XL Maaninka-hölkkä

Eilen lauantaina kisattii jo neljännettäkymmenennettä kertaa järjestetyn Maaninka-hölkän merkeissä. Tapahtuma keräsi paikalle kiitettävät 130 juoksijaa, ja tunnelma oli hyvä. Sää oli maantiejuoksulle suorastaan täydellinen: tuulta ei ollut juuri nimeksikään, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja elohopea kiipesi yli kymmeneen asteeseen. Shortsit ja lyhythihainen olivat pätevä valinta kisa-asuksi.

Kauden ensimmäisen kisa-aamun koittaessa fiilis oli lähinnä epätoivoinen. Edeltävän illan verryttely oli tuntunut kamalalta ja olo ollut muutenkin vetämätön ja kurja. Pelotti, että kisasta tulee jälleen täysi floppi, mitä jos 21min rajakin jää 5km lenkillä rikkomatta. Lievä paha mieli alkoi kuitenkin haihtua kisapaikalla, kun pääsi pitkästä aikaa hakemaan numerolappua ja näkemään tuttuja.

Alkuverryttely oli tahmeaa. Tuntui, että jalat sortavat hölkkävauhdissa. Lähdön lähestyessä jalat alkoivat aueta ja juoksu kävi muistuttamaan juoksemista. Vähän uskalsi jo hymyilläkin. Kuuluttajan kertoessa lähtöön olevan aikaa alle kymmenen minuuttia, tuli aika heittää verryttelyasu pois ja alkaa hakea paikkaa lähtöviivalta, eturivistä tottakai. Pahin paniikki oli ehtinyt jo haihtua.

Juoksijat lähetettiin matkaan piippauksella, ja alkukiihdytys oli hurja. Jättäydyin suosiolla porukasta ja silti ensimmäinen kilometri oli noin 20s suunniteltua nopeampi, 3.42. Matka jatkui yksinäisesti, noin 10m isompaa porukkaa jäljessä. Reitti johdatti kilpailijoita miellyttävän tasaista reittiä pitkin 2,5km kohdalla sijaitsevalle kääntöpaikalle. Kello näytti puolenvälin ajaksi noin 9.35, vauhti oli pysynyt yllättävän hyvänä.

Puolenvälin jälkeen alkoi herätä varovainen toive, voisiko 20min alitus olla mahdollinen. 19:sta alkava aika olisi kaikkien vaikeuksien jälkeen unelmien täyttymys. Kun matkaa maaliin oli 1,5km ja vauhti oli pysynyt edelleen samana, toive alkoi vahvistua. Silti koko ajan vaivasi pelko omasta jaksamisesta, kunto on aivan arvoitus, tuleeko kohta seinä vastaan ja muuttuuko loppumatkan juoksu lyllerrykseksi. Juoksu kantoi mukavasti maaliin saakka ja pienen loppukirin saattelemana pysäytin kellon ajassa 19.34. Olen tyytyväinen, vaikka tottakai toivoisin olevani kunnossa, jossa ajasta lohkeasi vielä pari minuuttia pois.

Myös Kalle lähti viivalle jälki-ilmottautumisen kautta. Matkana miesten 8km. Valmistautuminen kisaan ei suoraan rankalta harjoitukselta kotiutuneena ollut paras mahdollinen. Kuten monen muunkin kilpailijan, myös Kallen alkuvauhti oli suunniteltua vauhdikkaampaa, ja se kostautui hieman kisan edetessä. Kaiken kaikkiaan kisa oli kuitenkin tasaisen hyvä suoritus, johon juoksija itse oli kohtalaisen tyytyväinen.

Tästä jatketaan kohti ensi viikonlopun aluemestaruusmaastoja. Kallen koitos on kotoisasti Imatralla tulevalla SM-maastoreitillä ja allekirjoittanut starttaa Pieksämäellä.

Tästä Maaninka-hölkän tuloksiin.

Sissihavu

Kahden viikon kiinniolo on taas takana ja varusmiepalvelusta on jäljellä tasan kolmasosa, 55 päivää. Kun lähtö- ja tulopäivät lasketaan niin yhdestätoista päivästä kahdeksan oltiin metsässä. Hiienvaarassa ampumaharjoituksella, ja Onttolassa taitokilpailussa. Ampumaharjoitus meni mukavasti. Päivällä Jaster-pellit kaatuivat vauhdikkaissa ammunnoissa ja illalla nautittiin hyvällä hengellä puolijoukkueteltan lämmöstä. Tunnelmaa latisti vain kaksi päivää jatkunut sade.

