Poikkeus sääntöön!

Avasin ratakauden tänään Parikkalan tonnilla. Uusi Tacklan kisapaita ensimmäistä kertaa päälle. Aitoa eurooppalaista käsityötä suoraan Virosta! Tuntia ennen kisoja Harjulinnankentällä ei vielä ollut ketään. Rennolla fiiliksellä kuitenkin verryttelemään. Ennen aukivetoja varmistettiin aikataulu ja kiinnitettiin rintaan suoraan painosta tulleet numerot.

Suurin osa viivalle tulleista oli paikallisia alle 15v junioreita. Kun rivi ei enää mahtunut radalle, sanoin perässäni olevan hyvä paikka. En jäisi alle esteeksi. Veli lähti reipaasti liikkeelle ja otin paikkani kärjessä vasta 200m täyttyessä. Juoksu tuntui alusta asti mukavalta. Oli tarkoitus juosta kiihtyvällä vauhdilla ja toisella kierroksella pitikin pidätellä, jotta viimeiselle kierrokselle jäisi kiristettävää.

Viimeiselle kierrokselle lähtiessä annoin mennä hymy huulilla. Vauhti kiihtyi aina loppusuoralle asti. Kellot käsiajalla pysähtyivät aikaan 2.47,3, eli viimeinen kierros vei enää 64s. Kun missään muualla ei vielä ole tonnin kilpailua juostu, on minun nimissä nyt KKK, kauden kotimainen kärkitulos ;). Kisan jälkeen lehtihaastattelussa sain hyvin mielin sanoa ensimmäisen kilpailun olleen hyvä. Perinteisesti ensimmäinen kilpailu on ollut vaikea, tytötkin ovat juosseet kovempaa.

Parinkymmenen minuutin palautuksen jälkeen juoksin vielä 2x200m kovaa. Jalat olivat jo hyvin palautuneet. Todellakin pääsen 800m kisarytmiin, ei mitään ongelmaa. Marskin kisat 4.6. tulevat olemaan ensimmäinen mittari todellisesta kisakunnosta kasilla. Pyhänä juoksin jo lupaavan NK (1500m) harjoituksen.

Aamupäivällä kävimme moottoripyöräkaupoilla. Puuttuu enää polkupyörä. Saa tarjota n. 180cm lyhytjalkaiselle sopivaa maantiepyörää tai cyclocrossia, hyväkuntoiset huomioidaan. Nyt hyvät lukijat on mahdollisuus ostaa Suomen halvin uuden tekniikan 4T-kevari; Rieju Marathon Pro Supermotard.

Huomisen ohjelmassa on kansallinen erotuomarikerhojen 30min juoksutesti. Saipan edustusjoukkueen kärki kerkesi kiertää rataa reippaan 7km edestä. VK-harjoituksena, mutta reippaasti enemmän on erotuomarin juostava.

Kesä tullee!

Ehkä uskomatonta mutta totta. Olen onnistunut löytämään jotain positiivista treenikiellosta. Olen oppinut arvostamaan sitä vapautta, jonka tauko on tuonnut mukanaan. Kun elämä ei pyöri treenien ympärillä, on paljon vapaampi tekemään muutakin. Ei sillä, että kestävyysjuoksu olisi jotenkin erityisen aikaavievä laji, mutta kuitenkin kun lenkillä on oltava aamulla sekä illalla, on vaikea lähteä minnekkään pitemmällä. Kyllä varmaan vaihtaisin vapauden vaikka heti takaisin treenaamiseksi, mutta ihan kivaa taitaa olla näinkin.

Viime viikonloppuna pääsin hyödyntämään ei-urheilijan vapauksiani. Lähdin lauantaina yhden aikaan bussilla Kuopioon, käytännössä päämäärättömästi, ja selvisin takaisin kotiin seuraavana iltana. Oli hauskaa. On kiva vaan lähteä jonnekkin reissaamaan, ja katsoa mitä sitä keksii. Ja nyt kun nämä reissut kerran ovat mahdollisia, päätimme kaverin kanssa varata kesäloman alusta vähintään viisi päivää aikaa ja lähteä seikkailulle, jonnekkin, ihan vaan ilman suurempia etukäteissuunnitelmia.

Kyllä vuoden viimeisestikin koeviikosta on selvittävä, kun aurinko paistaa nätisti!

Kuten edellisestä voi päätellä, ovat kesälomasuunnitelmat jo kovassa vauhdissa. Ainakin alkukesä menee enempiä juoksentelematta, joten jotain muuta on keksittävä. Tähän mennessä mieleen on juolahtanut jo jos jonkinlaista reissua sekä autokoulun aloittaminen. Korkea aika näitä on miettiä, sillä kesä on jo käytännössä alkanut. Vai mistä muusta kuin kesästä kertoo tämänpäiväinen vuoden viimeinen virallinen koulupäivä höystettynä +30 asteella sekä kolmella tunnilla urheilukentällä shortseissa ja topissa?

Jep, kesä on tullut, Siilinjärveltäkin löytää dyynejä..

Voin melkein väittää auringon paistavan konkreettisen paisteen lisäksi myös urheilulleni. Mikään ei ole mennyt ainakaan huonompaan suuntaan. Eilen oli ylivoimaisesti paras olo moneen kuukauteen, ja jalat tuntuivat kevyiltä. En malttanut olla juoksentelematta ylläolevista farkuista ja kumppareista huolimatta. Vielä ei kuitenkaan kannata liikaa intoilla, ja huomena suuntaankin taas lääkäriin. En kyllä oikeastaan tiedä edes miksi. Tai tiedän, mutta en tiedä, mitä uutta voin enää saada lääkäreiltä, joita olen hämmentänyt jo toistuvasti.

Urheilulliset esikuvat

Emme saavuttaneet yhteisymmärrystä millaisia ominaisuuksia vaaditaan urheilijalta, jotta häntä voi sanoa lajinsa kovimmaksi. Mielestäni puhtaasti tulokset eivät määritä urheilijan menestystä. Kasasin oman leikkimielisen idolilistan videoiden ja selityksen kera. Urheilijat saattavat tulla yllätyksenä.

Lista kasautui jo uransa ehtoopuolella olevista, lopettaneista tai edesmenneistä urheilijoista. Ajan kuluessa nykyiset huiput nousevat, mutteivät uran vielä jatkuessa lunasta paikkaansa.

Maurice ”Kansas Cannonbal” Greene -Pikajuoksu

Vanha kunnon lihaskimppu. Pitkään huipulla ja taistellut läpi pettymyksien. 52 kertaa sallituissa oloissa alle 10 sekunnin satanen. Kaikkien aikojen kovin pikajuoksija. Lähtöruudussa tanssijat eivät pääse edes lähelle. Vanhoilta ajoilta on säilynyt heikosti kuvamateriaalia.

Iloitsi aina voitostaan aidosti ja näytti kuka yksinkertaisesti on paras.

ForrestG -Kestävyysjuoksu, maraton

Tarvitseeko edes sanoa. Kova harjoittelija. Enemmän tahtoa kuin järkeä, mutta ansaitusti SM-mitali. Urheilu on miehelle elämäntapa. Ei välitä muista, tekee niin kuin tahtoo ja vielä omalla tyylillään. Videolla ForrestG selostaa pitkää lenkkiä. Tästä saa aina asenteen kohdalleen!  

Vauhtileikittelyä 2.45-3min/km palautukset sitä kolmeaminuuttia. Matkana on epämääräinen matka, kunto todennäköisesti riittää... 15min rypistykseen.

Marco ”Il Pirata” Pantani -Pyöräily, yhteiskilpailu/mäkimies

Kukaan ei ole ollut, tai tule olemaan Pantanin veroinen. Epäilyttävistä hematokriittiarvoistaan ja doping tuomioistaan huolimatta yksinkertaisesti mestari. Teki aina kaikkensa voittaakseen. Ei palkintorahojen vaan itsensä takia. Ei tarvitse selittää enempää.

Driven by passion. Pantani eli antaekseen kaikkensa Alpeille ja Pyreneille.

Ronnie O'Sullivan -Snooker

Snookerin uusi mestari. Ronnien pelejä on mielenkiintoinen seurata. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Yrittää lyöntejä, joita kukaan muu ei edes harkitsisi, ja vielä pussittaa nämä.

Ailahteleva ja samalla inhimillinen. Lähes voittamaton, mutta ei lyömätön. Vain kovimmat kilpailijat nousevat enää huippubrekin jälkeen. Helpotkin lyönnit alkavat mennä ohi, kun tietää O'Sullivanin olevan vastassa.

Luovutti ottelun epäonnistuttuaan helpossa lyönnissä. Juuri oikeanlaista, mestarin temperamenttiä. Kymppi juosten alle 37min.

Thomas Voeckler -Pyöräily

Kuminaama Voeckler yrittää, vaikka tietää epäonnistuvansa. Huippukunnossa taas tietää onnistuvansa. Tour de Francen kuningatar-etapilla 2012 tarjosi yhden unohtumattomimmista urheiluhetkistä koskaan voittaen etapin ylivoimaisesti ja samalla vuorten kuninkaan pilkkupaidan. Haluan joskus nostaa kädet samalla tavalla ilmaan voiton merkiksi hymyillen.

Ikuinen kakkonen. Taistellut usein ylivoimaisia vastustajia vastaan uskoen itseensä. Pyöräilijä, joka voittaa aina katsojien myötätunnon puolelleen periksiantamattomuudellaan ja iloisuudellaan.

Haile Gebreselassie – Kestävyysjuoksu, 10 000m

Haile oli Se juoksija, jota seurasin ja ihailin. Katsoin lähes jokaisen Kultaisen Liigan osakilpailun, eritoten kuinka Haile juoksee. Yleisurheilu ei ollut enää entisellään, kun nuorempi sukupolvi kiri ohi ja Liiga vaihtui timanttiseksi. Myöhemmin vielä maratonin ME.

Haile ei osaa lopettaa. Suuri yleisö vaatii "One more year Teemu", Haile sanoo itselleen vielä kerran...

Chris Pronger -Jääkiekko, NHL

Pitkä ja vaiheikas ura maailman kovimmassa jääkiekkosarjassa. Valittu sekä NHL:n parhaaksi puolustajaksi, sekä liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi. Ostettiin Anaheimiin Teemu Selänteen palkanalennuksella 2007 ja samana vuonna voittivat itse Stanley Cupin. Mestaruus olikin nälkäisen kaksikon ensimmäinen, ja viimeiseksi jäänyt.

Herrasmiespelaaja huolimatta yli tuhannesta jäähyminuutistaan. Puolusti itseään ja joukkuettaan aina tarpeen tullen, ei pelännyt heittää hanskojaan. Kapteeni Isolla C:llä, ei tarvitse edes kirjainta johtaakseen. Kaikki kuuntelevat häntä.

Prongerin lopettaminen kuvastaa hyvin maailman menoa. Arvot ovat pehmenneet, eivätkä rehdit, mutta suoraviivaiset ratkaisut ole enää hyväksyttäviä. Prongerin kaltaisia pelaajia ei enää koskaan synny.

Marco ”Super Sic” Simoncelli -Ratamoottoripyöräily, MotoGP

Legenda jo eläessään. Aina iloinen ja hyväntuulinen. Teki parhaansa, vaikkei koskaan saanut alleen parasta saatavilla olevaa kalustoa kuninkuusluokassa. Maailmanmestari 250cc-luokassa. Kuoli dramaattisesti rakastamansa urheilun parissa parhaan ystävän ajaessa hänen päänsä yli. Simoncellin kunniaksi ei pidetty hiljastai hetkeä vaan kaasutettiin kirkossa kilpamoottoripyörillä.

