sunnuntai 22. elokuuta 2021

Masokistin unelma 2021 -sub8h 100k

Tämän kauden kilpailut startattiin Kaarinassa 6h rataultralla. Lämpömittari näytti 30 astetta, ja aurinko porotti urheilukentälle pilvettömältä taivaalta. Olosuhteet kovien tuloksien tekemiselle oli heikot, ja itsekään en tavoitteitani saavuttanut. Kisasta jäi todella kädenlämpöiset fiilikset, jonka takia seuraavaan kilpailuun, Masokistin Unelman 100 kilometrille, valmistautuminen tuntui henkisesti hankalalta. Tavoitteiden asettaminen tuntui pelottavalta. Jos niihin ei pääsisi, joutuisi taas pettymään. Onneksi 100 km tavoitteen asettaminen oli omalla kohdallani suhteellisen suoraviivaista: 8 tunnin rajapyykki alkoi olla realistisesti saavutettavissa. Asennoituminen kisaan oli lopulta helppoa: kunto riittäisi uudelle tuntiluvulle, mutta saattaisin tarvita vielä useamman yrityksen, ennen kuin tulos realisoituisi.

8 tunnin aika sadalla kilometrillä tarkoittaa 4.48 min/km vauhtia. Tavoitteena oli startata 4.30 min/km tahdilla, joka on pieni riski, sillä huonona päivänä ollaan jo tukevasti vauhtikestävyysalueella. Kisapäivälle ei onneksi sattunut huonoa päivää, vaan 4.30 tahtia oli helpohko pitää yllä. Välillä vilkuilin sykettä, ja se näytti pyörivän aerobisen kynnyksen paikkeilla. Viileähkö ja sateinen ilma helpotti sykkeen pitämistä turvallisella alueella. Verrattuna Kaarinan hellekisaan syke oli yli 10-20 lyöntiä maltillisempi. Lähdin kisaan hieman epävarmana, mutta tunnin juoksemisen jälkeen päätin, että tänään 8 tuntia alittuu. Vuosi sitten meni 11 minuuttia yli, mutta nyt kunto, huoltosuunnitelma ja sää ovat parempia.

Matka taittui alkuun tosi mukavasti. Oman kellon mukaan maraton tuli täyteen ajassa 3.07 ja 50 km matkaan kului 3.41. Vuosi sitten 60 km kohdalla vastaan tuli totaaliseinä. Hyvän alun jälkeen kilometrivauhdit tippuivat kerralla minuutilla. Nyt mietin 60 km lähestyessä täysin ongelmitta, että nyt kun jaksaa näin hyvin, eroa edellisvuoden tulokseen alkaa tulla roimasti. Jaksoin kyllä 60 km saakka, jopa 65 km asti. Kilometrit olivat edelleen noin 4.30. Sitten seinä iski jälleen. Siihen asti kevyet jalat alkoivat tuntua betonilta, pohkeet tuntuivat olevan krampissa ja henki ei enää kulkenut. Tämä kaikki taas täysin varoittamatta. Ensin kilometrivauhti laski 4.45 tuntumaan, myöhemmin 5.00 paikkeille. Koitettiin lisätä energiansaantia, kun juuri muutakaan ei ollut tehtävissä. Se ehkä teki etenemisestä vähemmän tuskallista, mutta paluuta alkuvauhtiin ei enää ollut.

 
Viimeiset kolme tuntia juostiin päällä. Yritin pilkkoa matkaa paloihin. Ensin juoksisin hyvä 6h väliajan. Elättelin toivetta, että pääsisin tuossa ajassa pidemmälle kuin pettymykseksi jääneessä Kaarinan kisassa. Pääsin. Vajaassa kuudessa tunnissa ylitin ajanottomaton matkan näyttäessä noin 78.6 km. Tulos on parempi kuin Suomen ennätys, joka sekin on tosin juostu nimenomaan 100 km väliaikana. Oma kello näytti tasan 6h kohdalla 79.1 km. Välitavoitteen jälkeen matkaa oli jäljellä enää parikymmentä kilometriä. Se on pitkä matka siinä vaiheessa, kun tuntuu pahalta, mutta toivo maaliinpääsystä on vahva. Laskeskelin, että 8h alittuisi, jos viimeisen pari tuntia pystyisi pitämään 5.45 tahtia. Kun omat kilometrit taittuivat vielä ajassa 5.00-5.15, asiat olivat tavoitteen suhteen hyvin. Jossain kohtaa mielessä kävi, pitäisikö tahtia yrittää vielä kiristää, kun oli tuntui parantuneen. En kiristänyt, tyytyväisyyden tunne lähestyvästä 8h alituksesta esti itsensä ultimaattisen kiusaamisen. Jos pää olisi kovempi, on vaikea sanoa, olisiko lopputulos ollut parempi, vai olisiko kiristys johtanut äkkihyytymiseen.
 

 
Loppumatkalta ei jäänyt juuri kerrottavaa. Etenin tasaisesti. Ketutti ja väsytti, mutta tiesin, että sama homma joka vuosi ja aina se maali on tullut vastaan. Lopulta sadas kilometri täyttyi, ja tulostaululla oli lukemat 7.51.02. 8 tuntia alittui. Tulos yltää tämän vuoden maailman tilastoissa sijalle 4. Kisa oli onnistunut, ja kuluneen vuoden kovalle työlle saatiin vastinetta. 100 km tulos on parantunut viidessä vuodessa tunnin ja 20 minuuttia. Nauran usein sille, kun 2017 ensimmäisen 100 km (9.10) jälkeen ajattelin, että tuloksen parantaminen vaatii maraton ajan parantamista. Maratonin ennätys on vielä tänäkin päivänä sama kuin tuolloin.
 
Ratkaisemattomaksi kysymyksesksi jäi, mistä 5h seinä tulee ja miten sen voi välttää. Vuosi sitten syytin esiin tullutta aurinkoa ja rajua lämpötilan nousua. Tänä vuonna lämpötila pysyi alle 20 asteessa, mutta kuten alla olevasta kuvaajasta voi nähdä, kisan kulku oli identtinen vuoden takaiseen. Hyytyminen ei vain ollut ihan niin rajua tällä kertaa. Liittyykö ilmiö liian kovaan alkuvauhtiin tai energioiden loppumiseen? En osaa sanoa, mutta tulevissa kisoissa yritetään keksiä keinot seinän poistamiselle.
Kilpailun energiasuunnitelma oli selkeä: tunnissa joisin 0.75 litraa Noshtin korkeaenergistä urheilujuomaa, ottaisin yhden geelin ja lusikallisen hunajaa. Mitään vatsavaivoja ei ollut, mutta kylmästä säästä johtuen en pystynyt juomaan ihan niin paljon kuin olin suunnitellut. Laskeskelin, että hiilihydraatteja sain noin 170g geeleistä, 180g urheilujuomasta ja 50g hunajasta. Aika tarkalleen 50g hiilihydraattia tunnissa siis. Luulen, että tulevissa kisoissa pyrin vielä hieman korkeampiin lukemiin, jos jaksaminen lopussa säilyisi parempana.
 
Kisan jälkeen olo oli hieman tyhjä suuren tavoitteen täytyttyä. Muita numeerisia tavoitteita en ole vielä osannut asettaa. Nyt yön yli nukkuneena katse on kuitenkin jo Joensuu Night Runilla. Nyt tovi lepoa, ja sitten ehtii treenata kaksi kuukautta seuraavaa ennätysjahtia varten.