Maanantaina varusteet olivat kuivaneet, ja rinkat pakattiin jälleen. Tiistaina aamupalalle mentiin suoraan ilman aamulenkkiä. Ruokalassa vallitsi syvä hiljaisuus ja harras tunnelma. Intin tähän asti raskain harjoitus olisi edessä, juuri mitään muuta kukaan ei tiennyt. Lähdin matkaan avoimin mielin Kuopion kenialaismailerin valmentaja-ukin ohje mielessä pää kylmänä. Aamupäivä alkoi ammunnoilla, viisi kohdistuslaukausta ja kymmenen laukauksen kilpasarja kolmen sekunnin näyttöihin 20cm halkaisijan tauluun 150m vallilta.

Tiesin jo ennen kohdistusta tähtäimen siirtyneen. Kohdistuslaukauksista vain kaksi oli taulussa, ja nekin aivan taulun reunalla. Tähtäimensiirtoavain taskusta ja periaatteella metsä löysää, kymppi kiristää puolitoista kierrosta, sekä vielä korkeussäätö. Kilpasarjassa rauhallisesti puristavia laukauksia ja tauluille. Neljä kymppiä ja yhdeksän osumaa. Täydellinen alku kilpailuun. Siitä päivä jatkui pienin siirtymin ja rastein. Iltapäivän puolella olimme Höytiäisen kanavan väärällä puolella.

Kuljimme kamavanrantaa kunnes tulimme ylityspaikalle... vesi oli kuulemma +6 asteista. Vaatteet pois ja tavarat rinkkaan. Rinkka kanavaan, mies perässä. Hengitys salpasi ensimmäisten hetkien aikana, mutta nopeasti toimintakyky palasi. Määrätietoisilla uintiliikkeillä kanavan yli. Toisella puolella varpaat olivat jäässä, mutta henki hyvä. Juuri kokemukset jäävät intistä mieleen, ja kannattaa yrittää tosissaan. Tosissaan tehdessään saa muistella hyvällä. Vielä lähdettiin viimeisille rasteille ja siirtymälle.

Illalla palattiin 300m ampumaradan katokseen, levitettiin trangiat ja makuupussit. Huolto ja lepo omaan tahtiin. Aamulla Metalli pärähti soimaan, volyymi tietysti yhdellätoista. Irti!, lähi kp mene!, 50m ampumavalli! kamat kasaan, rinkka selkään ja 250m juoksukilpailu helvetinkyytiä. Aamupala naamaan, josta uuden päivän koitoksiin. Lipiäinen, askel näyttää kevyeltä, miten olisi 10km kilpamarssi...? Ja taas mentiin, Joensuun lentokenttä myötäpäivään kiertäen seuraavalle rastipisteelle. Yritin juosta, mutta totesin, ettei juokseminen nopeuta matkantekoa yhtään, vaan lähinnä väsyttää.

Reippaasti kävelin ja ohitin ainakin 11 edellä sekalaisella porrastuksella lähtenyttä. Lentokentän päässä aloin keskittyä suunnistukseen. Poikkesin lumiselta tieltä metsään, jossa oli nopeampi kävellä ja käännyin oikeasta risteyksestä. Puoleentoista tuntiin rinkka selässä vajaa 10km. Välittömästi rastipisteellä alkoi suunnistuksen ajanotto, rinkka pois ja kartta käteen. Kysyi luonnetta lähteä juoksemaan heti, mutta mentävä oli. Rastit löytyivät nopeasti, mutta jalka ei enää liikkunut, uudet kumisaappaat hiertivät kantapäitä ja reidet olivat rinkan kantamisesta tyhjät. Jaksoin 5-6km suunnistuksesta juosta vain puolet, mutta aika oli kuitenkin kohtalainen 1h 15min.

Taistelija seikkailijanhatussaan

Tukeva Trangialounas ja taas kohti ampumaratoja, metsään en märissä vaatteissa vapaaehtoisesti jäänyt paikalleni. Vielä toiset ammunnat partiohiihto-tyylillä, kaikki neljä laikkaa alas, ja suunpielet korvia myöten hymyyn. Kello tuli 15 kun levitin makuupussin ja aloitin levon. Mitä nopeammin sitä nopeammin, moni tuli vasta illan puolella. 2200 lähdettiin uudestaan liikkeelle, yösuunnistukseen. 1:50 000 kartalla eksyin metsään, kaikki polut näyttivät samoilta. Pää kylmänä hoin taas mielessä. Puolenyönaikaan olin taas makuupussissa. Kukaan ei tiennyt lähdetäänkö yöllä vielä jatkamaan. Ei lähdetty.

Aamulla vielä viimeiset koitokset, pieni siirtymä, rasti ja kirjallinen koe. Kilpailulle ei meinannut näkyä loppua, vielä jatkettiin. Takaisin ampumaradoille ja ruokailemaan. Harjoituksen johtaja vitsaili vielä uudesta uintikeikasta. Useampi sydän jätti lyönnin välistä.. Kilpailu oli kuitenkin ohi ja matka jatkoi komppaniaan henkilökohtaista huoltoa varten.

Torstaina päivällä muutamankymmenen rastin, reilu 40km siirtymisen, ja kahden yön jälkeen tulokset julkaistiin. Voitin. Olin saanut kaikilta rasteilta tasaisesti hyviä pisteitä, syönyt hyvin ja rasitituksesta huolimatta pysynyt virkeänä. Kyllä tuntui hyvältä vastaanottaa onnitteluja. Nimi kaiverretaan seinälle kotiutuessa. Tähänastisen varusmiespalveluksen parhaat päivät. Päästiin oikeasti toiminnan makuun, hyvä tekemisen meininki ja oli täysin vastuussa omasta toiminnastaan - rasteilla, siirtymillä, huollettaessa ja levätessä.

Sissihavu lomatakin hihassa

Nimi listalla!

Toissailtana tuli ilmottauduttua lauantaina juostavaan Maaninkahölkkään. Muistia saa selata taas aina viime marraskuuhun asti saadakseen selville, milloin nimeni on viimeksi lähtölistalla komeillut. Viimekertaisesta startista on siis päässyt kulumaan kuusi pitkää, urheilun kannalta hukkaanvalunutta, kuukautta.

Kevät on ollut erittäin rikkonainen. Jalkavaivan jälkeistä harjoittelua on takana kaksi viikkoa. Kunto on täysi arvoitus, mutta se on kaikkea muuta kuin este ei-niin-vakavaan maantiekisaaan osallistumiselle. Kilpailu on omiaan paljastamaan, millä tolalla kunto tällä hetkellä oleilee, ja on epäilemättä myös hyvä harjoitus. Odotan viikonloppua jo innolla, mutta sitä ennen täytyy valmistautua henkisesti siihen, että Maaningan 5km reitti ei tällä kertaa ole kierretty aivan yhtä liukkaasti kuin pari vuotta sitten...

Eilen käytin aurinkoisen lepopäivän kevyeen Kuopio-Siilinjärvi -pyöräsiirtymään. Matkan varrella ehti nähdä kavereita, vaihtaa kuulumisia ja käydä pitkästä aikaa koululla syömässä. Taas auringonpaiste ja liki kymmeneen asteeseen kirinyt lämpötila antoivat olosuhteista valheellisen kuvan. Hurja vastatuuli teki matkanteosta kurjaa. Yleensä tuulen suhisemisesta korvissa puhutaan positiiviseeen sävyyn, mutta kyllä se on lähinnä äärimmäisen häiritsevää.

Illalla maidonostoreissusta tuli pieni seikkailu. Tylsien jalkakäytävien sijaan tiemme keskustaan kulki metsän kautta. Kenkien kastumiselta ei voitu välttyä, ajoittain lunta oli polviin asti ja paras vaihtoehto oli pistää neliveto päälle. Ulkoilua kertyi kokonaisuudessaan useampi tunti. Mielestäni lepopäivää ei tarvitse käyttää sängyn pohjalla.

Koipi kunnossa! (:

Kun koulu on loppu, oma pääsykokeisiin valmistautuminen on tulevaisuuden murhe ja kaverit ovat valmennuskursseilla tai nenä kiinni pääsykoeaineistoissa, puitteet urheilulle ovat suorastaan optimaaliset. Yksinkertaisesti muun tekemisen puutteessa elämä soljuu omalla painollaan kuuluisan kolmion mukaan -treeniä, lepoa ja ruokaa. Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että kolmio pitäisi muttaa neliöksi. Neljänteen kulmaan kuuluu seura. Päivät muuttuvat äkkiä liian pitkiksi ja kurjiksi, jos ei pääse vaihtamaan kuulumisia tai jakamaan kokemuksia. Onneksi pääsykokeisiinlukijatkin ehtivät ajoittain vilkuilla edes sosiaalisen median kautta lähetettyjä yhteydenottoja, ei pääse ihan syrjäytymään.

Kuluneella viikolla tapahtui kauan kaipaamani ihme. Pari kuukautta kiusana ollut jalkapohja tuntuu olevan parantunut yhtä äkisti kuin alun perin kipeytyikin. Juoksukilometrejä sain raavittua kasaan viikossa jo liki 50. Kun kokonaisuutta täydensi vielä muutamalla pyörä- ja kävelylenkillä sekä lihaskunto- ja porrastreenillä, voi olla ihan tyytyväinen. Aurinkokin muisti jo pilkistellä sen verran, että välillä on kuin olisi treenaamassa etelänleirillä.

Taas tuntuu kuin aurinko jaksaisi paistaa vähän myös minun risukasaani, ja toiveikkuus herää väkisin. Taas toivon ja melkein uskon, että vielä tällä kaudella palaan viivalle. Nähtäväksi jää, kantaako toive vihdoin pidemmälle kuin seuraavaan odottamattomaan vammaan asti.

Kuulemma tavoitteet ovat tavoitteita vasta, kun ne sanoo ääneen. Minun hiljattain syntynyt tavoite on olla kuukauden päästä SM-maastojen lähtöviivalla. Oli kunto sitten timanttia tai vasta hiilivaiheessa.

Vuoksen lenkki - Am-maantiejuoksu

Tänään aurinko ja kevät helli juoksijoita. Pitkän talven jälkeen kaapista kaivettii nylkky-shortsit ja hihaton kisapaita legendaarista urheilujuhlaa Vuoksen lenkkiä varten. Varjossa oli n. 7 astetta lämmintä, auringossa likimain tuplaten. Ennen kilpailua ja verrytellessä vaihdettiin kuulumisia ja urheiluyleisöä kiinnosti kovasti kuinka varusmiespalvelus on sujunut.

Kerroin suunnistaneemme eilen pahimmillaan metrisessä lumihangessa. Stetson & Harrison -menetelmällä sain reitin pituudeksi 7km, aikaa yhdeksän rastin kiertämiseen kului 1h 40min. Herkistelyä maantiekilpailuun.

Lähtö tapahtui klo 14.00 myötäpäivään. Ilahduttavan suuri juoksijajoukko ampaisi liikkeelle. Lähdin juoksemaan vain omaa mukavaa matkavauhtia. Suuri etujoukko karkasi jo muutamansadan metrin jälkeen, ja jäin vetämään seuraavaa porukkaa tietäen, että selkiä alkaa jo pian tulla vastaan.

Kovat nimet vieressä - Jantunen, Turkulainen ja Mikkonen

Matka eteni mukavasti ja lähdimme nousemaan lenkin ainoaa pitkää nousua. Vahvana mailerina olen ylämäissä vahva. Pidin omaa matkavauhtia ja aloin saavuttaa selkiä. Mäenpäältä pitkässä laskussa rallattelin 3.5km väliaikapaikalle. Kanssajuoksija kertoi kuluneen 12.48, hyvää 3.40min/km vauhtia. Pahimmillaan nuoret pojat olivat saaneet vajaa 200m etumatkaa, mutta takaa-ajo oli alkanut.

Vuoksen takasuoralla 3.5km kohdalla

Hyvällä fiiliksellä tiukkasin tahtia ja Imatrankosken kirkon ja Fortumin sillan välissä (5.5km) olin ohittanut nuorempien poikien ryhmän. Hymy nousi huulille, mutta askel alkoi vääjäämättä painaa. Kun matkaa oli tasan 2km maaliin kello oli rullannut lukemiin 20.12. Tiesin juoksevani hyvän ajan. Ryhmä venyi minun vetäessä. Totesin rakkaalle kilpakumppanille, että 1.25km maaliin ja silloin hän iski. Lopussa matkavauhti ei riittänyt kiinnijuoksemiseen ja vielä toinenkin juniori tuli rinnalle ja ohi.