Aina iloinen ja omistautunut kuljettaja. Maailma on synkempi paikka SIC #58 puuttuessa lähtöruudukosta.

Lopun alku

Viimepäivät olen ollut niin kiireinen, etten ole blogia ehtinyt vilkaistakaan. Hyvät lukijat, olette vieraillee sivuillamme ahkerasti; nyt jo 10 000 kertaa. Kiitos.

Wanhanliiton punaisiin pukeutunut työmies uurasti keskiviikkona 12h, ja vielä eilen torstainakin täyden 8h päivän. Lopulta olimme pystyttäneet kuusimetriä korkean trapetsihyppytolpan, josta on tarkoitus hypätä 8m korkeudella roikkuvaan trapetsitankoon. Tervetuloa kokeilemaan uskallusta!

Ilta pimeni, ja vaihtui yöksi. Otin siis pikimiten suunnan Vuoksenrantaan vauhtikestävyyslenkkiä juoksemaan. Katuvalot olivat jo pimeinä, ja juoksija sukelsi yönmustaan ränniin. Yllätyksenä meno oli todella mukavaa täysin tyynellä Vuoksenrannalla. Ei tullut edes tuttuja vastaan. Päässä soi mukavan rullaavan askeleen tahdissa Iron Maidenin The Loneliness of The Longdistance Runner; Gotta win, gotta run till you drop, Keep the pace...

Torstaina tein ensimmäisen varsinaisen rataharjoituksen; 3x3x200m. Villiorina kevätlaitumella kirmasin treeniä hymy korvilla. Kello naputti vetoja 31s-28s väliin. Aina ensimmäisestä harjoituksesta lähtien siis pääsen kilpailuvauhtiin. Enää on keskityttävä pitämään vauhtia kaksi ratakierrosta.

Jo aiemmin tiistaina vielä maastoista kankeana juoksin 2x5x60m. Ensimmäinen sarja ylämäkeen ja toinen piikkareilla. Vielä viimeinenkin veto kellottui 7.8s parhaan ollessa 7.5s. Vauhtia piisaa. Ei kannata olla huolissaan, vaikka ensisilmäyksellä maastojen tuloslistalta löydyinkin väärästä päästä. Ilokseni näin kentälle mennessä vielä ForrestG:n vetämässä ylämäkivetoja sankarillisen valmennettavansa kanssa.

Tänään nautin viimeisen ehtoollisen kouluruokalassa. Lukio on nyt lakkiaispuhetta vaille valmis ja taputeltu. Kuulemma olen ansainnut puhujan roolin. Abivuonna kaikki muu oli lukemista hauskempaa. Ruoka tosin oli hyvää ja luokissa lämmintä, joten kannatti käydä muutama tunti päivässä näyttäytymässä.

Hauskinta on ollut, että oikeasti minua on arveltu ammattikoululaiseksi tarinoideni perusteella. Kalle istuttaa puita, rakentaa varastoja tai kiipeilee tikkailla. Jokatapauksessa koulu on nyt ilmeisen esimerkillisesti takana!

Kuulumisia näin toukokuun puolivälistä

Tänään sain vihdoin ”selityksen” siihen, mistä nyt kenkä puristaa, miksi ei juoksu kulje. Käydessäni koulun terveydenhoitajan vastaanotolla, sain kuulla varsin mielenkiintoisen teorian. Kaikki vaikeuteni ovat psyykkisiä, en oikeasti halua enää juosta, ja olen vain keksinyt kaikki ongelmat omasta päästäni välttyäkseni tältä kauhealta lajilta. Mmm, aivan. En halua juosta, mutta silti ravaan viikosta toiseen erilaisilla lääkäreillä, terveydenhoitajilla ja tutkimuksissa selvittääkseni, mikä on vialla. Ihan lääkärillä käynnin riemusta olen selvästi tätäkin tehnyt. En halua juosta, mutta silti jaksan yrittää päivästä toiseen, jos nyt en aina ihan konkreettisesti, niin ainakin ajatuksen tasolla. Näin se menee. No, hyvää se terkkari varmaan tarkoitti, ja itse varmaan vähän kärjistin hänen epäilyjään. Kuitenkin voin vannoa, ettei tuollaisen kuuleminen kuulosta kamalan kivalta. Liki tunnin tähän vierailuun käyttäneenä sain kuitenkin jälleen kerran uuden lääkärinajan, eikä terkkari päässyt edes hullun papereita myöntämään. Hyvin meni.

Mutta sitten vähän kivempia juttuja. Eilen siirryimme Siilinjärven Ponnistuksen treeneissä ensimmäistä kertaa ulos. Jee, selvä kesän merkki! Oli kiva päästä pitkästä aikaa urheilukentälle, varsinkin kun seurana oli kolme ryhmällistä iloisia 3-6-vuotiaita ”Termiittejä”. 2,5h kentällä vierähti, ja hauskaa oli, eikä ketään juurikaan haitannut, että ajoittain vettä tuli aivan kaatamalla. Kuten kuvasta näkyy, pääsin itsekin osallistumaan huikealle temppuradalle. Ei kai se väärin oo, jos välillä vähän lapsettaa?

Pakko vielä mainita sunnuntaisista SM-maastoista. Hienot kisat olivat. Radalla oli juoksijaa käytännössä tauotta yhdestätoista neljään asti. Sää oli hyvä ja reitin voi sanoa suosineen katsojia. Reissu oli kisaturistinkin näkökulmasta rankka. Kello soi aamulla kuuden jälkeen ja näytti kotiin palatessa iltayhdeksää.

Puhelimen kameraan tallentui pätkä yhdestä kisojen kovatasoisimmasta ja osallistujarikkaimmasta sarjasta. Kovaa mentiin, ja letka venyi pitkäksi, mutta maastojen luonteeseen kuuluen käytännössä kukaan ei joutunut taittamaan matkaa yksinään. Eli tässä 17-vuotiaat pojat noin kilometrin verran juosseena:

SM-Maastot Lempäälä

Tänään Lempäälässä kisattiin maastojuoksun suomenmestaruuksista. Kilpailijoita oli ilahduttavan paljon, yhteensä reippaat kahdeksansataa. Aamulla peloteltiin Tampereella satavan vettä jo kaatamalla, mutta ensimmäiset pisarat kisapaikalla tulivat vasta viimeisen lähdön aikana. Sää suosi urheilukansaa. Kuten alta näkyy M19 6km lähdössä saatiin joukkoa venyttää koko lähtökaaren leveydelle. Viisikymmentä lähti matkalle ja 48 saapui maaliin.

Imatralta tuli partio tarkkailemaan, ja ottamaan oppia kisajärjestelyistä ensivuotta varten. Kisajärjestäjät ottivat meidät avosylin vastaan, ja luokittelivat meidät VIP-vieraiksi. Kyllä oli ylevää syödä vip-kisamakkaraa. Kilpailujen lopuksi kuvainnollisesti viestikapulana järjestelyvastuu ojennettiin yleisön silmien alla Imatran Urheilijoille. SM-maastot kilpaillaan siis 2015 Imatralla.

Lähdin hyvällä fiiliksellä kisaamaan. Juoksu on luonnistunut viimeisen puolitoistaviikkoa kohtuullisesti, jopa hyvin. Tiesin, ettei näissä kisoissa kannata ottaa paineita. Omalla juoksulla ahdistaa itsensä tiukalle, ja nauttii parhaansa mukaan. Liikkeelle lähdettiin taas reippaasti. Ensimmäinen tonni kellotettiin mäen päällä 3.32. Vaikka vauhti on selvästi liian kovaa, on porukan mukaan lähdettävä.

Ensimmäinen kierros meni todella mukavasti, vaikkakin olin omaksunut peräpään valvojan roolin jo lähtökiihdytyksen jälkeen. Pääsin juoksemaan kokoajan peesaten tai porukassa. Juoksu tuntui hyvälle, mutta vauhti tippui tasaisesti pysyen vielä toisenkin kierroksen hyvänä.

Kolmannelle kierrokselle oli jo raskas lähteä, ja se kestikin aivan liian kauvan, vaikkei mitään totaalista katkeamista tullutkaan. Loppuaika 22.49 tarkoittaa 3.48min/km tahtia, joka on selvästi juoksua (vrt. 4min/km raja juoksulle). Vaikkei maasto ollutkaan kovin raskasta vaikuttivat sata nousumetriä tietysti vauhtiin heikentävästi.

Kilpailun jälkeen vastasin klassiseen kysymykseen miten meni sanomalla, että niin hyvin kuin lähes 4min kärjestä jääneellä voi mennä. Vauhti on kuitenkin linjassaan aiempiin koitoksiin verrattaessa, varsinkin kun en ikinä ole maastossa loistanut. Tietysti lukuunottamatta P9-sarjan piirinmestaruutta.

Kokonaisuutena jäi hyvä maku suuhun. Waterloomainen huhtikuu tuntuu jääneen taakse, ja on hyvä jatkaa rataharjoittelukaudelle taas paremmista lähtökohdista kuin aiempina vuosina. Sain tutuilta ja vähän tuntemattomammiltakin todella hyvää kannustusta jopa omalla nimelläni useammassa paikassa, vaikka kärki oli ohittanut katsojat jo ajat sitten.

Ei pelkästään voitosta kamppaileminen ole tärkeää. Jokainen juoksija haluaa lopulta olla itseensä tyytyväinen. Toisille se tarkoittaa luonnostaan voittamista, kun taas osalle riittää hyvä tunne; kunhan itse tietää onnistuneensa. Kesällä lähden tiukasti voittamaan kilpailuja.

Joukkueena olimme viidensiä, tutut sanat; kaikki meitä huonommat joukkueet jäivät taas pois! Vaikka ero muihin joukkueisiin oli selkeä, niin oli hienoa nähdä seuran nimi tuloslistassa. Kuten saatiin huomata, niin ei ole mikään itsestäänselvyys saada kolmen juoksijan joukkuetta kisoihin.

Kun kisoista jäi hyvää kuvamateriaalia kiitos Satun, käytetään se hyödyksi:

Kisaturistina Lempäälään

Ensinnäkin voin kertoa saaneeni vihdoin verikokeiden tulokset. Lääkäri soitti eilen, ja puhelua voi  luonnehtia vähintään hämmentäväksi. Lääkäri kysyi, miten olen itse ajatellut edetä todeten, ettei oikein tiedä näistä asioista. Voivoi, mä en voi sulle nyt tässä puhelimessa lääkäriksi muuttua. Mitään mullistavuuksia ei testeistä paljastunut. Vanhaan infektioon viittaavat mykoplasman vasta-aineet olivat koholla, niin kuin olivat jo viime syksynä. Nykyisen infektion olemassaoloa ei kuitenkaan kuulemma voi täysin poissulkea. Lääkäri tarjosi kahden viikon antibioottikuuria, ihan näin varmuuden vuoksi. Kuurista seuraisi kuukauden liikuntakielto, joka ei sinänsä olisi suuri ongelma. Taukoa tulee kuitenkin taas joka tapauksessa. Minun ajatusmaailmaani ei vain oikein sovi vahvojen lääkkeiden popsiminen ihan vain huvin vuoksi. Vielä en ole päättänyt, mitä tämän asian kanssa teen.

