Loppusota

Tiistaina 2.6. pakkasimme rinkat loppusotaa varten. Kävelimme Jaamankankaalle, jossa keltainen valtio esitteli panssarikalustonsa. Lyhyen luennon jälkeen sai katsoa ja koskea, rikki panssarit eivät menisi. Paikalla oli mm. BMP-sarjan rynnäkkövaunuja, MT-LB kuljetuspanssarivaunuja, 2S1- telatykkejä, pioneerikalustoa, sekä lisäksi joukkueellinen taistelukentän kuninkaita, Leopard 2A4- vaunuja.

Seuratessamme Leopard 2L vaunun Leguan-sillan laskemista meiltä kysyttiin keitä olimme ja mistä tulimme. Kaverin kanssa vastasimme yhteen ääneen Onttolasta, kävellen. Vaunumiehen arkeen tutustuttuani sain vastauksen ikuiseen väittelyn aiheeseen - mielummin jalat kuin telat. Sen verran vahvasti Neuvostoliitto vaunuissa tuoksuu. T-55 vaunu oli jopa varustettu tähtikuvioin, oi suuri ja mahtava.

Esittelyjen päätteeksi rajamiehet komennettiin kolmeen riviin. BMP-1 vaunu tärähti käyntiin ja lähti kääntymään tielle rivien suuntaisesti. Ei mahtunut. Heikompi muoto väistää, joten panssarivaunu peruutti takaisin pellolle. Kyllä vaunumiehet hetken ihmettelivät.

Esittelyjen jälkeen siirryttiin tehtäväalueelle pohjoiseen. Nyt moottorimarssilla. Liikennettä laskiessa esitelty kalusto kulki ohi. Tunnistin lopuksi vielä CV9030- joukkueen, vihollinen siirsi joukkojaan ja sota oli alkamassa. Koko suomalainen panssarikalusto oli kulkenut ohi.

CV9030 Afganistanissa, kuva PRT Meymaneh

 Taas siirryttiin tarkoituksena vaikuttaa viholliseen. Kaikki tienlenkit kierrettyä vihollisen ryhmitys olin selvillä. Raskaalle raketinheittimelle tulikomento ja taas liikkelle. Kyllä luonteenlujuutta ja taistelukuntoa koeteltiin vesisateessa.

Jääkärit kävivät raivokkaita taisteluita Euroopan suurimmassa sotaharjoituksessa, me siirryimme taas pois alta valmiiksi vastaanottamaan paluuliikenteen. Kiirettä piti kun toistasataa kuorma-autoa ja konttia kulki ohi. Valtiolla ei ollut tarjota pahamaineista loppusiirtymää. Kuitenkin tarpeeksi saatiin kantaa rinkka, kaverilla todettiin rasitusmurtuma jalassa.

Parasta kymmenen päivän harjoituksessa oli uudet taistelumuonat. Kyllä oli ilo keitellä lihapadat Trangialla. Vähään aikaan en paista metsässä kuin makkaraa, aurinkoisella säällä. Ja kun aurinko paistoi oli ympärillä sataluvuin itikoita. Onneksi omat Gore-vaatteet pitivät vartiointitehtävissä kuivana. Parhaimmillaan kahdeksan tuntia päivässä kuulosteli ja tuijotti metsää.

Kaiken jälkeen- At the end of the day voin suositella Onttolaa kaikille, jotka eivät vielä päivässä saa ulkoilmamyrkytystä. Monenlaista on mahtunut matkalle, mutta jäljeenpäin hymy on noussut, ainakin kun harjoitusten jälkeen on ollut huollon ja levon aika. Minua ärsyttää kun Satu tunnistaa neljäsataa lintua, ja muun eläimistön päälle. Varsinkin nyt puolenvuoden jälkeen Satua ärsyttää, kun tunnistan koko tunnetun maailman sotakaluston, etenkin tähtikuvoidun. Ei 165vrk hukkaan ole mennyt. 

Taistelija syvyydessä