Vaikka en enää voinut saada seuraavia raastajia kiinni viritin loppukiriä ylös viettävään maaliin yleisön kannustaessa. Kuuluttaja totesi Lipiäisen tulevan hyvin maaliin, vaikka vaihtoi vasta aamulla huopakumisaappaat maratontossuihin. Olin selvinnyt kunnialla armottomalta Vuoksen lenkiltä pysäyttäen kellot aikaan 27.51. Eli 3.45min/km, pakko olla tyytyväinen n. 20km/vko juoksuharjoittelulla. Muuta liikuntaa on tullut sitäkin enemmän. Seuraava otatus on 2.5. Aluemestaruusmaastojuoksuissa SM-maastojen esikisoissa. Tästä on hyvä jatkaa.

Täältä vielä tuloksiin aikuisten...
Ja tästä nuorten osalta.

Tutulla loppusuoralla hyvillä mielin

Mehu maistui maalissa

Pääsiäinen

Kiirettä pitää, kun ei ehdi Blogia päivittää edes lomalla. Tekemistä on riittänyt ja maisema on vaihtunut tiuhaan tahtiin kuluneen viikon aikana. Nyt katselen taakse jäävää Joensuun keskustaa ja koitan taistella puhelimella tekstiä. Silmällä pitäen tulevaa kiirettä iltaa pitää hyödyntää parituntinen matkustus.

Kalle vapautui keskiviikkona pitkälle lomalla. Keskiviikkoilta aloitettiin perinteisellä pasta-aterialla, joka sisälsi paketillisen makkaraa, pussillisen makaronia, purkillisen kermaa sekä juustoraastetta. Nälkäinen rajajääkäri tuhosi koko kattilallisen illan aikana. Torstai käytettiin lepäämiseen, valmistauduttiin pääsiäisen viettoon. Seuraavana päivänä noudettiin maantiepyörät tallista. Kumit olivat tyhjät, ja pyörien ajokuntoon saattaminen vaati luovuutta pumpun suuosan ollessa teillä tietämättömillä. Allekirjoittaneelta alkoi kärsivällisyys jo loppua, mutta homma tuli hoidetuksi pilke silmäkulmassa. Kuinka monta miestä tarvitaan laittamaan ilmaa pyöränrenkaaseen? -Vanhempi asentaja, insinööri sekä nainen.

Viimein pitkänperjantain kärsimysajelu pääsi alkamaan. Perinteitä noudattaen suuntasimme pohjoiseen. Siilinjärvellä olisi mahdollisuus varikkopysähdykseen. Matka taittui nimestään huolimatta varsin rattoisasti, kärsimys jäi vähäiseksi. Oli lämmin eivätkä osittain hiekkaiset tiet pakottaneet monesti pomppaamaan pois kulkuvälineen selästä. Vuodenajalle tyypillisesti kura lensi varsin tehokkaasti, hiekka narskui hampaiden välissä.

Puolessatoista tunnissa päämäärä oli saavutettu. Kuivaa päälle ja välipalalle. Tiet ehtivät kuivahtaa tauon aikana ja tulomatka sujui huomattavasti miellyttävämmin. Kuopioon palattua matka jatkui vielä pyörällä vaatteidenvaihdon jälkeen keskustaan yökylään. Päivän päätteeksi pyöränmittari kertoi edenneensä 75km verran.

Lauantaina oli retkipäivä. Reppuun pakattiin kaksi paketillista makkaraa, kirves sekä sinappi. Kartta kertoi lähimmän makkaranpaistopaikan sijaitsevan Vuorilammella, noin tunnin kävelymatkan päässä. Matkaan lähdettiin iltapäivällä ja perille löydettiin huonoista opasteista huolimatta. Edeltävät retkeilijät olivat unohtaneet kirveen kotiin ja tulet olivat jääneet heikonlaisiksi. Onneksi olimme paremmin varustautuneita ja saimme masumme täyteen moitteettoman nuotion liekehtiessä. Puolentoista tunnin aikana samoille tulille ehti toistakymmentä makkaranpaistajaa. Kivaa, kun ihmiset ehtivät ulkoilla yhdessä pyhien aikana.

