lauantai 24. marraskuuta 2018

Joensuu Night Run 2018

Pikkuhiljaa alkaa olla sen verran toipunut viime viikonlopun koitoksesta, että jaksaa tännekin jotain raapustaa. Kausi saatiin tosiaan paketoitua Joensuu Night Runin merkeissä. Tänä vuonna kisassa oli tarjolla sekä 6 h että 12 h juoksu. Itselleni lajinvalinta tuotti suurta päänvaivaa. Alkusyksystä olin sitä mieltä, että lyhyempi vaihtoehto olisi tähän väliin parempi. Kroatian MM-kilpailuiden epäonnistumisen jälkeen näyttämisen halu kasvoi kuitenkin niin kovaksi, että alimatkalle lähteminen ei kuulostanutkaan enää niin hyvältä ajatukselta. Tällä kertaa pitkälle matkalle ilmoittautuminen oli oikea päätös. 


Viime vuoden Night Runin jälkeen asetin itselleni tavoitteeksi nuorten maailman ennätyksen (126,xx km). Kuluvan kauden aikana ME parani reiluun 127 kilometriin. Viime vuoden kisan jälkeen lähes mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan ja toive ME:stä kuopattiin. Uusi tavoite kisaan oli kolmeosainen. Ensiksi haluaisin juosta 6 h SE:n, 65 km, toiseksi 100 km alle 9.30 ja lopulta parantaa omaa viimevuotista tulosta. Kolmiosainen suunnitelma helpotti kisaa yllättävän paljon. 12h taival ei tuntunut niin loputtomalta urakalta, kun keskittyi täyttämään osatavoitteita.

Sitten varsinaiseen kisaan. Alku lähti hyvin liikkeelle, ehkä hieman liiankin vauhdikkaasti. Ensimmäinen 10 km taittui muistaakseni noin 48 minuutissa. Vauhti tuntui helpolta, mutta kympin jälkeen hidastin tietoisesti, koska en tulisi tuota vauhtia loppuun asti jaksamaan. Kellon tullessa kymmenen, elimistö alkoi ilmoitella, että nukkumaanmenoaika lähestyy. Väsytti ja oli tokkurainen olo, ei uskaltanut laskea jäljellä olevia tunteja. Onneksi tiesin olotilan menevän ohi. Aloin kiinnittää huomiota syömiseen ja juomiseen. Lähdin kisaan uudella energiataktiikalla. Tähän asti olen syönyt sitä, mikä maistuu; karkkia, keksejä, sipsejä yms. Nyt päätin noudattaa parempaa suunnitelmallisuutta ja välttää pureskelemista ja tukehtumisriskiä. Tarkoitus oli ottaa geeli noin kolmen vartin välein, juoda reilusti urheilujuomaa ja BCAA:ta. Puolevälin jälkeen alkaisin täydentää geelejä Siripiri-glukoosipastilleilla. Vaikeimpina hetkinä koitin valikoida lisäenergiaa järjestäjän huoltopöydästä, josta tarttui mukaan vihreitä kuulia, salmiakkia, suklaata, sipsejä ja mandariineja. Energia ja neste imeytyi hyvin, ja vessassa en käynyt kertaakaan koko puolen vuorokauden aikana.

Kuva: Petteri Jokela
Maratonin väliaikapisteen saavutin ajassa 3.35. Keväällä puolikuntoisena yksittäinen maraton kesti saman aikaa. Nyt olisi vielä kaksi samanlaista jäljellä. Hieman huoletti noinkin kova aloitus, mutta olisipahan ainakin aikaa hyytyä. Ensimmäiset pahat ajatukset alkoivat nostaa päätään, alkoi jo väsyttää ja kova rata oli jo kipeyttänyt lihakset ja matkaa olisi jäljellä vielä 8,5 tuntia. Sitä ei saanut jäädä miettimään. Ensin pitäisi päästä kuuteen tuntiin asti ja ylittää 65 km. Keskivauhti alkoi painua selkeästi päälle 5min/km, mutta olin kuitenkin tavoitevauhdissa. Hieman ennen kuuden tunnin täyttymistä sain samanlaisen kapulan kuin maaliin saapuvat juoksijat. Kapulan avulla olisi mahdollista saada tarkka tulos puoleen matkaan. Kisa kääntyi kotimatkan puolelle, kun mittarissa oli noin 67,5 km. Tulos on noin 3,5 km enemmän kuin viime vuonna, joten selkeästi ennätysvauhdissa oltiin.

