Vuodenvaihde

Tasan viikko sitten Blogin kaksikko muutti majansa Kuopiosta Siilinjärvelle. Pohjoisenleiri käynnistyi hiihtäen. Muutama päivä aiemmin tehtiin tuttavuutta Kuopion Rauhanlahden latuihin, nyt päästiin Siilinjärven Patakukkulalle. Latukone ei ollut vielä paikalle ehtinyt, mutta siitä huolimatta hiihdettävää baanaa riitti toistakymmentä kilometriä pitkään lenkkiin. Vajaaseen kolmeen tuntiin sukset etenivät kolmenkymmenen kilometrin verran. Vauhti ei kynnöspeltomaisella alustalla päätä huimannut. Treeni oli kuitenkin ajallisesti pätevä, mikä on vauhtia ja kilometrejä merkityksellisempää.

Vaikka hiihtäminen ihan kivaa onkin, sai varsinikin Satu siitä vähäksi aikaa ihan tarpeekseen. Loppu viikoksi palattiin taas asian ytimeen, juoksemiseen. Juoksu ei rajoittunut pelkkään omaan lenkkeilyyn. Uudenvuoden aattona kaksikkoa kaivattaisiin kiperästi Maaningan Uudenvuodenjuoksun toimitsijoiksi. Kilpailua edeltävänä päivänä taisteltiin ruosteisten hakaneulojen kanssa. Numerolaput piti saada kisakuntoon. Seuraavana iltana hullut numeroitaisiin.

Vuoden viimeisen illan koittaessa Maaningalla ei ollut ilmassa pelkästään urheilujuhlan tuntua. Urheilutalo parveili väkeä, samaan aikaan juhlittiin Kuopion ja Maaningan kuntaliitosta. Tapahtuman johdosta kaikille oli tarjolla sekä makkaraa että kakkukahvit.

Sää suosi kilpailua. Lämpötila keikkui nollan paikkeilla, ja tämä näkyi osallistujamäärissä. Ennätykselliset 62 juoksijaa lapsista veteraaneihin lähtivät juhlistamaan vuosiluvun vaihtumista joko 3km tai 5km reitille. Satu hoiteli niin osallistumisia kuin tulospalveluakin Kallen avustuksella, ja aika ajoin kiire ja härdelli saivat stressitasot kohoamaan. Työntäyteisen illan päätteeksi tulokset saatiin äkkiä sähköisesti eteenpäin, ja myös Satun ja Kallen oli aika lähteä jatkamaan matkaa. Harmitus kiireen takia nauttimatta jääneistä kakkukahveista haihtui illalla Kuopion ilotulitteita ihastellessa.

Vuosi 2015 alkoi järkyttävällä nälällä. Oli lähdettävä ruuanhankintareissulle. Äkkiä selvisi, että on helpommin sanottu kuin tehty löytää uudenvuodenpäivänä yhtään auki olevaa kauppaa. Liki kymmenen kilometrin vaelluksen jälkeen mukaan oli tarttunut ABC-asemalta lenkkimakkaraa, aamupalajuustoa sekä kaurahiutaleita. Masut täyttyivät herkkuruualla, kun juusto sotkettiin makaroonien sekaan. Makkarat saivat kylkeensä mustaa Turun sinappia, jota kaksikko kahden viikon aikana kulutti lähes kolme tuubillista.

Kun oli päästy kävelyn makuun, jatkettiin samalla linjalla vielä seuraavana päivänä. Mieli teki keskustaan syömään. Pyörät olisivat olleet tarjolla, mutta Satu halusi kävellä. Matkan taittuessa Kallen mieli ei enää pysynyt riemukkaana, kun Satun oikoreitti pidensi jo muutenkin tuskaista matkaa. 7km jälkeen kaksikko pääsi kiinalaisten lihapatojen ääreen räntäsateen jäljiltä läpimärkinä. Masun täytyttyä oli edessä vielä kotimatka, nyt ilman oikotietä.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös joululoma mallia 2014. Lauantaina koitti Kallen aika lähteä Joensuun kautta Imatralle. Satu lähti mukaan jäädäkseen Joensuussa mummolaan. Siirtyminen Kuopion majapaikasta bussiasemalle oli hurja. "Kuvittele, että joutuisit kantamaan vasikkaa 7km aamulla kukonlaulun aikaan", kuului vertaus matkastamme. Herätyskello pirisi tasan 7.00, ja pian alkoi taival kohti asemaa, jalan tietenkin.

Satulla oli mukanaan kaksi laukkua ja Kallella yksi, jonka painoksi mitattiin 17kg. Matkan kruunasi auraamattomat, vetisen loskan verhoamat kadut. Puolentoista tunnin kuluttua bussissa istui kaksi märkäkenkäistä matkailijaa. Jälkiviisaana on helppo pohtia, että olisi ollut ehkä ihan hyvä ajatus istua bussissa myös asemalle siirtyessä..