, paprikaa, sipulia ja monesti mausteeksi vielä tuoreita herkkusieniviipaleita. Riisi tai makaroni kattilassa kiehumaan, ja sipuli pannulle, perään kesäkurpitsaa ja lopuksi metwurstisuikeet. Myös liikennevalopussi pakastimesta toimii, keittämisen loppuvaiheessa lisäten.

Maustamisessa on käytetty tavallista ruokakermaa, viisipippuria, ja maun mukaan makeaa chilikastiketta. Metwurstin paras ominaisuus on säilyminen jääkaappilämpötilassa. Kaupan suuret pakkaukset eivät haittaa. Kyllä tulee jauheliha kalliiksi, kun myynnissä on vain 400g paketteja, ja siitä suurempia. Vaikka ruokaa syödään paljon, ei tämä mikään suurtalous ole.

Hämmentäjät keittiössä
Pyhän kokoliharuoka, 2.00e
Tänään käytettiin metwursti loppuun, 1,10e 
Yliopistolla on panostettu erityisesti salaattipöytään. Periaatepäätöksen mukaisesti kasviksia käytetään ruokaan kotona, mutta erityistä salaattia ei tehdä. Salaatti on ruuan kallein osa. Ylioppilastalolla hyvä perusruoka maidolla ilman rajoituksia maksaa 2.60e. Juju onkin salaattipöytä. On erilaisia salaatteja, raasteita, kurkkua, tomaattia, oliivia, suolakurkkua, herkkusientä, jalopenoja ja ananaksia vaihtelevasti. Lisäksi vielä levitteet ja leipomon leivät.

Kyllä lounasta odottaa kuin maratoonari numerolapun kiinnitystä. Ja ravintolasta poistuu tyytyväinenä, monesti tulee vielä santsikierros otettua. Koko rahalla. Ruokalistojen mukaan toisinaan on sylty myös Sodexon pääravintolassa hieman rajoitettua, mutta silti hyvää ruokaa, 1.81e opiskelijanaamalta.


Ylioppilastalon lihapadat, 2.60e ja 2.20e
Ruuanlaitto on sujunyt hyvässä yhteisymmärryksessä Gourmet-keittiössä. Paremmissa keittiöissä ruoka valmistetaan hellalla, mikro-aaltouuni on kerettiläisyyttä, sitä ei ole edes kaivattu. Ruutupaperin kulmaan on ruuanvalmistuksen yhteydessä laskettu mitä ruoka maksaa. Euron annos on hyvä, ja puolentoistaeuron erinomainen. Tämä vaatii tietysti tarkkaavaisuutta ruokakaupassa.

Aamupalaksi on monesti syöty puuroa tai mysliä. Illalla edellisten seuraksi on paistettu kananmunia. Mielestäni Harapaisen harjoittelukommuunissa on syöty hyvin, paremmin kuin monissa perheissä puolet, jopa kaksi kertaa kalliimmalla. Kuitenkaan ruuan maku ja terveellisyys edustaa Blogin tinkimätöntä asennetta.

-Kalle