Juhannus ja kisoja, ei kuitenkaan juhannuskisoja

Viime torstai oli tapahtumarikas päivä Blogin kaksikon osalta. Satu otti osaa Jyväskylän Nuorten eliittiin kahden vuoden tauon jälkeen. Kalle puolestaan jätti Onttolan kasarmin taakseen vielä viimeisen kerran.

Satulla oli Jyväskylässä matkana reilut kolme ja puoli kierrosta, 1500m. Tavoitteena tottakai N19 sarjan mestaruus ja kauden paras. Yhtä aikaa juosseet sarjaa nuoremmat tytöt nykäisivät ensimmäisen kierroksen viileässä illassa sen verran reippaasti, että huonokuntoisia jo hirvitti. Juoksun loppuosasta ei jäänyt juuri kerrottavaa. Meno oli tahmeaa, mutta kulta ratkesi tiukassa kiri kamppailussa Satun eduksi niin sanotusti rinnan mitalla. Kauden parhaasta noteerauksesta lohkesi pois kuutisen sekuntia. Pitäisi olla tyytyväinen, mutta ei.

Satun kisatessa Kalle ajeli moottoripyörällä Kuopioon Onttolan palkintopöytä reppuun tyhjennettynä. Matka oli aurinkoinen, ja sen olivat muutkin huomanneet. Joensuu-Kuopio väli täyttyi innokkaista moottoripyöräilijöistä. Määränpäässä Kalle huolehti ruokailustaan suuntaamalla Citymarketin makkaraosaston kautta Vuorilammen laavulle. Aikaa suoritukseen oli varattu kävelymatkoineen tunti. Klapit pilkkoutuivat nuotiolle ripeästi uudella palkintokirveellä, ja Kallen ehti hyvin Väinölänniemen urheilukentälle moikkaamaan kavereitaan.

Perjantaisen juhannusaaton koittaessa aamupäivä meni ilmatieteenlaitoksen sivuilla. Sade- ja pilvialueet tarkistettiin useaan otteeseen, olihan edessä 190km taival kaksipyöräisellä. Puolenpäivän jälkeen päälle oli puettu kaikki kesäiset seitsämän kerrosta vaatetta. Ulko-oven auetessa vettä tuli kuitenkin kuin kaatamalla. Ei auttanut kuin odottaa. Satu teki nerokkaan ratkaisun teipatessaan muovipussit lenkkareiden suojaksi. Olo oli kuin vähintäänkin kuulennolle lähtevällä.

Sateen hellitettyä matka saattoi alkaa. Moottoritiellä keli kävi vielä vetiseksi, ja ohi menevät autot näyttivät kovasti peukkuja sään kiusaamille moottoripyöräilijöille. Loppumatkasta sääennuste piti kerrankin paikkaansa. Vettä ei tullut pisaraakaan ja matka taittui oikein mukavasti auringonpaisteessa. Taas sai olla käsi pystyssä motoristien ollessa liikekannalla.

Illansuussa laitettiin viestiä Vekarasalmen lossilta. Kohta olisimme perillä mökillä Lohikoskella. Mökkielämä ei kuitenkaan ehtinyt venyä turhan pitkäksi, kun jo pääsimme autokyydillä Imatralle. Heti pihaan päästyämme hyppäsimme pyörien selkään ja jatkoimme kohti kovasti kehuttua Itä-Siitolan kokkoa. Kokko ei ollut maineensa veroinen. Märät puut lähinnä höyrysivät ja liekit kiipesivät noin 40cm korkeuteen.

Vaikka juhannuksenvietto ei laittanut valvomaan puoltayötä pidemmälle, uni maistui. Yksitoistatuntisiksi venyneet yöunet ovat täydentyneet yli 2h kestävillä päiväunilla. Väsymyksestä huolimatta ilmottauduimme molemmat maanantaiksi Mikkelin Kilpaveikkojen aluekilpailuihin. Kalle otti intistä aiheutuneesta "treenitauosta" rohkeasti osaa miesten tuhannelle metrille. Satulla oli edessä 1500m esteiden kanssa. Viimekertaisesta vesiesteen ylityksestä oli ehtinyt vierähtää kaksi vuotta.

Kisapaikalle saavuttiin perinteisesti ajoissa, ennen toimitsijoita. Satu starttasi ensimmäisenä. Viivalla oli seurana muutama 15-vuotias ja yksi naisten sarjan edustaja. Kilpailijat tipahtivat ikävästi kyydistä jo ensimmäisellä kierroksella, yksin taitettu matka meni hölkkäilyksi, maalissa ei tarvinnut käydä pitkäkseen. Vähän jäi kisasta taas hampaankoloon, parempaankin olisi pystynyt. Positiivisena yllätyksenä esteiden ylitykset sujuivat vanhasta tottumuksesta, ja tämä ratkaisi ilmoittautumisen lauantain Jämsän kestävyyskarnevaalien 3000m estejuoksuun.

Kallen tonnilla oli tarjolla jäätävää kyytiä. Kärki veti ensimmäisen kierroksen liki Suomen ennätys vauhtia. Kalle jäi taittamaan matkaa yksin, kärkikaksikko kaukana edessä, muut kaukana takana. Satu huusi ensimmäisen kierroksen väliajaksi 69s, selkeästi alle 3min vauhdissa oltiin. Matka jatkui mukavasti tasaista vauhtia, ja alussa höntyillyt kaksikko läheni. Kalla jaksoi juosta maaliin asti ja kellot pysähtyivät ajassa 2.57. Tästä on hyvä jatkaa kahdelle ratakierrokselle Inkerin kisoihin 30.6.

Kisojen jälkeen päästiin lähtemään hyvissä ajoin kotia kohti. Matka sujui rauhallisesti mukavia teitä pitkin. Satu sai Mikkelin kisoista uuden naulan seinään. Kotimatkalla pidettiin myös tauko Puumalan satamassa. Satu jälleen uudessa kaupungissa, tai Puumalan tapauksessa kesämökkipitäjässä.