Terkkuja Rukalta! Täällä on päättymässä jo kolmas päivä mökkielämän merkeissä. Syy, miksi täällä olen, on jälleen jokseenkin hämmentävä, Fin5-rastiviikko. Kaksi viikon kaikkiaan viidestä osakilpailusta on kisattu, ja itseäni en ainakaan vielä ole metsästä kartta kädessä löytänyt. Saa kuitenkin nähdä, mitä kuluva viikko tuo tullessaan, vieläkö suunnistamaan intoudun.
Eilen olin kisapaikalla pällistelemässä tapahtumien kulkua. Tapahtuman suuruus alkoi selvitä, kun sai todeta kisapaikalle olevan bussikuljetus parkkialueilta. Kisapaikalla oli noussut seuratelttoja vieri viereen, eikä ihme, sillä suunnistajia eilen oli metsässä yli 5000. Kuntosuunnistukseen sai ilmoittautua vielä kisapäivänä, ja ilmoittautumistelttojen eteen kasautuvat jonot venyivätkin valehtelematta satojen metrien mittaisiksi. Tapahtuma on selkeästi suuren porukan suosiossa, mutta itse joudun myöntämään kärsineeni pitkästä ajasta. Suunnistusta kun on niin vaikea seuratakin livenä. Kiva oli kuitenkin käydä katsastamassa tämäkin urheilutapahtuma. Tänään jätin kisat väliin ja keskityin omaan urheiluun.
Aamulla herätys tapahtui seitsämän aikoihin. Heti aamupuuron jälkeen lähdin kipuamaan kohti Ruka-tunturin huippua, sauvat kädessä. "Vuoren" huippu oli saavutettu jo parin kilometrin kulkemisen jälkeen majoituspaikalta. Lenkin kohokohta oli ehdottomasti bongaamani poro, joka oli niin kesy, että pääsen sen kanssa poseeraamaan ihan kosketusetäisyydelle. Tunturinlaelle oli rakennettu jännä kesäliukumäki, ja tottakai minua rupesi heti aamutuimaan sen verran lapsettamaan, että piti päästä testaamaan. Kyllä ei ilman kelkkaa luistanut mihinkään, höh.
Rukan jälkeen matka jatkui ruokatauon kautta Riisitunturille. Lähtöhässäkkässä syntyi pieni episodi ainoiden avainten jäädessä sisään lukkojen taakse. Sain murtautua omaan mökkiimme. Kaikeksi onneksi yksi ikkuna oli jäänyt raolleen ja pääsin kohtuu nätisti pujahtamaan sitä kautta sisään. Mielenkiintoinen kokemus kieltämättä tämäkin..
Sähläyksestä huolimatta pääsin siis viilettämään pienen ja matalan Riisitunturin polkuja pitkin ihan juoksujalkaa. Olin ottanut gps:n mukaan, ja se esittelikin kivoja lukemia. En ole varmaan maaliskuun jälkeen niin kovaa juossut kuin nyt vaikeakulkuisessa maastossa ja ihan vahingossa. Missään nimessä ei ollut tarkoitus mennä kovaa, ja välillä pitikin rauhoittaa ihan varmuuden vuoksi. Juoksu on kyllä jo pitemmän aikaa tuntunut paremmalta ja paremmalta, mutta nyt se tuntui oikeasti hyvältä! Majailen täällä pohjoisessa vielä lähes viikon verran huikeitten lenkkimaastojen äärellä, ja nyt suurimmaksi haasteeksi taitaa nousta jälleen kerran malttaminen. Vaikka nyt tuntuu hyvältä, ei pidä silti rueta riehumaa. En halua mistään hinnasta päätyä takaisin ylikunnon puolelle.
Iltapäivän koittaessa palasin vielä toistamiseen Rukan rinteille. Frisbeegolfia oli tarkoitus kevyesti pelailla, mutta rata osoittautuikin aika hurjaksi ja eksoottiseksi. Väyliä oli täydet 18, ja ne sahasivat rinnettä ylös alas. Harvoin frisbeen kulku tyssää sen osuessa hiihtohissiin! Hieno rata joka tapauksessa oli, vaikkakin tosi haastava.
Eilis-ilta huipentui uusien lenkkareiden ostoon, pitkästä aikaa. Mukaan tarttuivat ihan uusinta mallia olevat Asicsin DS-Treinerit. Olen juossut aina kyseisillä kengillä, mutta tämä malli on selkeästi tähän mennessä paras! Ennen olen vähän nurissut treinerien painavuudesta ja kömpelyydestä, mutta näistä nuo ongelmat ovat poistuneet. Vaikka kenkä onkin lenkkikenkä,se on jollainlailla vetokenkämäinen ja sillä on tosi hyvä juosta vaikka vähän kovempaakin. Kaiken lisäksi värityskin on tässä mallissa tosi ovela. Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti