Muutama päivä ennen Joensuun Eliittikisoja jalkateräni kipeytyi. Päätin kuitenkin juosta. Jokaisen pienen kolotuksen jälkeen lepäämällä ei saisi koskaan juosta. Kipu yltyi kilpailun jälkeen, mutta kuitenkin rauhoittui. Viikko takaperin torstaina juoksin rataharjoituksen, josta jalkaterä ei selvästikään pitänyt. Nyt suhtauduin asiaan vakavasti ja vielä kentältä soitin fysioterapeutille.
Pääsin heti perjantai aamuna vastaanotolle. Fysioterapeutti kirjoitti ylös: "Metatarsaaliluun rasitustila (ehkä esivaihe lievästä murtumasta)" Kiitän Imatran Fysioteekkia asiallisesta palvelusta ja annan toimitus suosittelee -maininnan.
Kausi 2013-2014 alkoi Lappeenrannan talvijuoksusta. Olin heti syksyllä paremmassa kunnossa, kuin ennen kilpailukautta keväällä. Vuosisuunnitelman mukaan etenin kohti vuodenvaihdetta. Lokakuulle kertyi hyvin harjoituskilometrejä. Hyvä perusharjoittelu jatkui marraskuussa. Joulukuun puolenvälin jälkeen vauhti- ja maksimikestävyysharjoituksien merkitys kasvoi.
Vuodenvaihteessa tein yhden talven merkittävimmistä harjoitusviikoista. viiteen päivään 95km juoksua sisältäen kaksi vk-lenkkiä ja 5x1000m - harjoituksen. Kovimman harjoitusviikon jälkeen keventelin ja valmistauduin lyhyeen hallikauteen. En kuitenkaan unohtanut harjoittelua kokonaan, vaikka kilpailinkin tiiviisti kolmena peräkkäisenä viikonloppuna.
SM-Halleissa juoksin lauantaina 400m 54.02. Talvella paras nopeus oli odotetusti piilossa. Pyhänä roikuin mitalinsyrjässä, kunnes Liikuntamyllyn lyhyellä loppusuoralla hitsasi pahasti, 2.01,75. Talvella olin hiihtänyt n. 300km edestä ja viheltänyt 54 jääkiekko-ottelua. Reippaasti siis muutakin liikuntaa juoksemisen lisäksi.
Maaliskuu oli paras juoksumäärällä mitattuna, kilometrejä kertyi 380 yksikköä. Tärkein yksittäinen harjoitus oli jo 5x1000m. Vauhti parani jokaisella kerralla, ja kuun lopussa juoksin tonnit väliin 3.17-3.07.
Huhtikuussa tapahtui jotain käsittämätöntä. Kolmen päivän tavallisen flunssan jälkeen aloitin kevyesti. SM-maanteistä tuli kuitenkin täydellinen waterloo, vaikka kolmessa viikossa olisi pitänyt toipua täysin. Keskeytin ensimmäistä kertaa ikinä, kun tytöt aloivat tulla ohi 6km kohdalla ja oksensin tietä reunustaneeseen ojaan, DNF.
Valoa oli kuitenkin jo tunnelinpäässä. Pm-maastoissa 4km 3.40min/km ja äitienpäivänä SM-Maastoissa Lempäälässä 6km 3.50min/km. Huonona maastojuoksijana vauhti oli rohkaisevaa ja vaikka olin kilpailun 42. sain Lempäälän asiantuntevalta yleisöltä mahtavaa kannustusta.
Avasin ulkoratakauden Parikkalassa 21.5. Olin valmentajan kanssa todennut, että jos Jämsässä halutaan juosta huippuaika on minun aloitettava toukokuun puolessa välissä. Ensimmäiset kilpailut ovat aina olleet vaikeita. Tonneilla vauhti oli hidasta (2.47 ja 2.49) mutta kilpailuiden viimeiset kierrokset olivat jo hyviä.
Alkukesästä jokainen kasin kilpailu vei kuntoa eteenpäin. Jyväskylän TV-kisoissa jaksoin 600m, mutten vielä maaliin asti. Tuli kestävyysjuoksijan pyhiinvaelluksen aika. Alkukauden panostus oli suunnattu Jämsään, ja ennen Karnevaaleja olin parantanut sekunnin ratakierroksen ennätystä. Jämsässä jaksoin, eikä maaliviivan tarvinnut pelastaa väsynyttä urheilijaa. Ennätykseni 1.58,37 syntyi tuuletin maalissa.
SM-viestien jälkeen pidin treenitauvon ja pääsin mukaan Joensuuhun. Ennätys ei enää parantunut, mutta onnistunut kausi loppui. Huittinen jää harmittavasti väliin. Molempien matkojen ennätykset kuitenkin paranivat selvästi ja muutenkin eteenpäin on menty loikka edellissyksystä. Kokonaisharjoituskertymät jäävät julkaisematta. Talvella paljon ja kesällä vähemmän. Ensi talvena enemmän.
 |
| Kalle kuittaa ja siirtää katseet tulevaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti