Kävin äsken taas vähän kokeilemassa
juoksentelua, sillä en nähnyt siihen mitään estettä.
Eilisiltaiset sykemittailut vaikuttivat kaikinpuolin normaaleilta ja
olo oli muutenkin moitteeton. Päätin pukea sykemittarin ihan
lenkillekkin, pitkästä aikaa. Pelkästään tämä toimenpide
tuotti vaikeuksia. Panta ei suostunut millään asettumaan, ja
paikallaan sain sen pysymään vasta tehtyäni useamman solmun. No,
selvisin tästä kuitenkin aikani tuskailtua ja suuntasin
lenkkikengitetyt jalkani sateeseen.
Lenkki hämmensi jo sadan metrin
kohdalla, kun sykemittarin näytössä oli lukemat 182. Pysähdyin,
jolloin mittarissa näkyi 00. Lähdin juoksemaan. 178. Pysähdyin.
00. Juoksin. 202. Tosi kiva juttu. Jotkut jaksaa väittää, että
ihminen on käynyt kuussa, mutta toimivaa sykemittaria ei taideta
silti olla vielä keksitty. Juoksin kotiin ja vaihdoin toiseen
pantaan. Se onneksi vaikutti toimivan, ainakin vähän sinne päin.
Loppuun sain sykkeen nostettua lähes sataanyhdeksäänkymmeneen,
mikä on hyvä merkki, sillä pahimmassa ylikunnossa se ei 160 päälle
oikein noussut. Voi kuulostaa oudolta, miksi menin riehumaan
kokeilulenkillä, mutta se oli välttämätöntä rasitusastman
poissulkevien testien suorittamiseksi. Tulin tulokseen, ettei minulla
astmaa ole, missään muodossa.
Lenkkikokeilun lisäksi päivä oli
muutenkin urheilupainotteinen. Aamupäivä kului järjestellessä
Forte Sport-maantiejuoksuja. Kiva olisi ollut itsekin juosta, mutta
kyllä tykkään aina yhtä paljon olla myös ihan vaan
järjestäjänroolissa. Tällä(kin) kertaa otin vastaan
ilmoittautujia, kirjoitin lähtölistat ja tulokset sekä olin mukana
säheltämässä myös palkintojenjaossa.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti