Tänään on vauhtipäivä!

Kiireiden vuoksi en ole ehtinyt avata sanaista arkkuani. Yritän ottaa vahingon takaisin. Lomille pääsin viimeeksi kaksi viikkoa sitten, perjantaina 20.3. Lauantaille olin sopinut treenin juoksusuoralle. Verryttelemään piikkarit mukana ja perinteinen 3x5x50m kävelypalautuksin kennoihin. Ensimmäinen sarja meni totutellessa, sillä koko edeltävän viikon olimme kävelleet ja juosseet huopakumisaappaissa pitkin Onttolan kankaita. Viiteen päivään tuli varmasti 50-60km liikuntaa, pääpiirteittäin reppu tai kevennetty rinkka selässä.

Treenin on ajatus olla kiihtyvä. Ja niin myös oli. Viimeiseen sarjaan sidoin jo piikkarit jalkaan päättäen onnistuneen harjoituksen ennätysvetoon, 50m lentävä kahdeksan metrin vauhdilla 6.08. Pyhänä otin suunnan Tanhuvaaraan hakemaan nuorisoketjua alueleiriltä. Starttasin auton jo aamusta juostakseni pitkän lenkin porukan mukana. Parikymppinen mukavasti, ja lihapatojen ääreen. Kotona ehti enää pyörähtää.

Tanhuvaarassa lenkin jälkeen

Lähdin aikaisemmalla junalla Joensuuhun ehtiäkseni nukkua vielä hyvät unet ennen maastoharjoitusta. Juna oli tietenkin myöhässä, ja bussi oli mennyt... Otin karkean suunnan Onttolaan ja vajaan yhdeksän kilometrin jälkeen olin tallannut kasarmin portille. Melkoinen päivä - 250km autolla, 200km junalla, pitkä lenkki tv kevyt 20km ja kymppi kävellen komppaniaan.

Maanantaina pakattiin rinkat, ja tiistaina lastattiin kuorma-autot ja bussit matkalle kohti Hiienvaaran pudotuspaikkoja. Edessä oli kolmen yön pahamaineinen perusharjoitus. Jottei olisi ollut liian helppoa, niin oksennustautiepidemia niitti harjoitukseen osallistuvia. Taistelijapari lähti pois heti toisena aamuna. Tietenkin sain hänen ryhmäkohtaiset varusteet. Eli pakkasin rinkkaan antennipussin lisäksi radion.

Intissä monesti liioitellaan kantamuksia, mutta jokainen voi laskea paljonko rinkka painaa, kun kaikkien omien varusteiden, ruokien ja juomien jälkeen lisätään vielä vajaa 20kg ryhmäkohtainen varustus. Aseen ja tetsarin kanssa kannoin toisena päivänä 2/3 omasta painosta. Onneksi siirtymä ei ollut hyvin pitkä tai maasto vaikeaa. Kaatuessa edes kaverin avulla oli turhaa toivoa pääsevänsä ylös.

Toisenna yönä oli aivan järkyttävän kylmä. Oltiin jo reippaasti seuraavan vuorokauden puolella, ja teltassa oli toisilla hyvät tulet. Samalla kun sain makuupussin telttaan kuului vihollista ketunlenkillä. Kamat kasaan ja menoksi. Yöllä vielä uudestaan radio toimintakuntoon. Työsormikkaissa kasasin antennia vain pienen kuunsirpin valossa, lähetin viestin ja vastaanotin vielä toisen kuunteluajalla. Vihdoin pääsin makuupussiin, kylmään telttaan.

Kaminaa ei saatu enää koko yönä tulille. Aamuviideltä heräsin vartioon. Kaikki vaatteet päällä ja silti kylmissäni. Harjoituksen jälkeen säähavaintohistoriasta todettiin kahdenkymmenen asteen pakkasen olleen tosiasia. Kolmantena päivänä oli rauhallinen aamu. päivällä syötiin hyvin, ja suunniteltiin loppusiirtymää. Matkaan lähdettiin puoli kolmelta. Olin saanut rinkan painoa jaettua hieman ryhmän muille jäsenille. Kolmen ja puolentunnin hiihtämisen jälkeen pidettiin matkan ainoa tauko, kymmenen minuuttia. Rinkka selästä, vettä ja suolapähkinöitä.

Kyllä helpotti ja mies piristyi loppumatkaa varten. Pimeä alkoi tulla ja vauhti kiihtyi määränpään lähestyessä. Hiienvaaran käsitteeksi muodostuneet ojat vaikeuttivat matkantekoa suksilla. Pahimmillaan sadan metrin matkaan meni puolituntia ryhmän viidentoista kaatumisen ja sauvojen korjauksen jälkeen. Lopulta oltiin määränpäässä, ensimmäisenä ryhmänä noin kahdeksan aikaan illalla. Ryhmä huokaisi helpotuksesta, kun paikalle oli tehty valmiit polttopuut ja telttapaikat. Nopea huolto, teltta kasaan ja nukkumaan. Olimme jo puoli kymmenen nukkumassa, onneksi siirtymä sujui vauhdikkaasti, sillä muut ryhmät tulivat tunteja meidän jälkeemme, ja viimeiset olivat vasta 0300 nukkumassa yölle venyneen siirtymän jälkeen.

Aamulla kaikki tarkastettiin ja pakattiin ripeästi maseihin. Miehet kävelivät vielä muutaman kilometrin loppupuhutteluun ja oltiin valmiita teleporttaamaan takaisin Onttolaan. Perusharjoitus oli takana. Vielä kiinnioloviikonloppu, marssi ja ammunnat. Heti maanantaina uudestaan rinkan pakkaus ja tiestölle 12km verran. Kannoin loppumatkan telttaa ja ihmettelin taistelua telttanakista, muut kantoivat harjoituksella telttaa vuorotellen. Minulla oli vastaavanpainoinen radio kokoajan rinkassa. Matka kuitenkin eteni nopeasti ja kolmeen ja puoleentuntiin oltiin takaisin.

Kyllä maistui lihapiirakka sissimuonien jälkeen hyvältä

Maanantai-iltana kirottiin sääennustetta, sadetta ja tuulta koko tiistaipäväksi. Reppuun vaihtovaatetta ja lisäksi vielä varaksi lämmintä. Päälle laitoin vielä omat sadehousut ja windstopper-takin. Päivällä 300m ampumaradalla tuuli pääsi puhaltamaan esteettä ja valehtelematta 10m/s. Räntää ja vettä tuli vielä ajoittain vaakatasossa. Kolmen viikon ulkonaolo alkoi riittää. Eilen keskiviikkona pääsimme kuitenkin ansaituille ja pitkälle pääsiäislomalle. Nyt on lupa levätä ja herkutella!