Tie menestykseen on viitoitettu

Kuinka menestyvät urheilijat tai laajemmin ihmiset yleensä syntyvät?
Resepti on yksinkertainen.

Juhani Tamminen antaa kymmenen ohjetta:

1. Asenne ratkaisee
2. Opi antamaan vastoinkäymisille poikittaista mailaa
3. Keskity oleelliseen; 95:50
4. Ole valmis uhrauksiin
5. Treenaa perusasioita jokapäivä
6. Uskalla asettaa itsellesi tavoitteita
7. Herätä luottamusta
8. Usko itseesi ja omaan tekemiseesi
9. Älä tyydy olemaan hyvä, vaan pyri olemaan erinomainen
10. Voittaja ei koskaan luovuta

Jokaista em. ominaisuutta tarvitaan matkalla paremmaksi ja tällöin vain taivas on rajana. Toisaalta kaikki kymmenen kohtaa nivoutuvat yhteen. Lähtökohtaisesti on asetettava konkreettinen tavoite. Tavoite voi olla pitkällä aikajänteellä saavutettava, mutta tällöin on asetettava myös välitavotteita, joiden saavuttaminen palkitsee ja ruokkii nälkää tiellä suureen tavoitteeseen.

Seuraavana tulee asenne. Ole valmis uhrauksiin, äläkä tyydy olemaan vain hyvä. Matkan varrella moni sanoo, ettei ole mitään järkeä jatkaa. Sanovat, ettet ole tarpeeksi hyvä. Tarpeeksi hyvä kenelle, sinua arvostelevalle vai itsellesi? Tilanteessa ei voi tehdä muuta kuin luottaa itseensä ja jatkaa aina seuraavaan päivään pitäen tavoitteen kirkkaasti mielessä.

Matkalla on tehtävä uhrauksia. Moni mielihyvää tuottava asia jää väliin. Jälkeenpäin miettiessä riski on pieni. Voit tulla paremmaksi. Vaaditaan kuitenkin päivittäistä harjoittelua. Urheilussa mieluiten kaksi kertaa päivässä. Muutaman kerran viikossa on kaikenlisäksi mentävä epämukavuusalueelle.

Ei elämä yleensäkään ole aina kivaa. Eikä sen pidäkään olla. Tärkeintä on kuitenkin olla parkumatta elämän kovuutta ja annettava tarpeen tullen poikittaista mailaa. Mark Cavendish sanoi haastattelussa harjoittelevansa aina vain kovempaa, koska ei voi sietää häviämistä mies-miestä vastaan kamppailussa, kun häneltä kysyttiin mikä häntä motivoi. Jokaisen on löydettävä oma motivaationsa.

Low risk, high reward

Paikallislehden tekstiviestipalstalla oli annettua palautetta häiritsevästä harjoittelusta. Suomalaiset vaativat urheilumenestystä, mutta harjoittelu kuitenkin häiritsee elämää. Kun intoa riittää on annettava mennä. Vain silloin voi tulla paremmaksi.

Viime vuonna tein reippaat 600h töitä. Töitä joista nautin, jopa kun ulkona oli kolme astetta lämmintä,  aurinko oli laskenut, satoi vettä vaakatasossa ja työhanskat olivat märät. Vain nauttimalla omasta tekemisestään, oli kyse sitten töistä tai urheilusta, voi päästä hyviin tuloksiin. Tällöin itseään ei enää tarvitse houkutella, tekeminen on itsestäänselvyys.

Lukion ja urheilemisen lisäksi välillä meinasi väsyttää. Syksyllä ennen kirjoituksia päivät venyivät koulu-, työpäivän ja lenkin yhteisvaikutuksesta 12-14h mittaisiksi. Kotona ehti vain syödä, nukkua ja huoltaa varusteet. Jälkeenpäin en kuitenkaan vaihtaisi päivääkään.

Viimeviikko oli ensimmäinen lomaviikko sitten kevään. En enää edes muista tarkkaan. Lomaviikko siinä suhteessa, että kävin vain sopimassa lisää töitä. Toivottavasti olen kuitenkin oikealla tiellä matkalla paremmaksi. Luotan siihen.