SK-10 2015

Aloimme Satun kanssaTalvijuoksun jälkeen odottaa SK-10, Skinnarilan kymppiä, hölkkäkilpailua kuin lapsi joulukalenterin avaamista. Tänään SK-10 aloitti LTKY:n hyvinvointiviikot. Uudistuneella reitillä kilpailtiin nyt illalla. Lähtö ja maali olivat yliopiston pihalla. Tunnelma oli kuin Venäjän aluemaaottelussa. Oli oltava ennakkoluuloton, koska ei voinut tietää miten salatieteenharjoittajien, kauppatieteen opiskelijoiden, järjestelyt toimisivat.

Puoli tuntia ennen lähtöä, 15.30, musiikki soi lähtöpaikalla ja ilmoittautuminen kilpasarjaan aukesi. Pienen jonotuksen jälkeen saimme hiihtonumerot. Aukaisuvedot ja valmiiksi lähtöpaikalle. Eye of the Tiger soi ja juoksijoilla oli hyvä meininki. Matkaan lähdettiin niin innokkaasti, ettei kärkeen ollut asiaa.  Enklaavin instagram-tilillä on video lähdöstä.

Lenkki kierrettiin vastapäivään

Kahden kilometrin jälkeen käännyttiin Tilsalankadulle. Kyllä oli mäkistä. Ylämäissä vauhti ei pysynyt alle 4.30min/km, eikä alamäkiin enää jaksanut loikottaa tarpeeksi kovaa. Onneksi mäkirynkytys loppui, kun käännyimme kohti ravirataa. Ylämäissä olin saanut Satuun jo merkittävän eron, mutta puolen matkan jälkeen Satu alkoi näyttää kantapäitä.

Hetken jo ajattelin vain juoksevani maaliin. Skinnarilantielle käännyttäessä olin palautunut sen verran, että aloin päästä taas kilpailun makuun. Kiihdytin vauhtia tarkoituksena ottaa Satu kiinni Punkkerimäkeen. Hermotuksissaan Satu oli todennut, että Kalle pitää jättää ennen Punkkerimäkeä, tai käy kuin Talvijuoksussa.

Vauhti parani, ja olin parhaimmillaan enää muutamankymmenen metrin päässä. En kuitenkaan saanut kiinni, eikä Harapaisen urheilukommuunin välistä kiriotatusta nähty. Satu voitti 41.35 ajalla naisten sarjan ja tulin muutamankymmenen sekuntia perässä. Usean GPS-mittauksen keskiarvona reitin pituudeksi arvioitiin 10.2km. Tiistaina 3.11. Talvijuoksussa on kuitenkin jo revanssin paikka!

Maaliin tullessa sai juotavaa ja Gainomax-palautumisjuoman. Kahdella eurolla vielä haalarimerkin. Kyllä oli hyvin järjestetyt ja hyvät kisat, vaikka ei ollut yhtään vanhaa jäärää järjestämässä. Kymppi paljasti ikävästi vielä kovin puutteellisen kunnon.

Satu: Kisa lyhyesti vielä toisestakin näkökulmasta. 16.00 tapahtunut lähtö oli haasteellinen. Luennolta joutui kiirehtimään kesken pois ja väsymys meinasi painaa päälle. Kisaan lähdettiin silti hyvällä fiiliksellä ja hyvässä hengessä.

 Määrällisesti aika raskas pariviikkoinen treenijakso tuntui jaloissa, vaikka viimeiset päivät otinkin kevyesti. Rentous ja helppous oli hukassa. Alkumatka oli täyttä tuskaa. Vuoristoratamaista reittiä edetessä juoksu ei ajoittain enään juurikaan juoksua muistuttanut. Mäen päällä oli vaikea jatkaa väsyneillä jaloilla. 4km kohdalla totesimme Kallen kanssa yhteen ääneen, että eihän tästä taaskaan mitään tule. Kun reitti kääntyi takaisin päin, juoksu alkoi kuitenkin muuttua iloksi. Tasaisemmassa maastossa askel alkoi taas vetää ja matka edetä ihan uudella tavalla.

Maalissa sain ensimmäistä kertaa katkaista maalinauhan naisten sarjan voittajana. Hyvä kisa ja kivaa oli. Aikaan en ole yhtään tyytyväinen, mutta kyllä mäkisellä reitillä on osuutensa asiaan.

X-Run 2015

Perjantaiaamuna otimme suunnan kohti Imatraa.  Syksy oli tullut siihen pisteeseen, että viikonloppuna kisattaisiin perinteisesti X-Run. Kalle toimi kyseisessä kisassa jälkijuoksijana jo neljättä kertaa, minä toista. Kuten pari viikkoa sitten Hard runissa, nytkin matkana oli 23km.

