Kisapäivä oli helteinen ja verrytellessä hakeutui automaattisesti varjoon. Lähtöviivalle asettuessa olo ei ollut loistava ja päällimmäinen ajatus oli että no katsotaan mitä tästä nyt tulee. Matka kuitenkin on pitkä ja jos vaikeudet alkavat jo alkumatkasta sekunteja kertyy loppuaikaan.
Juoksu lähti liikkeelle yllättävän pirteästi. Ensimmäinen kilometri taittui selkeästi tavoiteaikaa vikkelämmin. Tuntui helpolta, mutta en uskaltanut kiristää. Juoksu tuli tasaisen varmasti loppuun asti ja kello pysähtyi aikaan 11.46. Olin ja olen tyytyväinen ja uskon, että parantamisen varaa vielä on.
Lauantaina palasin Kotkaan jälleen saman tarkoituksen takia. Tällä kertaa sää oli edelliskerran vastakohta. Tuulta oli 11m/s ja vettä satoi kolmatta päivää putkeen. Lähdön lähestyessä ei enää tiennyt itkeä vaiko nauraa. Vesiesteessä vettä oli esteen molemmin puolin. Estejuoksu näissä olosuhteissa alkaa olla jo terveysriski. Kalle kävi harjaamassa vesiesteen ponnistuspaikalta veden pois. Olin kuitenkin päättänyt, että tänään juoksen ja juoksen maaliin asti, vaikka toiveelle juosta kauden paras sai heittää hyvästit.
Lähtöviivalle asettui kolme kylmissään olevaa tyttöä läpimärissä vaatteissa. Ensimmäinen kierros oli kamala. Tuuli oli kohmettanut jalat niin, että esteen ylitys tuntui liki mahdottomalta. Ihan kuin ei olisi ikinä hypännyt. Jouduin harkitsemaan leikin kesken jättämistä ihan vaan koska pelotti. Homma alkoi vähitellen sujumaan ja myötätuulipätkät oli jopa kiva juosta.
Kun reilu puolimatka oli saavutettu, olin ainoa kisassa mukana oleva juoksija. Etusuoralla saatu kannustus oli kovempaa kuin varmaan koskaan, huolimatta siitä, että katsomossa ei montaa henkeä istunut. Pääsin maaliin saakka ja aika 12.29 on kaikesta huolimatta samaa luokkaa kuin viime vuonna hyvissä olosuhteissa. Harmittaa, kun ei ollut mahdollisuutta juosta aikaa, mutta turha murehtia asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti