Kausi 2017 loppui osaltani käytännössä jo 4.11 Joensuu Night Runissa. Tarkoitus oli pitää kyseisen kisan jälkeen kuukauden kevyempi jakso, mutta kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Ensiksi ongelmia tuotti polven ulkosyrjän kivut, jotka itse diagnosoin johtuvan jonkinlaisesta juoksijan polvesta. 12 tunnin juoksu veti lihakset niin kireälle, että jokin hankasi polvea vasten aiheuttaen kipua juostessa. Polvi vaivasi aina joululomaan saakka, joten treenaus koostui siihen asti yksittäisistä juoksulenkeistä, hiihdosta, pyöräilystä ja lihaskuntoharjoittelusta.
Joululoman koittaessa polvi parani aivan yhtäkkiä. Suurista toiveista huolimatta harjoittelu ei kuitenkaan lähtenyt sujuakseen. Olo oli alati täysin vetämätön ja kurja. Loman aikana sain juostua yhden lenkin joka ei tuntunut toivottomalta taaperrukselta, 25 km juoksumatolla. Luulen, että pohjaton väsymys on peräisin raskaasta syksystä, jolle 12 h kisa oli viimeinen niitti. Ultrakisasta kun on keskimäärin helpompi palautua, jos siihen lähtee palautuneena.
Pari viikkoa sitten yritin juosta vauhtikestävyyttä matolla. Edellisestä reippaammasta lenkistä oli vierähtänyt jo pari kuukautta. Vauhdit olivat liki 30 s/km normaalia hitaampia ja sykkeet huitelivat pilvissä. Ei jäänyt hyvä fiilis. Epätietoisena siitä, ottaako elimistö treeniä vastaan, päätin viikko sitten kuitenkin hankkia salikortin. Jos meinaa kuntoon päästä, se ei tule ilman juoksumattoa onnistumaan. Minä kun en mikään talvijuoksufani ole. Uskon, että kuluvalla viikolla touhu on lähtenyt vihdoin oikeaan suuntaan. Kuuteen päivään kilometrejä on kertynyt jo 120 km, vauhdit ovat kiihtyneet ja sykkeet laskeneet treeni treeniltä.
Kausi 2017 oli hyvä. Ensimmäinen maraton, ensimmäisen 100 km, ensimmäinen 12 h, kaksi nuorten Suomen ennätystä ja yksi piirin ennätys. Lisäksi paransin tuntuvasti puolimaratonin ennätystä, jonka olin juossut 15-vuotiaana ja jota en uskonut enää ikinä parantavani. Vähitellen myös kuluvaa kautta 2018 varten on muotoutunut joitain tavoitteita ja unelmia.
1) 12 h juoksun nuorten maailmanennätys
Katselin Joensuun kisan jälkeen maailmantilastoja ja huomasin alle 22-vuotiaiden maailmanennätyksen olevan 126,5 km. Tulos vaatisi 8 km ennätysparannusta, mikä kuulostaa aika paljolta. Edellinen kisa oli kuitenkin tosi vaikea, joten uskon pystyväni parempaan, ja onhan tässä vuosi aikaa tulla paremmaksi! Maailmanennätys on kauden päätavoitteeni, sillä mahdun alle 22-vuotiaisiin enää tämän vuoden, joten nyt on viimeinen tilaisuus. Aion juosta 12 h kahteen kertaan, ensin keväällä, sitten jälleen marraskuussa Joensuussa.
 |
| Vaikka olen puhunut lähipiirille paljonkin tavoitteestani rikkoa ME, oli siitä huolimatta pienoinen järkytys, kun Savon Sanomat päättivät vuoden vaihteessa kertoa päämäärästäni kissan kokoisilla kirjaimilla. |
2) 100 km MM-kisat TAI SM-maraton
Syyskuulle olisi tarjolla kaksi houkuttelevaa kisaa. Toisaalta haluaisin juosta Kroatiassa 100 km MM-kilpailuissa, mutta toisaalta SM-maraton olisi Lappeenrannassa ja kotikisa kiinnostaisi kovasti. Ennen maailmanennätystavoitteen keksimistä olin suunnitellut ottavani maratonin SM-mitalin päätähtäimeksi, mutta se ajatus jäi nyt ultrajuoksun jalkoihin. En halua tehdä vielä valintaa näiden kahden kisan väliltä, kevät näyttää mihin suuntaan kausi lähtee etenemään.
3) 6 h juoksun nuorten Suomen ennätys
6 h juoksun nuorten Suomen ennätys on noin 65 km. Oma 12 h juoksun 6 h väliaika jäi tuosta ennätyksestä joitakin satoja metrejä. Harmittaa, kun en tullut ennen juoksua tarkistaneeksi asiaa. Ensi kaudella olisi kuitenkin kiva saada ennätystulos omiin nimiini. Ongelmana on vaan se, että kisakalenteriin ei taida mahtua 6 h kisaa, joten pitää toivoa pidemmässä kisassa riittävän hyvää väliaikaa.
4) Kalevan Kisat 10 000m
Tämä lasketaan ehkä ennemmin unelmaksi kuin tavoitteeksi. Vaikka ultrajuoksun aloittaminen on urheilu-urani paras päätös, on minulla vähän ikävä radalle. Jos kaikki menee hyvin ja palaudun kevään kisoista riittävän nopeasti, ei ole mitään estettä, miksi en voisi Kalevan kisoissa juosta. Viime kevään maantiekisojen perusteella olin silloin noin 37 min kympin kunnossa. Kisoihin pääsi tänä vuonna liki 2 min heikommalla ajalla, joten pitäisi olla mahdollista. Muista tavoitteesta en tämän takia kuitenkaan luovu, katsotaan kuinka käy.
5) Pistesija SM-maantieltä
Keväällä aion juosta muutaman lyhyemmän maantiekisan sekä SM-puolimaratonin. Jos haluaa pystyä kehittymään ”lyhyillä” ultrilla, joita minun olisi tarkoitus juosta, on ihan turha luopua kyvystä juosta kovaa. Lisäksi SM-maantiet on aina mukava tapahtuma, ja jo viime vuonna irtosi pistesija, joten siitä on hyvä lähteä parantamaan.
6) Lihaskunnon parantaminen
Haluaisin vielä joskus pystyä juoksemaan muuallakin kuin radalla, jossa korkeuserot ovat mielellään maksimissaan 0 m. Se ei valitettavasti taida onnistua, jos lihaskunto on sillä tasolla, että pelkällä tangolla kyykkäämisestä menettää kävelykyvyn puoleksi viikoksi. Olisi kiva kehdata
kutsua itseään tämänkin osa-alueen puitteissa urheilijaksi eikä tyytyä katsomaan,
kun ensikertaa salille eksyneet lataavat itselleen kaksi kertaa suuremmat
painot.
 |
| Jospa tämä touhu olisi vielä joskus vähän vähemmän säälittävää. |