Saavuimme lauantaiaamuna kisapaikalle yhdentoista jälkeen. Lasten sarjat olivat jo täysillä käynnissä. Tapahtuma oli houkutellut paikalle ilahduttavan määrän pieniä, osallistujia Mini X-Runilla oli pitkälti päälle sata. Lapset saivat maaliin tultuaan pussukka, joka näytti sisältävän ainakin kokis-tölkin. Kaikille jäi kisasta varmasti hyvä maku, ja toivottavasti osallistujia saapuu paikalle jatkossakin.

13 vuotiaat tytöt ja pojat lähdössä 2km matkalle

Kellon tullessa 12.30 syysaamun usva alkoi hälvetä ja aurinko tuli esiin. Kärkipään juoksijat asettuivat viivalle shortsit jalassa. Lähtölaukauksen pamahdettua odottelimme rauhassa, että koko kaksisataapäinen kilpailijajoukko alittaa lähtövaatteen. Matkaan lähdettiin hyvää vauhtia, kaikki juoksivat.

Oli kivaa juosta loistavassa säässä mukavalla reitillä. Ilmeisesti liiankin mukavaa. Pidimme jutellessamme vissiin niin pahaa ääntä, että viimeisenä matkaa taittava kilpailija pyysi laskemaan volyymia tai pitämään vähän välimatkaa. No, tuskin kisassa toisille kilpailijoillekaan sanotaan ole hiljaa, mutta tottakai kunnioitimme hänen päätöstään.

Matka taittui mukavasti ja puolentoista tunnin kuluttua aloimme tehdä lähtöä toiselle kierrokselle. Ehdimme juuri sopivasti kannustamaan Alisan maaliin hänen ollessa taittunut jo kaksi kertaa pidemmän matkan. Tällä kertaa emme joutuneet juoksemaan 23km peränpitäjää kiinni vaan saimme jatkaa matkaa saman juoksijan kanssa kuin ensimmäisellä ringillä.

Alisa tulee maaliin X-Run voittajana

Vauhti pysyi loppumatkan lähes muuttumattomana ja kohta olimmekin jo urakkamme suorittaneet. Maalissa meitä odotti talteen otetut makkarat, täytetty patonki ja urheilujuomaa enemmän kuin jaksoi juoda.

Jälkikärki lähdössä toiselle kierrokselle

Kaikille kilpailijoille ja toimitsijoille jaettiin kylpyläliput. Kiva päivä huipentui siis Rauhan kylpylässä, joka ei ihan odotuksia täyttänyt. Pukuhuonejärjestelyt eivät toimineet, palju ei ollut toiminnassa, saunassa tuli lämmin vaan, koska sai heittää niin kovasti löylyä, lasten saunassa oli kylmä ja siellä pyörivässä Mikki Hiiren kerhotalossa ei ollut ääniä.

Liikunnallinen viikonloppu saa tänään jatkoa. Aamulla kävimme jo kiertämässä 10km Vuoksen ympäri ja nyt istun jäähallissa katsomassa Kallen tuomarointia. Eiköhän sitä illalla vielä olo lenkki edessä. Menneellä viikolla molempien kilometrit ovat päässeet jo ihan kiitettävälle tasolle, 100km rajapyykki on lähellä.

Pyöräilykausi

Parin viikon takainen Onnibuss-matkamme pitkine kävely- ja juoksuosuuksineen pisti paikat jumiin. Kovasta venyttelystä ja pilatesrullarullailusta huolimatta ei ollut toivoakaan, että saisi kämmenet, tai edes sormet, lattiaan. Muutaman päivän jälkeen tilanne normalisoitui. Vasemmanpuoleinen lonkankoukistaja jäi kuitenkin oikuttelemaan.

Alkuun lonkka oli vain jäykkä, seuraavaksi se alkoi temppuilla lenkillä. Liikkellelähtö kotipihasta tai vaikka liikennevaloista oli hankalaa. Sängystä nouseminen aamulla oli varsinaista taaperrusta. Toivoin, että vaiva katoaisi itsestään, kuten muutkin jumit. Kun parannusta ei alkanut viikkoon kuulua, totesin, että on yritettävä olla juoksematta.

Tiistaina juoksin vielä Talvijuoksun. Sen jälkeen en ole ottanut askeltakaan. Suunta on hyvä. Enää ei kiristä, aamuisin en muista koko asiaa ja ainoastaan yksittäiset "vihlaukset" muistuttavat asiasta kerran pari päivässä. Osasin ehkä kerrankin rauhoittaa ajoissa, ja ehkä pääsen jo lähipäivinä juoksentelemaan.

Juoksuton vajaa viikko on kulunut pääasiassa pyörän selässä. Valehtelisin, jos sanoisin, että kivaa on ollut. Pyöräilykelit loppuivat mielestäni siinä kaksi kuukautta sitten. On ikävää, kun joutuu pelkäämään sormien ja varpaiden jäätymisen puolesta. Kylmä viima, vastatuuli joka suuntaan, jäinen tihku ja loputon pimeys ovat myös kuuluneet lajiin kiinteästi. Lisäksi olen uudella paikkakunnalla jatkuvasti hukassa, tuntuu että jokainen opaste näyttää Pietariin ja vaikka olevinaan ajaisin aina samaa tietä, päädyn joka kerta eri paikkaan. No, jos nyt juoksisin väkisin, pyöräilykausi olisi edessä ennemmin tai myöhemmin. Eikä ne olosuhteet tästä ainakaan paranemaan päin ole.

Eilen sitten tuntui, että alkaa pyöräily riittää. Aamulla kävin kävelyllä syksyisellä pururadalla. Oli mukavaa ja kaunista, mutta ohi kirmailevat lenkkeilijät aiheuttivat kateudentunteita.

Iltapäivällä päätin lähteä koeajamaan Lappeenrannan uimahallin. Halli oli pieni ja kiva. Kuopion uimahallista poiketen täällä sai räpiköidä ihan yksin. Kuopiossa ei voi olla kuulematta koko kaupungin mummojen kuumimpia juoruja täpötäydelle vesijuoksuradalla. Altaassa oli osoitettu radat "Vyöjuoksijoille", joka terminä oli kovin häiritsevä, kyllä se on vesijuoksu, sekä "Liikuntarajoitteisille". Nauroin itsekseni, että kummallekkohan nyt kuulun. Vaikka moni valittaa, että aika vedessä kuluu kovin hitaasti, oma puolitoistatuntinen vierähti kuin siivillä.

Illalla olin laittanut kellon vahingossa tuntia liian aikeiseen soimaan, joten nyt löytyi pitkästä aikaa sopiva hetki Blogikin päivittelylle. Seuraavat viisi päivää menee toivoessa, että jalka on viikonloppuun mennessä kunnossa. Silloin olisi tarkoitus jatkaa jälkijuoksijan roolissa, tällä kertaa Imatran X-runissa ja matkana jälleen 23km. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Lappeenrannan talvijuoksu osa 1

Syksyn harjoituskausi on lähtenyt hyvin liikkeelle. Tänään tartuimme tilaisuuteen suorittaa lähtötasotesti Lappeenrannan talvijuoksussa. Kisassa oli mahdollisuus valita taipaleekseen joko 3km, 5km tai 7km. Ilman suurempia pohdintoja valitsimme molemmat keskipitkän matkan.

Sää oli vuodenajalle tyypillinen. Toppatakki oli aiheellista kaivaa kaapin periltä. Siitä huolimatta vielä ei kisa-asuksi valikoitunut pitkät trikoot, puolipitkillä pärjää aina nollakeleihin saakka. Kylmä viima kiusasi juoksijoita etenkin alkumatkasta. Peesailusta oli kovasti hyötyä, vaikka Kalle on sitä mieltä, ettei se maantiekisoihin kuulukaan.

Kellon tullessa 18.00, asettuivat juoksijat, joita paikalle oli kerääntynyt kiitettävästi viitisenkymmentä, lähtöviivalle. Heti lähtömerkin jälkeen pystyin huomaamaan pienen treenijumin vaikutuksen. Juoksun rentous oli hukassa, ja vauhti ei alussakaan päässyt oikein kiihtymään. Vähän väsyneet jalat pistivät vastaan eikä itsestään saanut irti aivan parhaalla mahdollisella tavalla.

Tyytyväinen on kuitenkin oltava. 5km mäkisessä maastossa eteni jokseenkin tasaisella vauhdilla ja ihan mukiinmenevään aikaan. Tuntuu, että taas on otettu askel tai parikin kohti parempaa tasoa. Kyseinen kisa toistuu läpi talven kuukauden välein, joten ensi kerralla on jälleen mahdollisuus pistää paremmaksi ja nähdä, onko syksyn treeni tehonnut.

Vaikka tapahtumasta jäi hyvä maku suuhun, pienenä miinuksena on Harapaisten juoksuherruuden jääminen Kallelle. Taitoin matkaa parikymmentä metriä perässä. Pitkällä ylämäkeen juostulla loppusuoralla ero kuitenkin moninkertaistui Kallen taistellessa myös Lipiäistenmestaruudesta.

Kallekin oli suoritukseensa tyytyväinen. Kisa oli tiukkaa kamppailua ja siitä jäi kaikin puolin hyvä mieli. Tästä on hyvä jatkaa syksyä ja treenejä eteenpäin.

Tulokset