Kuva: Petteri Jokela
Puolenmatkan jälkeen käänsin katseen kohti 100 km välietappia. Olisi 3,5 h aikaa alittaa asettamani 9.30 aikatavoitteeni. 3,5 h pitäisi olla riittävästi 32,5 km matkalle. 100 km täyttyi yllättävän nopeasti ja väitän, että henkiset romahdukset jäivät pois, kun matkan pilkkoi pienempiin osiin. 6 h jälkeen oli helppo asennoitua juoksemaan hyvin seuraavat 3,5 h, mutta jäljellä olevan kuuden tunnin miettiminen olisi ollut liikaa. 100 km täyttyi muistaakseni ajassa 9.23. Tämän viimeisen välitavoitteen jälkeen koin kisan vaikeimmat hetket. Juoksu ei enää oikein kiinnostanut enkä tiennyt, miten saisin viimeiset 2,5 h kulutettua. Tässä kohtaa tuli kilpailun hitaimmat kierrokset. Koitin valikoida syötävää ja kokeilin kävelyä. Kävely ei tuntunut hyvältä ratkaisulta, sillä jaksoin kyllä juostakin, ei vaan oikein enää kiinnostanut. Jälkeen päin katsottuna nämä hitaat kierrokset eivät kestäneet kuitenkaan kun 2 min 50 s, kun normivauhti tuossa vaiheessa kisaa oli 2 min. Heikko hetki ei myöskään kestänyt pitkään, ehkä 30 min, ja sitten sain jälleen hommasta kiinni.

Viimeiset 2 h olivat pitkiä, mutta matka kuitenkin eteni. Laskin jäljellä olevaa matkaa verrattuna edellisvuoden tulokseen (118 km). Kun tiesin, että juoksisin ennätyksen, vaikka tulisin loppuajan kävellen, motivaatio juoksuun laski taas. Onneksi en kuitenkaan vaihtanut kävelyyn, olisi harmittanut jälkeenpäin. Loppujen lopuksi 12 h kohdalla matkaa oli kertynyt 124,5 km. Parannusta siis viime vuoteen 6 km verran. Hieman jäi hampaankoloon lähelle jäänyt maailman ennätys. Ehkä hieman paremmalla vauhdinjaolla ja sillä, ettei olisi joutunut juoksemaan koko matkaa ulkoradalla ohitellen, ME olisi voinut olla aika lähellä. Mutta kokonaisuutena ei paljon ehjempää suoritusta olisi voinut toivoa ja olen kyllä kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen. Tärkeä onnistuminen vaikealle kaudelle.

Loppuun vielä pieni analyysi vauhdinjaosta. Alla olevassa kuvassa on esitetty kierroksen kesto matkan funktiona. Alussa juostut 1,5 min kierrokset hyytyivät vähitellen noin 2 min kierroksiksi. Vajaan 100 km (300 krs) kohdalla meno vähän piristyi, koska väliajan tavoittelu tiivistyi. 100 km täytyttyä vaikeat kierrokset näkyvät selvästi, mutta onneksi vaikea jakso ei kestänyt pitkään. Viimeiset pari tuntia taittuivat taas 2 min, tai alle, kierrosajoilla. Viimeistä kierrosta en päässyt ihan loppuun asti, mutta hieman vajaalle kierrokselle käytin aikaa 1 min 13s.


Toisessa kuvassa olen pilkkonut matkan 30 kierroksen mittaisiin pätkiin, mikä on matkana hieman alle 10 km. Viimeisen neljän kilometrin vauhti on skaalattu täydeksi kympiksi. Vain kolme kympin pätkää kestivät yli 60 min. Kyllä tähän vauhdinjakoon voi kuitenkin ehkä olla tyytyväinen.


Kulunut viikko on mietitty, miten tästä lähdetään parantamaan. Itse kilpailusuorituksella (huollot, energiat, varusteet, yms) ei luultavasti voi enää paljoa parantaa, vaan juoksijasta on saatava parempi. Suurin kehitettävä tekijä on vauhtireservi, millä tarkoitan sitä, että jos ultrakisassa keskivauhtia pitäisi saada hilattua lähemmäksi 5 min/km, on harjoituslenkkejä pystyttävä juoksemaan helposti selvästi kovemmalla vauhdilla. Tarkoituksena on keskittyä tähän asiaan seuraavan puolen vuoden ajan hyvällä treenillä ja aivan liian lyhyiden kisojen avulla (5-21 km). Loppukesästä palaan ultrien pariin ja tähtäimenä on luultavasti 100 k ja 12 h ennätysparannukset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti