Lakki päässä on helppo hymyillä

Nyt on juhlat juhlittu, kakut syöty ja lakki saatu päähän. Juhlapäivänä kello soi heti kuuden jälkeen. Tuskantäyteinen hiustenkiharrus kesti toista tuntia. Vielä mekko päälle, meikit naamaan ja ruokaa. Vaille yhdeksän oli aika ottaa suunta kohti koulua.

Koulun aula parveili viimeisen päälle laitettuja abeja toinen toistaan hienommisssa mekoissa. Ihmispaljoudesta yritettiin bongailla tuttuja naamoja yhteiskuvien ottamisen toivossa. Kavereiden filmeille ikuistui useita, toivon mukaan onnistuneita, muistoja. Itse en ole kyseisiä otoksia vielä päässyt näkemään. Kohta siirryttiin saliin tarkoin määrätyille paikoille.

Koulun juhla oli lähinnä kärsimysnäytelmä. Tilaisuus kesti liki 2,5h. Noin 180 lakitettavaa marssivat vuorollaan vararehtorin onniteltavaksi ja noutamaan lakkia ryhmänohjaajalta. Vararehtorin verkkainen puhe sai toimituksen tuntumaan kestämättömän pitkältä. Kärsimystä lievensi hiukan hienot musiikkiesitykset. Kuoro lauloi mieleenpainuvasti kappaleet "Mahdollisuus" sekä "The best day of my live". Juhlan lopuksi uusien lakkipäiden joukosta kerätty kokoonpano esitti vielä Haloo Helsingin "Kuussa tuulee".

Juhlan jälkeen oli hoppu. Vieraat olisivat todennäköisesti jo oven takana odottamassa juhlien alkamista. Niin olivat. Seuraavat pari tuntia olivat hirveää härdelliä. Vieraita tuli ja meni. Onnitteluja sateli joka suunnalta. Tuttuja, ystäviä ja sukulaisia riitti jututettavaksi samalla, kun yritti taiteilla kahvikupin ja voileipäkakun kanssa. Yhtäkään lahjaa en edes ehtinyt avaamaan ennen kuin tuli aika lähteä Siilinjärvelle toisiin omiin juhliini.

Viimeisille vieraille ilmoitin puoli seitsämän aikaan, että voitte toki jäädä vielä kakunsyöntiin, mutta minä lähden hakemaan Kallea bussiasemalta. Kuopioon palattuani ehdin avata lahjat. Kalle pääsi juhlaruokien jämien kimppuun ja juhlan kunniaksi korkkasimme lahjaksi saadun kuohuviinin.

Pitkään ei kuitenkaan taas paikallaan maltettu pysyä. Hyppäsimme pyörän selkään ja ajelimme keskustaan 6km päähän kaverin luo iltaa viettämään. Kello ehti juuri ja juuri puoli kymmeneen, kun väsynyt taistelija oli nukahtanut Lindan sänkyyn. Kun illan vanhetessa muut lähtivät kaupungille jatkamaan, minä sain Kallen hereille ja ennen vuorokauden vaihtumista olimme päässeet kotiin nukkumaan. Kyllä allekirjoittanutkin voi myöntää, että pitkän päivän jälkeen teki hyvää päästä peiton alle.