200km pyöräily - Perjantain pitkälenkki

Puolenpäivänaikaan perjantaina pyöräilyryhmä huolsi itsensä ja pyörät. Suunnaksi pohjoinen reitille Imatra - Museotie (3981&3991) - Simpele - Särkisalmi - Särkilahdentie (4063) - Ruokolahti - Imatra. Matkaan lähdettiin auringonpaisteessa, mutta kahden tunnin jälkeen tienpinta oli jo kostea. Vastaan tullut lammas lenkillä ja talutusnuorassa nauratti kaksikkoa ja matka jatkui. Ensimmäiselle ruokatauolle pysähdyttiin 57km kohdalla.

Pirjon Kipsalla Simpeleen keskustassa tilattiin ja syötiin hyvällä ruokahalulla makkaraperunat kaikilla mausteilla. Suosittelemme vahvasti! Samalla otettiin kuva turvavärisissä Blogipaidoissa etenevästä kaksikosta. Matka jatkui nopean pysähdyksen jälkeen kohti kääntöpaikkaa Särkisalmea.

Kioskiyrittäjä kuvasi mielellään ja kyseli olisimmeko matkalla yötä. Tosi nössöä olisi semmoinen.

Simpele - Parikkala -välillä  kaatosade kasteli pyöräilijäkaksikon. Särkisalmen ABC:lla 82km mittarissa pidettiin pidempi ruokahuoltotauko. Kastuneet pyöräilijät valtasivat pöydän, ja riisuivat kengät sukkineen kuivamaan. Märät jalanjäljet risteilivät huoltoaseman lattialla päätyen aina nurkkapöytään. Tunnissa mahat oltiin saatu täyteen, varusteet hieman kuivemmiksi ja juomapullot täytettyä.

Matkaa jatkettiin 14-tietä kohti Punkaharjua. Tauon jälkeen ensimmäiset 10 minuuttia oli ajettava niin kovaa kuin kykeni, pyöräiljät olivat kylmissään verenkierron keskittyessä vatsan seudulle. Saavuimme lopulta Särkilahden risteykseen, josta käännyttiin kotia kohti myötätuuleen. Pyörät kulkivat erinomaisen hyvin Kallen vetäessä mukavaa matkavauhtia 25-30km/h ja Satun peesatessa aina 120km kohdalle asti, jossa pidettiin viiden minuutin patukkatauko.

Satun ABC:lta asti vaivannut epätoivo alkoi hellittää hieman tauon kohdalla, mutta vain hetkellisesti tehden paluun taas mittarin näyttäessä 140km. Tässä vaiheessa ongelma ei ollut enää kylmyys ja märkyys, kaunis syysilta helli pyöräilijöitä. Vaihtelevan reitin mäet alkoivat olla myrkkyä vain selkeästi lyhyempiä lenkkejä pyöräilleen Satun reisille. Matka kuitenkin jatkui ajoittaisista heikoista hetkistä huolimatta.

Kaksikko eteni hyvää vauhtia ajaen ainoasta risteyksestä suoraan, vaikka olisi pitänyt kääntyä oikealle. Molemmissa tapauksissa suunta oli kuitenkin oikea. Tässä vaiheessa alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen olimme päättäneet ajaa 200km täyteen. Jatkoimme sakkolenkille Ruokolahden suuntaan, jonka läpi oli alun perin tarkoitus ajaa. Pidimme Rasilan S-marketilla vielä viimeisen energiatankkaustauon. Kalle jatkoi Coca-Colan ja Satu pähkinöiden voimalla.

Kalle piti edelleen yllä hyvää matkavauhtia ja Satu otti kaiken irti peesihyödystä, näin kaksikko eteni mahdollisimman nopeasti. Stora Enso näyttäytyi Patotieltä kaikessa teollisen vallankumouksen kauneudessaan yövalaistuksessa. Patotien mäki oli Satun viimeinen koettelemus, mutta pyörästä löytyi vielä tarpeeksi pieni välitys mäen lakipisteen tavoittamiseksi.

Retkellä oli enää voittamista. Ajoimme vielä kierroksen Imatran katuja mittarin rullatessa kolmannelle sadalle. Juokseva aika pysähdyksineen kulki muutaman minuutin yli 10h. ABC:n liian pitkä pysähdys maksoi 10h alituksen, siinä ei enää tarjoilijan kova pahoittelu henkilökunnan puutteesta auta. Anteeksiantamatonta. Neljään pysähdykseen käytettiin yhteensä reilut puolitoistatuntia, jolloin ajoajaksi tulee luonnollisesti 8h 30min. Ajonaikaiseksi keskituntinopeudeksi asettui Ojalan laskuopin mukaan siis 23,5km/h. Pysähdyksineen jäätiin juuri karvaa vaille 20km/h.

Satu ja Kiantti takaisin lähtöpisteessä

Molemmat pyörät ja pyöräilijät jaksoivat matkan rasitukset

Toimituksen huomio - Kammet pyörivät niin mukavasti, ettei takaisintulomatkalta ikuistettu kuvia. Satu kertoi reitin olleen hirrveän kiva, vaikkakin vaihtelevan mäkinen, ja suosittelee kaikille pyöräilijöille.