Ratakausi korkattu

Aloitin ratakauden kuluvan viikon keskiviikkona kotikentälläni Siilinjärvellä. Seuran keskuudessa kulkee harmillisen todeksi osoittautunut vitsi; kun SiiPo järjestää kisat, aina sataa. Tällä kertaa kilpailupäivälle luvatut hellerajan ylittävät lukemat korvautuivat sateella ja hurjalla tuulella. Juoksujen päästessä käyntiin sade kuitenkin hellitti ja aurinkokin pilkisti ajoittain mustien pilvien välistä.

Joka sarjassa juostiin hieman poikkeuksellinen matka, 1000m. Itselleni juoksu oli ensimmäinen ratakisa sitten vuoden 2013. Aikatavoitetta oli hankala asettaa. Lähdin siis kisaan mielessäni aina pätevä tavoite, voitto.

Heti lähtölaukauksen pamahdettua oli selvää, että tänään ei juostaisi aikaa. Lähdön muutaman juoksijan voimin saatiin aikaan ruuhka ja ensimmäisen kierroksen väliaika oli tutumpi 10 000m juoksusta kuin tonnilta. Hölkyttelyä jatkettiin aina kellon soittoon saakka.

Viimeisen kierroksen alkaessa ryhmä muuttui jonoksi. Vauhti alkoi kiihtyä selvästi. Kun maaliin oli matkaa 300m, joutui jo juoksemaan. Noin 750m kohdalla nappasin kärkipaikan, jonka onnistuin säilyttämään maaliviivalle asti. Oli syytä tuulettaa. Loppuajalla ei juhlita, mutta viimeinen kierros oli jotain 65s ja 69s väliltä. Siihen saa jo olla tyytyväinen.

Kisaraportin julkaiseminen vei näin kauan, sillä jatkoin suoraan kentältä kesän viettoon mökille. Välillä tuntui kyllä hieman epäselvältä, voiko nipin napin 10 asteessa sateen ja tuulen seassa värjötellessään puhua kesästä.

Neljän päivän mökkielämää ja siinä sivussa melko rankkaa treenaamista ei voi olla tuntematta näin jälkeen päin. Olo on uupunut ja kymmenen aikoihin tapahtuvasta nukkumaanmenosta huolimatta kello on lähestynyt aamulla yhtätoista ennen silmien avaamista. Muutaman tunnin päästä pitäisi olla taas pirteänä, tänään juostaan taas Siilissä, tällä kertaa 1500m.