Nyt kuitenkin asiasta toiseen. Tänä viikonloppuna vietetään jokakeväistä kestävyysjuoksun suurta juhlaa  Lempäälän SM-maastojen merkeissä. Tänään on paremmuuksia ratkottu perinteisesti lapsissa sekä veteraaneissa, huomena viivalle asettuvat mitalinkiilto silmissään niin nuoret kuin yleisenkin sarjan juoksijat. Kuten aina ennenkin, on huomena luvassa hienot kisat. Jos kaikki etukäteen ilmoittautuneet saapuisivat paikalle, kilpailijoiden määrä nousisi liki kahdeksaansataan, siis pelkästään huomenna, mikä on kestävyyjuoksusta puhuttaessa PALJON. Suurta osanottoa voi maastoissa selittää sillä,että juoksijoiden lisäksi paikalle saapuvat mm hiihtäjiä sekä suunnistajia. Eri lajien urheilijat sekä runsas osanotto nostaa näiden kisojen kiinnostavuutta. Tulosten etukäteisarvailu on huomattavasti esimerkiksi ratakisoja vaikeampaa. Vaikka en itse mikään maastojuoksija olekaan,ovat SM-maastot aina toukokuun ehdoton kohokohta.

Nähtyäni näitä Lempäälän kisapaikkakuvia alkoi kieltämättä vähän tehdä itselläänki mieli kisaamaan.

Minua ei luonnollisesti huomenna nähdä lappu rinnassa, mutta muuten minut voi kyllä kisapaikalta bongata. Olen aina kuvitellut, että hienojen SM-kisojen sivustaseuraajan rooli olisi liian kivulias, mutta ei. Odotan huomista enemmän kuin joulua lapsena. Näköjään osaansa tottuu, ja sen pystyy hyväksymään. Nyt juoksevat muut, minä juoksen sitten joskus toisten. Turha sitä on murehtia. Lisäksi on kiva olla paikalla pelkkänä kisaturistina. Voi keskittyä seuraamaan kisoja ja näkemään tuttuja ihan ilman oman suorituksen jännittämistä.
 

Ensimmäiset raportit Lempäälästä kantautuivat korviini tänään jo ennen puolta päivää. Kilpailureitti sai positiivistä palautetta helppoutensa sekä vaihtelevuutensa ansiosta. Reitti tuo mieleen kuulemma ennemmin maantie- kuin maastokisan. Muiltakaan osin en ole kuullut kisoista mitään pahaa sanomista. Aurinko on pilkistellyt pilvien lomasta juoksijoiden riemuksi, musiikki soinut sekä järjestelyt ovat toimineet täsmällisesti. Huomista voi siis näilläkin perusteilla odottaa innolla.

 

Vaikka allekirjoittanut ei siis huomenna starttaa, riittää tämän blogin sisällä siltikin jännitettävää. Kisapaikalta kuuluneiden,varmasti paikkaansa pitävien huhujen mukaan Kalle on innokkaana urheilijana käynyt varmistamassa osanottonsa tänä aamuna yhdentoista aikaan, reilusti yli vuorokauden ennen starttia. Mikäs siinä, ompahan tässä ollut nyt ainakin aikaa keskittyä juoksuun, jossa voi sanoa olevan kovat panokset. Kaiken mennessä putkeen, on Imatran Urheilijoilla mahdollisuus nousta podiumille juokkuekilpailun johdosta. Toivotaan siis, että aurinko paistaa huomenna kuvainnollisesti kyseiselle joukkueelle sekä ihan kirjaimellisesti niin urheilijoiden kuin katsojienkin iloksi.

Toinen ei saa tänä viikonloppuna lappua rintaan laisinkaan, toisella se on ollut siinä jo vuorokauden ennen starttia..