Sunnuntaina ei enää retkeilty. Ohjelmassa oli heti aamusta Leväsenlammen testijuoksu, jossa mukana kaksi juoksijaa, ajanottaja sekä valokuvaaja. Oikutteleva jalkani kesti kivutta vajaan vartin suorituksen verryttelyineen. Kuntokaan ei testin perusteella kynnä niin syvissä pohjamudissa, mitä olen ajatellut. Juoksu veti suupieliä kohti korvia koko loppupäivän. Mukavaa vastapainoa kyyneleille, joita vastaan on turha taistella kuunnellessa ihmisten toistuvaa kyseenalaistamista juoksu-urani jatkumisesta.

  

Maanantaina herätys tapahtui 06.15. Auto starttaisi kello 7.00 ottaen suunnan kohti Joensuuta, Malmijuoksua sekä pääsiäisateriaa. Kevään kisakausi aloitetaan perinteisesti Hammaslahden Malmijuoksussa. Nyt kisa jäi pitkän harkinnan jälkeen väliin epäterveen jalan sekä edeltävän päivän kovan treenin takia. Kisareitti tuli kuitenkin kierrettyä lenkkimielessä kilpailijoita välillä kannustaen.

Illan pimetessä Kalle piti palauttaa takaisin kasarmille. Itse jäin vielä lomanviettoon Joensuuhun. Tiistai-iltana pyörä kulki 18km verran ja siten pääsin vierailemaan rajasotilaskodissa. Viikonloppuna odotettavissa on ainakin yksi kisaraportti. Kalle on tositoimissa perinteisellä Vuoksen lenkillä, jolla on myös aluemestaruusmaanteiden arvo.

Hyvää kevään jatkoa Blogin lukijoille!

Tänään on vauhtipäivä!

Kiireiden vuoksi en ole ehtinyt avata sanaista arkkuani. Yritän ottaa vahingon takaisin. Lomille pääsin viimeeksi kaksi viikkoa sitten, perjantaina 20.3. Lauantaille olin sopinut treenin juoksusuoralle. Verryttelemään piikkarit mukana ja perinteinen 3x5x50m kävelypalautuksin kennoihin. Ensimmäinen sarja meni totutellessa, sillä koko edeltävän viikon olimme kävelleet ja juosseet huopakumisaappaissa pitkin Onttolan kankaita. Viiteen päivään tuli varmasti 50-60km liikuntaa, pääpiirteittäin reppu tai kevennetty rinkka selässä.

Treenin on ajatus olla kiihtyvä. Ja niin myös oli. Viimeiseen sarjaan sidoin jo piikkarit jalkaan päättäen onnistuneen harjoituksen ennätysvetoon, 50m lentävä kahdeksan metrin vauhdilla 6.08. Pyhänä otin suunnan Tanhuvaaraan hakemaan nuorisoketjua alueleiriltä. Starttasin auton jo aamusta juostakseni pitkän lenkin porukan mukana. Parikymppinen mukavasti, ja lihapatojen ääreen. Kotona ehti enää pyörähtää.

Tanhuvaarassa lenkin jälkeen

Lähdin aikaisemmalla junalla Joensuuhun ehtiäkseni nukkua vielä hyvät unet ennen maastoharjoitusta. Juna oli tietenkin myöhässä, ja bussi oli mennyt... Otin karkean suunnan Onttolaan ja vajaan yhdeksän kilometrin jälkeen olin tallannut kasarmin portille. Melkoinen päivä - 250km autolla, 200km junalla, pitkä lenkki tv kevyt 20km ja kymppi kävellen komppaniaan.

Maanantaina pakattiin rinkat, ja tiistaina lastattiin kuorma-autot ja bussit matkalle kohti Hiienvaaran pudotuspaikkoja. Edessä oli kolmen yön pahamaineinen perusharjoitus. Jottei olisi ollut liian helppoa, niin oksennustautiepidemia niitti harjoitukseen osallistuvia. Taistelijapari lähti pois heti toisena aamuna. Tietenkin sain hänen ryhmäkohtaiset varusteet. Eli pakkasin rinkkaan antennipussin lisäksi radion.

Intissä monesti liioitellaan kantamuksia, mutta jokainen voi laskea paljonko rinkka painaa, kun kaikkien omien varusteiden, ruokien ja juomien jälkeen lisätään vielä vajaa 20kg ryhmäkohtainen varustus. Aseen ja tetsarin kanssa kannoin toisena päivänä 2/3 omasta painosta. Onneksi siirtymä ei ollut hyvin pitkä tai maasto vaikeaa. Kaatuessa edes kaverin avulla oli turhaa toivoa pääsevänsä ylös.

Toisenna yönä oli aivan järkyttävän kylmä. Oltiin jo reippaasti seuraavan vuorokauden puolella, ja teltassa oli toisilla hyvät tulet. Samalla kun sain makuupussin telttaan kuului vihollista ketunlenkillä. Kamat kasaan ja menoksi. Yöllä vielä uudestaan radio toimintakuntoon. Työsormikkaissa kasasin antennia vain pienen kuunsirpin valossa, lähetin viestin ja vastaanotin vielä toisen kuunteluajalla. Vihdoin pääsin makuupussiin, kylmään telttaan.

Kaminaa ei saatu enää koko yönä tulille. Aamuviideltä heräsin vartioon. Kaikki vaatteet päällä ja silti kylmissäni. Harjoituksen jälkeen säähavaintohistoriasta todettiin kahdenkymmenen asteen pakkasen olleen tosiasia. Kolmantena päivänä oli rauhallinen aamu. päivällä syötiin hyvin, ja suunniteltiin loppusiirtymää. Matkaan lähdettiin puoli kolmelta. Olin saanut rinkan painoa jaettua hieman ryhmän muille jäsenille. Kolmen ja puolentunnin hiihtämisen jälkeen pidettiin matkan ainoa tauko, kymmenen minuuttia. Rinkka selästä, vettä ja suolapähkinöitä.

Kyllä helpotti ja mies piristyi loppumatkaa varten. Pimeä alkoi tulla ja vauhti kiihtyi määränpään lähestyessä. Hiienvaaran käsitteeksi muodostuneet ojat vaikeuttivat matkantekoa suksilla. Pahimmillaan sadan metrin matkaan meni puolituntia ryhmän viidentoista kaatumisen ja sauvojen korjauksen jälkeen. Lopulta oltiin määränpäässä, ensimmäisenä ryhmänä noin kahdeksan aikaan illalla. Ryhmä huokaisi helpotuksesta, kun paikalle oli tehty valmiit polttopuut ja telttapaikat. Nopea huolto, teltta kasaan ja nukkumaan. Olimme jo puoli kymmenen nukkumassa, onneksi siirtymä sujui vauhdikkaasti, sillä muut ryhmät tulivat tunteja meidän jälkeemme, ja viimeiset olivat vasta 0300 nukkumassa yölle venyneen siirtymän jälkeen.

Aamulla kaikki tarkastettiin ja pakattiin ripeästi maseihin. Miehet kävelivät vielä muutaman kilometrin loppupuhutteluun ja oltiin valmiita teleporttaamaan takaisin Onttolaan. Perusharjoitus oli takana. Vielä kiinnioloviikonloppu, marssi ja ammunnat. Heti maanantaina uudestaan rinkan pakkaus ja tiestölle 12km verran. Kannoin loppumatkan telttaa ja ihmettelin taistelua telttanakista, muut kantoivat harjoituksella telttaa vuorotellen. Minulla oli vastaavanpainoinen radio kokoajan rinkassa. Matka kuitenkin eteni nopeasti ja kolmeen ja puoleentuntiin oltiin takaisin.

Kyllä maistui lihapiirakka sissimuonien jälkeen hyvältä

Maanantai-iltana kirottiin sääennustetta, sadetta ja tuulta koko tiistaipäväksi. Reppuun vaihtovaatetta ja lisäksi vielä varaksi lämmintä. Päälle laitoin vielä omat sadehousut ja windstopper-takin. Päivällä 300m ampumaradalla tuuli pääsi puhaltamaan esteettä ja valehtelematta 10m/s. Räntää ja vettä tuli vielä ajoittain vaakatasossa. Kolmen viikon ulkonaolo alkoi riittää. Eilen keskiviikkona pääsimme kuitenkin ansaituille ja pitkälle pääsiäislomalle. Nyt on lupa levätä ja herkutella!