Vuosi
2019 oli kaksijakoinen. Epäonnistumisia, pettymyksiä ja hölmöilyä oli vähintään
omiksi tarpeiksi, mutta loppujen lopuksi kausi oli paras tähän mennessä. Käteen
jäi paha ylirasitustila, pieni sisäreiden repeämä, kaksi merkittävää ennätysparannusta,
ennätysmäärä harjoituskilometrejä ja seuranvaihto Ultra Sisun edustajaksi.
 |
| Vuoteen 2019 mahtui paljon, niin urheilussa kuin sen ulkopuolella. |
Vauhtisokeuden kautta
monttuun ja takaisin ylös
Vuosi
sitten asetin kaudelle 2019 kovat tavoitteet. Halusin juosta Kalevan Kisoissa
10 000 m ja kehittyä ultrajuoksijana. Lähdin tavoitteita kohti vähän
turhan kovalla innolla. Treenasin yhtä aikaa sekä ratajuoksua että
ultrajuoksua. Samaan viikkoon mahtui molempien lajien kovimmat
erityisharjoitukset. Vajaa kolme kuukautta kaikki meni ihan nappiin, ja kunto
tuntui kehittyvän. Lopulta tuli seinä vastaan. Ensiksi särkyi sisäreisi ja myöhemmin
ei jaksanut enää mitään. Jalan kanssa taistellessa meni liki 1,5 kuukautta, ja
ylirasitustilan havaitseminen vei kohtuuttoman kauan. Huhtikuun puolivälissä
SM-puolimaraton meni täysin penkin alle, samoin kuin Joensuu Runin 10 km
toukokuun puolivälissä. Ei vaan jaksanut. Toukokuun lopulla piti rikkoa Kalevan
Kisojen tulosraja, mutta keskeytin 2 km jälkeen. Pistin tossut naulaan ja kävin
pari viikkoa kävelylenkeillä. Saattoi ihan jonkin verran ottaa päähän, kun
monen kuukauden kova treeni valui hukkaan. Montusta pääsi tällä kertaa onneksi
suhteellisen helposti ylös ja loppukauden treenit jatkuivat maltillisina ja
laadukkaina.
 |
| Hyvän alkukauden jälkeen haettiin vauhtia montun pohjalta. |
Kolme ultraa ja reilu
kolme kuukautta
Pilalle
menneen alkukauden jälkeen kehkeytyi riskialtis suunnitelma. Elo-marraskuun
aikana halusin juosta kolme vähintään 100 km ultraa. Kauden ensimmäiseen
ultraan starttasin Helsingin Paloheinässä Masokistin Unelmassa. Odotukset
olivat matalalla huonon valmistautumisen jälkeen, mutta 100 km ennätyksestä
leikkautuikin pois puoli tuntia. (Kisaraportti, Masokistin Unelma)
 |
| Masokistin Unelma ja 100km ennätys oli iloinen yllätys. Kuva: Petteri Jokela |
Toisessa
ultrassa hyppäsin kauaksi mukavuusalueesta. Kallen toiveesta lähdettiin Nuuksion
Backyard Ultralle, en oikein tiedä miksi. Kilpailumuoto oli äärimmäisen
kettumainen, ja mäkinen ja maastoinen reitti ei sopinut minulle yhtään. Koko
kilpailun ajan olin huolissani siitä, palautuisinko tarpeeksi nopeasti seuraavaan
kilpailuun. Lopulta päätin jättää kilpailun kesken 100 km kohdalla, mikä oli
varmasti järkevää, mutta henkisesti yllättävän vaikeaa. Meni toista viikkoa
päästä keskeyttämisestä yli. Kauden viimeisenä kilpailuna juoksin Joensuu Night
Runin, joka oli ehkä tähän asti paras juoksuni. Ennätys parani kymmenellä kilometrillä,
ja tulos oikeuttaa hämmentävän korkeaan sijoitukseen tämän kauden maailman
tilastoissa. (Kisaraportti, Joensuu Night Run)
 |
| Nuuksion Backyard Ultra oli yhtäaikaa hieno ja hirveä kokemus. Kuva: Onevision |
Ennätyskilometrit,
mutta liikaa suunnittelemattomia lepopäiviä
Maalis-kesäkuun
rämpimisestä huolimatta vuosikilometrit ylittivät neljän tonnin rajapyykin
ensimmäistä kertaa. Lisäksi vuoteen kertyi noin 800 km pyöräilyä harjoitusmielessä
(työmatkapyöräilyä en laske), muutamia tunteja crosstraineria, uintia ja
vesijuoksua sekä enemmän lihaskuntoharjoittelua kuin koskaan ennen. Yhden
kerran kävin suksillakin. Summaillessa mennyttä vuotta yllättäväksi asiaksi
nousi lepopäivien määrä. Ultrajuoksu on lajina sellainen, että lepopäiviä tulee
väkisin kilpailujen ja kovimpien harjoitusten jälkeen. Vuoden kokonaislepopäivien
määräksi tuli kuitenkin 70, mikä tarkoittaa, että 20% vuodesta on kulunut
huilatessa. 35 päivää olen ollut joko flunssassa tai niin telakalla, ettei edes
korvaavat treenit ole onnistunut. Levätä toki pitää silloin kuin lepoa
tarvitsee, mutta pistää miettimään, olisiko sairasteluja pystynyt välttämään.
Mitä jäi käteen?
Perinteisesti joka kaudesta oppii aina mitä ei ainakaan kannattaisi tehdä. Tällä kaudella opin, että ultrajuoksija voi juosta myös lyhyempiä matkoja, mutta ultrajuoksijakaan ei voi päällekkäin toteuttaa sekä ultrajuoksijan että ratajuoksijan ohjelmaa. Lisäksi sain muistutuksen siitä, että on parempi levätä ennemmin kuin myöhemmin. Loukkaantuminen on yleensä merkki liiallisesta kuormituksesta ja loukkaantuneena ei pidä ahnehtia korvaavilla harjoitteilla. Arvokkaana oppina myös se, että vaikka hommat menisivät päin seiniä, ei ole syytä antaa periksi tai yrittää ottaa menetettyjä harjoituskertoja takaisin. Maltilla ja suunnitelmallisuudella montusta voi nousta jaloilleen yllättävän nopeasti.
Järkevin tavoittein
kohti uutta kautta
Ensi
vuoden kilpailukalenteria on jo alettu laatimaan. Suurimpana tavoitteena on
mahtua mukaan 100 km MM-joukkueeseen ja päästä kyseisessä kilpailussa
tavoittelemaan lähempänä 8 h haamurajaa olevaa aikaa. Kevään ja kesän aikana
juoksen luultavasti lyhyempiä kilpailuja, jotka palvelisivat 100 km ennätysparannusta,
mahdollisesti 6h, maraton ja puolimaratoneja. Lyhyempiin matkoihin ei ole
tarkoitus panostaa suuresti, sillä se oli virhe tälläkin kaudella. Harjoitteluun
haluan löytää tasapainon, jossa pystyn treenaamaan kovaa, mutta toisaalta myös
palautumaan ja kehittymään. Talven ja kevään aikana on tarkoitus kokeilla uutta
rytmitystä, joka toivottavasti ehkäisee harjoittelun puuroutumista ja
väsymyksen kerrytystä. Kaiken kaikkiaan, uuteen kauteen on kiva lähteä terveenä, taas vuoden kokeneempana ja ehkä himpun verran fiksumpana.
